Kirppikseltä kermakko ja sokerikko (taas) ja mummomainen tarjoiluastia sekä Francoise Saganin Rakastaja!
Mä haluun nyt kahdet farkut ja kahdet kengät. Lumipestyt ja vihreät farkut ja mustat korolliset kengät ja jotkut tossut. Meen huomenna kaupunnille ettimään. Ja vissiin myymään itteeni, jotta saan ne ostettua. Oon tänään kyä säästänyt ainakin kaks euroo, kun en oo syönyt muuta kuin yhen ruisleivän.
maanantaina, maaliskuuta 31, 2008
sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2008
Smells like teen spirit
Haluun uuden hajuveden. Jotain ihan uudenlaista tuoksua.
Aloitan täten projektin saadakseni hajuaistini takaisin. Pahuksen astmaattiset limakalvot. Ihan ummessa. Voisin ottaa niitä lääkkeitä joskus. No, nyt aloitan ottamaan ja palkitsen itseni ja palautuneen hajuaistini sitten kesätuoksulla (joka mun logiikallani on varmastikin mahdollisimman raskas ja talvinen).
Tongin kaapinperukoita ja löysin vanhojen hajuvesieni jämiä. Voih mitkä muistot! Lukio tulee mieleen Kleinin Escapesta ja Pariisi Davinoffin Cool Waterista ja Ralph Laurenin Polo Sportista. Oon vuosikaudet yrittänyt etsiä Minnesodan aikaista tuoksua, se oli joku Summer jotain, mutta nyt en edes muista, kenen. Kotonakotona oon käyttänyt äitin hylkäämää kevyttä ja makeaa tuoksua (josta tulee mieleen uudetvuodet ja hiprakka) ja viimeisen vuoden olen ollut Bossin Intense. Jouluna sain lahjaksi jasmiinisvaniljaisen (? - niin en siis todellakaan haista kovinkaan hyvin) Lacosten, joka on ollut itselleni uudentyyppinen, vaiks miellyttävä.
Tietenkin muistissa on myös tärkeiden ihmisten ja tilanteiden tuoksuja. Jotkut tietyt tuoksut on vain varattu mielessäni tietyille ihmisille.
Mut nyt, tahtoo jonkun uuden huumaavan parfyyyyyymin!
Aloitan täten projektin saadakseni hajuaistini takaisin. Pahuksen astmaattiset limakalvot. Ihan ummessa. Voisin ottaa niitä lääkkeitä joskus. No, nyt aloitan ottamaan ja palkitsen itseni ja palautuneen hajuaistini sitten kesätuoksulla (joka mun logiikallani on varmastikin mahdollisimman raskas ja talvinen).
Tongin kaapinperukoita ja löysin vanhojen hajuvesieni jämiä. Voih mitkä muistot! Lukio tulee mieleen Kleinin Escapesta ja Pariisi Davinoffin Cool Waterista ja Ralph Laurenin Polo Sportista. Oon vuosikaudet yrittänyt etsiä Minnesodan aikaista tuoksua, se oli joku Summer jotain, mutta nyt en edes muista, kenen. Kotonakotona oon käyttänyt äitin hylkäämää kevyttä ja makeaa tuoksua (josta tulee mieleen uudetvuodet ja hiprakka) ja viimeisen vuoden olen ollut Bossin Intense. Jouluna sain lahjaksi jasmiinisvaniljaisen (? - niin en siis todellakaan haista kovinkaan hyvin) Lacosten, joka on ollut itselleni uudentyyppinen, vaiks miellyttävä.
Tietenkin muistissa on myös tärkeiden ihmisten ja tilanteiden tuoksuja. Jotkut tietyt tuoksut on vain varattu mielessäni tietyille ihmisille.
Mut nyt, tahtoo jonkun uuden huumaavan parfyyyyyymin!
lauantaina, maaliskuuta 29, 2008
Siksaksiksak
Sainpas aikaiseksi!
Tein kolmet isot tyynynpäälliset, joihin askartelin-paskartelin myös tarranauhakiinnityksen. Mä mitää nappei tai vetoketjui rupee. Lisäksi jämäkankaasta tein hyllynpäätykankaat. Tai toinen jää vielä huomiselle, kun nyt tajuan mennä nukkumaan.
Hm. Tyynyt ei ihan ehkä edusta geometrisintä neliöö.
:D
Mä en ihan kauheesti jaksa jotain mittailuu ja nuppineulahässäkkää. Skippasin myös siksakkausvaiheen (Siksakataanko ne siks, ettei ne purkautuis? No ei kai jotkut tyynynpäälliset..?) Mut keksin lankapulassani superhienosti, kuinka kääntää reuna ja samalla ommella se tarranauha. Hyvä minä. Harjoitin avaruudellista hahmotuskykyä erinomaisesti (oma arvio).
Kaikenkaikkiaan uhkun ja puhkun täällä tyytyväisyyttä tyynyistäni. Tai ehkä enemmän itsestäni. Aika kettu oon.
Ja käväsin vielä leipoo browniessitkin kavereitten tykönä!
Huomenna olis Tampere-talossa Kriittisessä tilassa -filosofiatapahtuma. Aamukymmeneltä olis heti kielten häviämisestä ja kielellisestä kansanmurhasta. Hitto, kun en taida pystyä niin aamuun. Pahus.
Laitan kellon soimaan eniveis. Jos vaikka olisi aamulla vielä menotus-olo.
Tein kolmet isot tyynynpäälliset, joihin askartelin-paskartelin myös tarranauhakiinnityksen. Mä mitää nappei tai vetoketjui rupee. Lisäksi jämäkankaasta tein hyllynpäätykankaat. Tai toinen jää vielä huomiselle, kun nyt tajuan mennä nukkumaan.
Hm. Tyynyt ei ihan ehkä edusta geometrisintä neliöö.
:D
Mä en ihan kauheesti jaksa jotain mittailuu ja nuppineulahässäkkää. Skippasin myös siksakkausvaiheen (Siksakataanko ne siks, ettei ne purkautuis? No ei kai jotkut tyynynpäälliset..?) Mut keksin lankapulassani superhienosti, kuinka kääntää reuna ja samalla ommella se tarranauha. Hyvä minä. Harjoitin avaruudellista hahmotuskykyä erinomaisesti (oma arvio).
Kaikenkaikkiaan uhkun ja puhkun täällä tyytyväisyyttä tyynyistäni. Tai ehkä enemmän itsestäni. Aika kettu oon.
Ja käväsin vielä leipoo browniessitkin kavereitten tykönä!
Huomenna olis Tampere-talossa Kriittisessä tilassa -filosofiatapahtuma. Aamukymmeneltä olis heti kielten häviämisestä ja kielellisestä kansanmurhasta. Hitto, kun en taida pystyä niin aamuun. Pahus.
Laitan kellon soimaan eniveis. Jos vaikka olisi aamulla vielä menotus-olo.
perjantaina, maaliskuuta 28, 2008
Meteo-maanis-depressiivinen?
Onks vähä noloo, kun mieliala menee ihan täysin sään mukaan...
Tänään paistaa taas arska ja on melki kesää ilmassa. Oon ihan liekeis taas ja ostin kangasta tyynynpäällisiin ja brownies-värkkejä ja huvittais lähtee terdelle!
Tidididididiii!
Tiän just etten pysty keskittyyn mihinkään, joten tuskin saan mitään aikaiseksi, mutta ainakin värkkään! Ja kuuntelen Duffyy! Jee!
JA KIITOS KOTIKAUPUNKI - tuo kehittyvä maaseutukaupunki!
Sillä minuutilla kun olin siellä kangaskaupassa laskemassa roposiani ja toteamassa, että ei tuu mittään, sain tilisaldon puhelimeen ja kontolla olikin monta kymppiä enemmän kuin piti! Kaupungin opiskelijalahjaraha! Hallelujah ja pelastus!
Ostin kaiken tämän hyväntuulisuuden ja helpottuneisuuden kunniaksi koksuakin! Sillä palkita tulee silloin, kun siltä tuntuu. Jos tuska maksimoidaan, maksimoidaan riemukin.
Tänään paistaa taas arska ja on melki kesää ilmassa. Oon ihan liekeis taas ja ostin kangasta tyynynpäällisiin ja brownies-värkkejä ja huvittais lähtee terdelle!
Tidididididiii!
Tiän just etten pysty keskittyyn mihinkään, joten tuskin saan mitään aikaiseksi, mutta ainakin värkkään! Ja kuuntelen Duffyy! Jee!
JA KIITOS KOTIKAUPUNKI - tuo kehittyvä maaseutukaupunki!
Sillä minuutilla kun olin siellä kangaskaupassa laskemassa roposiani ja toteamassa, että ei tuu mittään, sain tilisaldon puhelimeen ja kontolla olikin monta kymppiä enemmän kuin piti! Kaupungin opiskelijalahjaraha! Hallelujah ja pelastus!
Ostin kaiken tämän hyväntuulisuuden ja helpottuneisuuden kunniaksi koksuakin! Sillä palkita tulee silloin, kun siltä tuntuu. Jos tuska maksimoidaan, maksimoidaan riemukin.
torstaina, maaliskuuta 27, 2008
Oh, You're So Silent
Lietson itteeni alhoon Jens Lekmanilla.
Mut onneks on myös ihmisii, jotka piristää, vaikka sitten ulkomailta käsin ja mielikuvilla:
Mut onneks on myös ihmisii, jotka piristää, vaikka sitten ulkomailta käsin ja mielikuvilla:
:)
m.
paitsi nyt on muuten vaan tosi melankolinen olo
en haluu tehä mitään eikä mikään oo kivaa
Spetsibjörn dit :
tuu mun kaa kirppareille huomenna, jooko?
radiokirppikselle
m:
joo!!
Spetsibjörn dit :
ja sit syödään mustaa makkaraa
m:
joo!!
Spetsibjörn dit :
ja mennään viikinsaareen ottaan aurinkoo ja juomaan kaljaa
m:
jooo!
Spetsibjörn dit :
ja uimaan
m:
ei uimaan
mut muuten!
Spetsibjörn dit :
just uimaan
Spetsibjörn dit :
vähä ois ihanaa
Kumman kaa?
On se kyllä onni, ilo ja reiluus, että ei ole aivan pakko pitää jok'ikistä ihmistä seksikkäänä tai haluttavana. Miettikää nyt. Vaatisi kovasti ponnisteluja virittyä esimerkiksi arvon ulkoministeristämme tahi hänen errroottisesta tanssijattarestaan. Onneksi ei tartte.
(Äähhähää, tartteepas! Ainakin teorian tasolla. Äänestäkää! -->)
Harmittaa ku väsyttää niin. Jotenki ällö-masis olo. Ei vaan väsynyt, vaan semmoinen, ettei jaksa tehä mitään, ei syödä saati laittaa ruokaa. Ei pitää järjestystä yllä saati siivota. Ei lukee tenttiin saati kirjoittaa semmaa. Mut toisaalta, vasta viime viikolla vedin tosi täyttä viikkoa ja vaikka pääsiäisenä nukuin paljon ja lepäilin (muun muassa), niin ei sitä varmaan ihan heti palaudu. Jotenkin ehkä hämmästynytkin olo, että mitäs tässä pitäis tehdä, kun ei ole kaameita deadlineja huohottamassa niskaan.
Huomenna pitäis olla reipas ja jaksaa ajatella toisten jaksamista edes vähäsen.
Niinjoo, ja huomenna on myös haastis opettajien sijaisrekisteriin. Jos päivän parin homman saisin tälle keväälle. Ratkaisisi tätä finanssiahdistusta vähäsen. Nyt mulla ei ollut edes maksaa kirjastomaksuja (varausmaksuja, ei sakkomaksuja!), joten en voi lainata sieltä mitään. Mutmut, viikon päästä tulee jo tulonsiirtoa. Ja vuoden päästä siirrellään jo mun tulojani.
Hm, mikähän taas on, kun ihan liikutuin taas lapsista ja Tardesta.
Mutta, olisi sillä mun lasteni isällä muitakin ottajia, kävi tänään ilmi. Höh, mä en ole vahvoilla kilpailutilanteissa. Vetäydyn norsunluutorniini... Kunnes hyökkään. Njääh, jään vaan esittämään avutonta ja pelastusta kaipaavaa. Riutuvat ovat niitä hoteimpia.
(Äähhähää, tartteepas! Ainakin teorian tasolla. Äänestäkää! -->)
Harmittaa ku väsyttää niin. Jotenki ällö-masis olo. Ei vaan väsynyt, vaan semmoinen, ettei jaksa tehä mitään, ei syödä saati laittaa ruokaa. Ei pitää järjestystä yllä saati siivota. Ei lukee tenttiin saati kirjoittaa semmaa. Mut toisaalta, vasta viime viikolla vedin tosi täyttä viikkoa ja vaikka pääsiäisenä nukuin paljon ja lepäilin (muun muassa), niin ei sitä varmaan ihan heti palaudu. Jotenkin ehkä hämmästynytkin olo, että mitäs tässä pitäis tehdä, kun ei ole kaameita deadlineja huohottamassa niskaan.
Huomenna pitäis olla reipas ja jaksaa ajatella toisten jaksamista edes vähäsen.
Niinjoo, ja huomenna on myös haastis opettajien sijaisrekisteriin. Jos päivän parin homman saisin tälle keväälle. Ratkaisisi tätä finanssiahdistusta vähäsen. Nyt mulla ei ollut edes maksaa kirjastomaksuja (varausmaksuja, ei sakkomaksuja!), joten en voi lainata sieltä mitään. Mutmut, viikon päästä tulee jo tulonsiirtoa. Ja vuoden päästä siirrellään jo mun tulojani.
Hm, mikähän taas on, kun ihan liikutuin taas lapsista ja Tardesta.
Mutta, olisi sillä mun lasteni isällä muitakin ottajia, kävi tänään ilmi. Höh, mä en ole vahvoilla kilpailutilanteissa. Vetäydyn norsunluutorniini... Kunnes hyökkään. Njääh, jään vaan esittämään avutonta ja pelastusta kaipaavaa. Riutuvat ovat niitä hoteimpia.
keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008
Lasteni isä
Tää vaan varmistuu ja varmistuu.
Oon löytänyt isän mun mahdollisille lapsilleni.
Tä on siis se sama, josta puhuin jo syksyllä.
Mein yks lehtori.
Tai joku, en mä sen titteliä tiiä.
Mut ssssshhhharrrrmantti kuvataiteilija - tutkija - opettaja.
Yhdistelmä on ehkä vähä liikaa mulle.
Näin joitain sen maalauksia yhes galleria-myymäläs. Hyvä.
Nyt löysin sen väikkärin netistä. Ehkä luen sen ja todennen, että hyvä.
Oon nähny ja kuullu sitä. Hyvä.
No eikäkö erinomainennnn!
Se vois ehkä myös kasvattaa mun lapseni. Mä voisin sit vaan olla ylpee mun (vai meidän) lapsista.
Mä yritin äskeisellä tunnilla vihjata olemuksellani tästä meitä yhdistävästä tulevaisuudesta. Olin luonnollisestikin sminkannut ja harkinnut asuni tätä tilaisuutta varten. Olin juuri sopivan eksoottisesti äidillinen (whaaaat?!) ja puhuin ajatuksia huokuen kaikkea kriittisesti rakentavaa. Kyllä tä tästä lähtee. Voisinkohan soitella hälle vaikka ensi vuosikymmenen puolella ja sopia tarkemmin käytänteistä?
Tai voisin kyllä soitella jo vaikka tänä iltana.
Jumalauta. Siin se nyt on, ja mä vaan kirjotan blogia.
Oon löytänyt isän mun mahdollisille lapsilleni.
Tä on siis se sama, josta puhuin jo syksyllä.
Mein yks lehtori.
Tai joku, en mä sen titteliä tiiä.
Mut ssssshhhharrrrmantti kuvataiteilija - tutkija - opettaja.
Yhdistelmä on ehkä vähä liikaa mulle.
Näin joitain sen maalauksia yhes galleria-myymäläs. Hyvä.
Nyt löysin sen väikkärin netistä. Ehkä luen sen ja todennen, että hyvä.
Oon nähny ja kuullu sitä. Hyvä.
No eikäkö erinomainennnn!
Se vois ehkä myös kasvattaa mun lapseni. Mä voisin sit vaan olla ylpee mun (vai meidän) lapsista.
Mä yritin äskeisellä tunnilla vihjata olemuksellani tästä meitä yhdistävästä tulevaisuudesta. Olin luonnollisestikin sminkannut ja harkinnut asuni tätä tilaisuutta varten. Olin juuri sopivan eksoottisesti äidillinen (whaaaat?!) ja puhuin ajatuksia huokuen kaikkea kriittisesti rakentavaa. Kyllä tä tästä lähtee. Voisinkohan soitella hälle vaikka ensi vuosikymmenen puolella ja sopia tarkemmin käytänteistä?
Tai voisin kyllä soitella jo vaikka tänä iltana.
Jumalauta. Siin se nyt on, ja mä vaan kirjotan blogia.
Päikkärit
Elämäni luksus.
Niinhän siinä taas kävi, että taisin pari tuntia tuossa torkkua. Mikä siinä on, että päiväunet ovat niin paljon yöunia makeampia. En koskaan iltaisin nukahda yhtä nopeasti ja yhtä syvään uneen.
Päiväunet on taidetta.
Ajatus päiväunien mahdollisuudesta tulee parhaimmillaan pikkuhiljaa, luonnostaan. Silloin voi vaan tipauttaa kirjan kädestään ja vetää peiton kulmaa päälle ja huomata parin tunnin päästä, että nukahti.
Päiväunien luonnetta voi korostaa sillä, että nukkuu päivävaatteet päällä. Ehdottomasti. Mitään unikamppeita ei ruveta vaihtelemaan, sittenhän se on yöunta päivällä.
Myös valot päällä ja verhot auki päikkäröiminen on suotavaa. Silloin korostuu se syntinen ilo, että nyt on päivä ja meikämanne täällä vaan nukkua posottaa.
Koska päikkärit eivät ole osa normaalia päiväohjelmaa, ainakaan periaatteellisesti, on taustalla myös se (valheellinen) ajatus, että "mä tässä vähän vaan silmiäni ummistan". Siksi ei ruveta kaivautumaan kunnolla peiton alle, eikä asettelemaan tyynyä kunnolla pään alle (tai sammuttelemaan niitä valoja tai vaihtamaan vaatetusta). Tästä syystä päiväunilta herätään hieman puutuneena ja valtaisat myttytyynyn railot hehkuvissa poskissa.
Olo on päiväunilta herätessä käsittämättömän makea ja hyvä, mutta silloin korostuu myös ulkopuolisen maailmaan vastakkaiset ominaisuudet.
Pitäis lähtee polkemaan sinne lumipyryyn nyt.
Niinhän siinä taas kävi, että taisin pari tuntia tuossa torkkua. Mikä siinä on, että päiväunet ovat niin paljon yöunia makeampia. En koskaan iltaisin nukahda yhtä nopeasti ja yhtä syvään uneen.
Päiväunet on taidetta.
Ajatus päiväunien mahdollisuudesta tulee parhaimmillaan pikkuhiljaa, luonnostaan. Silloin voi vaan tipauttaa kirjan kädestään ja vetää peiton kulmaa päälle ja huomata parin tunnin päästä, että nukahti.
Päiväunien luonnetta voi korostaa sillä, että nukkuu päivävaatteet päällä. Ehdottomasti. Mitään unikamppeita ei ruveta vaihtelemaan, sittenhän se on yöunta päivällä.
Myös valot päällä ja verhot auki päikkäröiminen on suotavaa. Silloin korostuu se syntinen ilo, että nyt on päivä ja meikämanne täällä vaan nukkua posottaa.
Koska päikkärit eivät ole osa normaalia päiväohjelmaa, ainakaan periaatteellisesti, on taustalla myös se (valheellinen) ajatus, että "mä tässä vähän vaan silmiäni ummistan". Siksi ei ruveta kaivautumaan kunnolla peiton alle, eikä asettelemaan tyynyä kunnolla pään alle (tai sammuttelemaan niitä valoja tai vaihtamaan vaatetusta). Tästä syystä päiväunilta herätään hieman puutuneena ja valtaisat myttytyynyn railot hehkuvissa poskissa.
Olo on päiväunilta herätessä käsittämättömän makea ja hyvä, mutta silloin korostuu myös ulkopuolisen maailmaan vastakkaiset ominaisuudet.
Pitäis lähtee polkemaan sinne lumipyryyn nyt.
Kyrpien takatalvi
Helevetti, lunta sataa vaakasuoraan, niin ettei näe ikkunasta tielle. Teitä ei ole aurattu. Mä en todellakaan lähde polkemaan viittä kilometriä koululle tuossa tuskaisessa pyryssä. Ehdin jo menemään takki päällä ulos, mutta käännyin vielä takas. Oikeeeeeeeesti, ei enää talvea!!
Nyt siis kotona. Jos vaikka oikeesti yrittäisin tehä jotain fiksua täällä kuitenkin.
Etin netistä leffoi.
Seuraavaks päikkärit.
Nyt siis kotona. Jos vaikka oikeesti yrittäisin tehä jotain fiksua täällä kuitenkin.
Etin netistä leffoi.
Seuraavaks päikkärit.
maanantaina, maaliskuuta 24, 2008
Lukemisia lapsille
Onpa vaikia tilata lentolippuja. Mun niin pitäis näköjään hommata se luottokortti, eihän täällä saa tehä mitään ilman sitä. Mut sain nyt kuitenkin liput Köpikseen toukokuulle. Jeihhhh!
Haluisin koukuttua johonki sarjaan nyt. Mutku ei oo telkkaria, ni sen pitäis olla semmonen, jonka löytäisi muita teitä. Sarjan seuraaminen tuo hyvää rytmiä elämään. On jotain mitä odottaa ja mitä seurata. Semmonen hetki, joka kokoaa koko perheen yhteen. Sillä sitähän telkkeri on, perhe, kuten juuri tuossa M:n kanssa totesimme.
Luin Ilvesheimon Kuristajaviikunat. Groteskius on hienoo. Ehkä mun makuun vähän turhan alleviivattua se tuossa kuitenkin oli. Et huomaatteko hei nyt, että tää homma ei hei nyt kulje taviksesti hei. Ja joissain kohtaa tuli niis mielettömyyden motivoinneis (eli mielekkyydessä) ja niis eläin- ja kasvivertauksissa semmonen olo, et ehkä vähän päälleliimattua. Mut hyvin musta ihan uppos ne filosofiat sinne, vaikken jaksanut niihin sit kauheesti pureutuakaan. Nojoo, mut siis pidin ja lisää tämmöstä. Ja musta tuntuu, et tunnen Gerry Birgitin (näemmä bloggaa), tai se mut. Et ihan kosketuspintaa siinä kirjassa oli johonkin, siis. Tiä mihin sit. Jaksa aatella nyt. Pitää ettiä se aikaisempi kirja kans.
Pääsin sen teatterihistoriatuntieni kautta taas intoutumaan näytelmistä, kuten jo huomattua. Tos ois nyt reko lundan oottelemassa, mutta taitaa olla nyt turhan raskasta aihetta mulle. Iskän kirjahyllystä nappasin mamet'ta mukaan. Mul on valtaisia aukkoja Yhdysvaltain kirjallisuudessa. Jotenkin en ole koskaan päässyt sinne asti. Mä haluun saada eka tietää Suomen ja Euroopan ja sit voin vasta alkaa hahmottamaan jotain muuta. Ja taisin lukiossa jumittua 1900-luvun alkupuoliskon saksalaisiin ja muutamiin ranskalaisiin. Ei oo ehtinyt sittemmin liikkua muihin. Tai kotimaista toki opintojen kautta. Vähän hotsittais joku beat-hässäkkä tähän väliin kyllä, Kerouac ja Burroughs. Ei yks elämä piisaa kaikkeen, hemmetti. Ja mä vielä käytän sen yhden ainokaisen sohvannurkassa istumiseen.
Löysin äipän vanhat valkoiset kengät ehdalta 80-luvulta. Käyttöön.
Haluisin koukuttua johonki sarjaan nyt. Mutku ei oo telkkaria, ni sen pitäis olla semmonen, jonka löytäisi muita teitä. Sarjan seuraaminen tuo hyvää rytmiä elämään. On jotain mitä odottaa ja mitä seurata. Semmonen hetki, joka kokoaa koko perheen yhteen. Sillä sitähän telkkeri on, perhe, kuten juuri tuossa M:n kanssa totesimme.
Luin Ilvesheimon Kuristajaviikunat. Groteskius on hienoo. Ehkä mun makuun vähän turhan alleviivattua se tuossa kuitenkin oli. Et huomaatteko hei nyt, että tää homma ei hei nyt kulje taviksesti hei. Ja joissain kohtaa tuli niis mielettömyyden motivoinneis (eli mielekkyydessä) ja niis eläin- ja kasvivertauksissa semmonen olo, et ehkä vähän päälleliimattua. Mut hyvin musta ihan uppos ne filosofiat sinne, vaikken jaksanut niihin sit kauheesti pureutuakaan. Nojoo, mut siis pidin ja lisää tämmöstä. Ja musta tuntuu, et tunnen Gerry Birgitin (näemmä bloggaa), tai se mut. Et ihan kosketuspintaa siinä kirjassa oli johonkin, siis. Tiä mihin sit. Jaksa aatella nyt. Pitää ettiä se aikaisempi kirja kans.
Pääsin sen teatterihistoriatuntieni kautta taas intoutumaan näytelmistä, kuten jo huomattua. Tos ois nyt reko lundan oottelemassa, mutta taitaa olla nyt turhan raskasta aihetta mulle. Iskän kirjahyllystä nappasin mamet'ta mukaan. Mul on valtaisia aukkoja Yhdysvaltain kirjallisuudessa. Jotenkin en ole koskaan päässyt sinne asti. Mä haluun saada eka tietää Suomen ja Euroopan ja sit voin vasta alkaa hahmottamaan jotain muuta. Ja taisin lukiossa jumittua 1900-luvun alkupuoliskon saksalaisiin ja muutamiin ranskalaisiin. Ei oo ehtinyt sittemmin liikkua muihin. Tai kotimaista toki opintojen kautta. Vähän hotsittais joku beat-hässäkkä tähän väliin kyllä, Kerouac ja Burroughs. Ei yks elämä piisaa kaikkeen, hemmetti. Ja mä vielä käytän sen yhden ainokaisen sohvannurkassa istumiseen.
Löysin äipän vanhat valkoiset kengät ehdalta 80-luvulta. Käyttöön.
sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2008
Kiirastulta ja piinaviikkoa sekä muita season's greetings
Hauska päivä ja ilta, mutta jumalaton morkkis.
Kaadoin punkut matolle. Ei hyvä.
Poltin myös tupakan, mikä toi darraan oman erikoislisänsä.
Mut alkaa jo fyysinen ja henkinen kipuilu helpottaan. Tampereelle ois kiva jo päästä. Kuvamatskuu eiliseltä on hyvin, mutta ihan vielä en pysty sitä kohtaamaan. Mutta joskus ehkä vielä naurattaa.
Ja sain Revalta sen superhienon keltaisen ison kattolampun. Jeh!
Kaadoin punkut matolle. Ei hyvä.
Poltin myös tupakan, mikä toi darraan oman erikoislisänsä.
Mut alkaa jo fyysinen ja henkinen kipuilu helpottaan. Tampereelle ois kiva jo päästä. Kuvamatskuu eiliseltä on hyvin, mutta ihan vielä en pysty sitä kohtaamaan. Mutta joskus ehkä vielä naurattaa.
Ja sain Revalta sen superhienon keltaisen ison kattolampun. Jeh!
keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008
Pääsiäiseen
Iltapäivän junat pohjoseen on niin täynnä, ettei niihin myydä edes seisomapaikkoja. Jee. Joten lähen huomenna aamupäivällä bussilla taivaltamaan lakeuksille suoraan koulusta. Pitäisi siis pakata tänään ja ottaa rinkka aamulla mukaan kouluun. Ei innosta. Ja mitä kaikkea sitä pitäisi ottaa mukaan. Pärjäisin varmasti vain yhdellä vaatekarralla, mutta toisaalta pitää varautua, jos olisikin vaiks mekkoilumahdollisuutta. Ja minkä kirjan valkkaan lomalukemiseksi! Mietin myös, että ottaako kannettava mukaan vai ei. Todennäköisesti en tule sitä avaamaankaan, mutta toisaalta, jos innostuisinkin ja sitten ei olisikaan mahdollisuutta tehdä hommia! Mikä epätodennäköinen skenaario. Mut kyllä oma kone tuo jotain falskia turvallisuuden tunnetta.
Opponoin tänään kiinnostavaa työtä, meni ihan hyvin. Palkitsimme itseämme myöhemmin oluella. Oli kiva tyyppi baaritiskin takana. Arskaki paistaa ja ennakoi terdekelei.
Mul on ehkä vähä tyhmää. Kivoja pikkujuttuja, mutta isot linjat on tyhjiä.
Mut. Ohrapuuroni käräjää liedellä, meen pelastaa sen nyt. Sit jos tiskais, pakkais, miettis huomista tuntia ja nukkuis ja sit pitäis sen tunnin ja kuuntelisi palautteen ja sit jostain ettis ruokaa ja sit menis bussiin ja sit aloittais loman!
Opponoin tänään kiinnostavaa työtä, meni ihan hyvin. Palkitsimme itseämme myöhemmin oluella. Oli kiva tyyppi baaritiskin takana. Arskaki paistaa ja ennakoi terdekelei.
Mul on ehkä vähä tyhmää. Kivoja pikkujuttuja, mutta isot linjat on tyhjiä.
Mut. Ohrapuuroni käräjää liedellä, meen pelastaa sen nyt. Sit jos tiskais, pakkais, miettis huomista tuntia ja nukkuis ja sit pitäis sen tunnin ja kuuntelisi palautteen ja sit jostain ettis ruokaa ja sit menis bussiin ja sit aloittais loman!
tiistaina, maaliskuuta 18, 2008
Der Zauberpizza
A on kippeenä ja sairastaa täällä mun tykönä, koska putkiremonttikämpässään ei voi potea. Parantolani tarjoaa kamelinkarvaviltin sekä vatsatyynyn, jotta kirja nousee sopivalle lukukorkeudelle potilaan bosien tasalle. Vastalahjana potilas tarjoaa silloin tällöin hovineuvokselle tämän vanhaa turmiollista ystäväänsä Nutellaa. Aamiaspöydässä turmiollisuus ja hengettömyys yltyvät ja potilas ja hovineuvos yhteistuumin kavaltavat pakasteesta krapulapitsan. "Sairaus ja epätoivo", sanoo pöydän päässä istuva mustapaitainen nainen, "ovat usein vain hekumallisuuden ilmenemismuotoja."
Njoo.
Väsyttää, päivät venyy pitkiksi. Tänään olisi tosi kiinnostava filkan seminaari 18-20, mutta ei vain taida pystyä jaksamaan. Aamukasista asti koulussa ja neljältä kotiin tekeen opponointia ja viilaamaan huomista tuntia. Toivottavasti pysyn reippaana kasiin asti, sillä silloin olisi vielä pyykkivuoro. Mut koulujutut menee jees, kunhan vain pysyisi ajatukset ja tekemiset koossa.
Ja torstaina alkaa jo loma!
Njoo.
Väsyttää, päivät venyy pitkiksi. Tänään olisi tosi kiinnostava filkan seminaari 18-20, mutta ei vain taida pystyä jaksamaan. Aamukasista asti koulussa ja neljältä kotiin tekeen opponointia ja viilaamaan huomista tuntia. Toivottavasti pysyn reippaana kasiin asti, sillä silloin olisi vielä pyykkivuoro. Mut koulujutut menee jees, kunhan vain pysyisi ajatukset ja tekemiset koossa.
Ja torstaina alkaa jo loma!
sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008
Matkapullo
Kuten Anonyymi jo edelliseen postaukseen huuteli, lähti sunnuntai vakuuttavasti liikkeelle. Piti oikein kitata matkapullokin (mä en ees liikkunut mihinkään!!?). Harmitti niin maan vietävästi lopettaa iltapäivällä. Mut joku kansankynttilän siveys mua vissiin kahlistee, enkä voinut lähteä juoman ja tanssimusiikin perässä kaupungille. Tai edes Olohuoneeseen kattoon jääkiekkoo. Huomenna on kuitenkin kasilta koulutusta ja sit oma tunti.
Ievana, oispa kesä. Ois voinut napata viltin kainaloon, hypätä pyörän selkään ja käyvä ärrältä hakee evästä ja mennä arskat päässä tsillaileen kallioille tai puistoon. MIKS MIKS MIKS ei ole vapaata silloin kun se sujuisi lomaillen.
Ievana, oispa kesä. Ois voinut napata viltin kainaloon, hypätä pyörän selkään ja käyvä ärrältä hakee evästä ja mennä arskat päässä tsillaileen kallioille tai puistoon. MIKS MIKS MIKS ei ole vapaata silloin kun se sujuisi lomaillen.
6,5=1
Aamu. Eikä tietoakaan mistään oksu- tahi kurataudista.
Täällä virvotaan tänään. Joku soitti mun ovikelloa, mutta en mennyt avaamaan, koska enhän mä tämmöseen ollut tajunnut varautua. Ystäväpariskunta aikoo antaa mahdollisille trulleille parsakaalia ja vanhoja vhs:iä. Parsa on siinä se herkkuosuus ja vanhoista videoista pitää muuten vain päästä eroon.
Mä oon laskenut nyt tosi tarkkaan mun kevään kouluni ja päätynyt siihen, että mä oon jo selvinnyt tästä. Kun ens viikon jaksan. Sit enää 3 harjoitustuntia, joista 2 oon pitänyt aiemmin, eli 1 oikeasti suunniteltava tunti. YKSI!
Tä on just tätä, että aattelen yli sen ens viikon, vaikka mun just nyt pitäis ajatella juurikin ensi viikkoa. Tyypillistä. Että ei voi keskittyä siihen mitä on, vaan aina kaikki mikä ei ole käsillä on kivempaa. Mut silti! YKSI tunti.
(Matikistit hiljaa, musta tä laskutoimitus on tosi hyvä. Siis 6,5-3,5-2 ON YHTÄ KUIN YKSI. Eli mulla on jäljellä yksi harjoitustunti.)
Niin joo, ja hianoo, R soitti, että heillä ois muuttokämpässä yksi ylimääräinen ruma kattolamppu. Että just sun näkönen.
Jee, on!
Just niin rumaa, että se on jo kaunista. Laitan eteiseen tai keittiöön.
Nyt yritän etsiä kumppania mun mielipiteitä jakavalle (minä pidän, muut eivät) jalkalampulleni.
Täällä virvotaan tänään. Joku soitti mun ovikelloa, mutta en mennyt avaamaan, koska enhän mä tämmöseen ollut tajunnut varautua. Ystäväpariskunta aikoo antaa mahdollisille trulleille parsakaalia ja vanhoja vhs:iä. Parsa on siinä se herkkuosuus ja vanhoista videoista pitää muuten vain päästä eroon.
Mä oon laskenut nyt tosi tarkkaan mun kevään kouluni ja päätynyt siihen, että mä oon jo selvinnyt tästä. Kun ens viikon jaksan. Sit enää 3 harjoitustuntia, joista 2 oon pitänyt aiemmin, eli 1 oikeasti suunniteltava tunti. YKSI!
Tä on just tätä, että aattelen yli sen ens viikon, vaikka mun just nyt pitäis ajatella juurikin ensi viikkoa. Tyypillistä. Että ei voi keskittyä siihen mitä on, vaan aina kaikki mikä ei ole käsillä on kivempaa. Mut silti! YKSI tunti.
(Matikistit hiljaa, musta tä laskutoimitus on tosi hyvä. Siis 6,5-3,5-2 ON YHTÄ KUIN YKSI. Eli mulla on jäljellä yksi harjoitustunti.)
Niin joo, ja hianoo, R soitti, että heillä ois muuttokämpässä yksi ylimääräinen ruma kattolamppu. Että just sun näkönen.
Jee, on!
Just niin rumaa, että se on jo kaunista. Laitan eteiseen tai keittiöön.
Nyt yritän etsiä kumppania mun mielipiteitä jakavalle (minä pidän, muut eivät) jalkalampulleni.
lauantaina, maaliskuuta 15, 2008
Woman who arranges things... like furniture and daffodils and lives.
Passsska, vattatauti tai joku.
Kersain sairaus.
Siis ihan jumalaton kramppi äsken ku just oltiin laittamassa Tarantinon Death Proofia pyörimään ja sit tän piti lähtee kotia vaakatasoon voivottelemaan. Ja kun kotiin pääsen, ni en ees oksua onnistu pulauttamaan. Shäälittävää.
Heti hakemaan diagnoosia meseitse. Mä ehotin vatsahaavaa ja jotain psykosomaattista. Kaveri käski vähentämään rasvasta ruokaa ja olutta. Sit syytin Ali Baban pitsaa ruokamyrkytyksestä, mutta siitäkin on jo vuorokausi. Ja sit jätskiä ja kenties puhkeavaa laktoosi-intoleranssia. Ja kaveri ehdotti, että jos vaikka vähentäisit rasvaa ja juomaa. Sit toinen kaveri käski treenaamaan piletystä, sillä vatsa tulee kipeäksi, jos se ei ole tottunut tällaiseen siveettömään elämään.
Sit todettiin kuinka hienoa on istua lauantai-iltaa sairaana yssissein kotosalla. Whole lotta me-time.
Ja niin edelleen. Ja sit päätän illan katsomalla Hello Dollyn! Oon nähnyt viimeksi joskus yläasteella (olin normaali teini). Joukkotanssikohtauksia! Lauluunpuhkeamista! Mä niin hymyän!
Kersain sairaus.
Siis ihan jumalaton kramppi äsken ku just oltiin laittamassa Tarantinon Death Proofia pyörimään ja sit tän piti lähtee kotia vaakatasoon voivottelemaan. Ja kun kotiin pääsen, ni en ees oksua onnistu pulauttamaan. Shäälittävää.
Heti hakemaan diagnoosia meseitse. Mä ehotin vatsahaavaa ja jotain psykosomaattista. Kaveri käski vähentämään rasvasta ruokaa ja olutta. Sit syytin Ali Baban pitsaa ruokamyrkytyksestä, mutta siitäkin on jo vuorokausi. Ja sit jätskiä ja kenties puhkeavaa laktoosi-intoleranssia. Ja kaveri ehdotti, että jos vaikka vähentäisit rasvaa ja juomaa. Sit toinen kaveri käski treenaamaan piletystä, sillä vatsa tulee kipeäksi, jos se ei ole tottunut tällaiseen siveettömään elämään.
Sit todettiin kuinka hienoa on istua lauantai-iltaa sairaana yssissein kotosalla. Whole lotta me-time.
Y:
pitäsköhän ihan oikeesti hankkii se elämä
saiskohan niitäki anttilasta?
m:
nii, jos jonku tarjouselämän hommais
Y:
varmaan sieltä pingispallonpumppujen vierestä
m:
tai kirveiden
Y:
tai jos pistäis ilmotuksen halutaan ostaa -osastolle. että jos jollain ois vähän käytetty ja edukas elämä tarjolla, niin vois soitella.
valitsis sit vaan tarjotuista parhaan
m :
jos laitan yliopiston kirpparille ilmoituksen?
vaihdetaan-osastolle
Y:
annetaan hyvään kotiin tylsä elämä, otetaan vaihdossa parempi
m:
se mikä toiselle on hyödytön tai tarpeeton, saattaa olla jollekin toiselle aarre
jos markkinois omaa elämäänsä "käyttämättömänä"?
Ja niin edelleen. Ja sit päätän illan katsomalla Hello Dollyn! Oon nähnyt viimeksi joskus yläasteella (olin normaali teini). Joukkotanssikohtauksia! Lauluunpuhkeamista! Mä niin hymyän!
torstaina, maaliskuuta 13, 2008
Aaahahaaa!
Sain vanhanmallista postia yliopistolta, kirjekuoresta käteen osui joku Rekryn "Onneksi olkoon, olet valmistunut!"-lärpäke. Vitutti. Kääntäkää nyt oikein veistä haavassa. Joo-oh, just lykkäsin taas semmaesitelmää parilla viikolla eteenpäin, mistä te kettuilijat senkin tiedätte?!
Mutta MUSTA OLIKI TULLU KANDI!
Onneksi olkoon - kuusi vuotta (väitin jo jollekin, että seitsemän) ja alempi korkeakoulututkinto! Juhulan paikka.
Ei kyllä tunnu niin missään. Siis saan jonkun todistuksen kursseista, jotka oon tehnyt joskus neljästä kuuten vuotta sitten :D No mut, onpahan sekin byrokraattinen vaiva pois alta. Mukavaa. Uus titteli. (Titteli on pippeli. Ja toisinpäin.) Ehkä tä vaatii totuttautumisaikaa. Ihan niinku menee naimisiin ja pitää totuttautua uuteen nimeen (jos joku vaihtais nimee). Ihan niinku.
Ei mut, jos ei muuta, niin tä on hyvä syy juhlia! Huomenna ja lauantaina! Ja tänään ostin Fidasta ihan parhaustakin! Just oli mulle tehty! Laitan ehkä kuvan, jos jaksan värkätä.
Vässää niiden parin tunnin yöunien jäljiltä, mutta muuten hyvä mieli. Ohjaaja oli luottavainen mun tuntisuunnitelmien suhteen ja sain vielä ensi viikolle 1,5 harjoitustuntia lisää. Mikä olisi muuten voinut ahdistaa, mutta nyt tuntuu olevan hyvällä mallilla noi kaksi jo suunniteltua, joten mielelläni otan vaan kaikki pois alta nyt heti. Saa sit pääsiäisenä todellakin lomailla ja keskittyä vaiks sit graduunkin.
Ja frillusta tuli vähä semi, ei mitään überlyhyttä otsarii, mutta semmotnen kraafinen kuitenniin. Olin orientoitunut johki vähä villimpään, mutta tykkään tästä nyt. Ja sopii mun uuden takin kaa! Istun tääl se päällä. Tietenniiiiiiin!
Mutta MUSTA OLIKI TULLU KANDI!
Onneksi olkoon - kuusi vuotta (väitin jo jollekin, että seitsemän) ja alempi korkeakoulututkinto! Juhulan paikka.
Ei kyllä tunnu niin missään. Siis saan jonkun todistuksen kursseista, jotka oon tehnyt joskus neljästä kuuten vuotta sitten :D No mut, onpahan sekin byrokraattinen vaiva pois alta. Mukavaa. Uus titteli. (Titteli on pippeli. Ja toisinpäin.) Ehkä tä vaatii totuttautumisaikaa. Ihan niinku menee naimisiin ja pitää totuttautua uuteen nimeen (jos joku vaihtais nimee). Ihan niinku.
Ei mut, jos ei muuta, niin tä on hyvä syy juhlia! Huomenna ja lauantaina! Ja tänään ostin Fidasta ihan parhaustakin! Just oli mulle tehty! Laitan ehkä kuvan, jos jaksan värkätä.
Vässää niiden parin tunnin yöunien jäljiltä, mutta muuten hyvä mieli. Ohjaaja oli luottavainen mun tuntisuunnitelmien suhteen ja sain vielä ensi viikolle 1,5 harjoitustuntia lisää. Mikä olisi muuten voinut ahdistaa, mutta nyt tuntuu olevan hyvällä mallilla noi kaksi jo suunniteltua, joten mielelläni otan vaan kaikki pois alta nyt heti. Saa sit pääsiäisenä todellakin lomailla ja keskittyä vaiks sit graduunkin.
Ja frillusta tuli vähä semi, ei mitään überlyhyttä otsarii, mutta semmotnen kraafinen kuitenniin. Olin orientoitunut johki vähä villimpään, mutta tykkään tästä nyt. Ja sopii mun uuden takin kaa! Istun tääl se päällä. Tietenniiiiiiin!
keskiviikkona, maaliskuuta 12, 2008
Neuvoa-antava
Onneksi olkoon, kyselyn voittajana boobsitliikkuu.fi!
Voimme jälleen kerran päättää illan toteamalla tiskijukalle "muuten hyvä keikka, mutta liian vähän shakiraa". Tai jopa: "Täällä ei ole meille mitään." Katkeraa, katkeraa.
Seuraavana vuorossa tiukka neuvoa-antava kansanäänestys. Äänestys käydään vuorokauden sisään aiheesta lyhyt vai pitkä otsari? Edustan sit huomenna tätä demokraattista päätöstä kampaajalla kello 11.30.
Tulin just semmasta. Vitsi, kui fanitan mein proffaa! Parhaus! Miten voi tietää ja hallita tommosia määriä asioita. Tosi hyvä graduohjaaja. Tarttisin yhtä jämptin life coachin. Ja sillä on ihime juttuja ihmisistä. Olispa mielenkiintoista istua joku ilta saman pöydän äärellä, kuulisi varmaan aika jänniä yksityiskohtia. Tosin se on kyllä myös tyyppi, jonka kanssa en haluaisi joutua napit vastakkain.
Nyt huvittaisi ruveta taas oikein paneutumaan omaan semmatyöhön, olisi ideoita ja intoa päästä siinä eteenpäin. Muttamutta, huomisaamuna pitää olla tuntisuunnitelmat valmiina. Siirsin ensi viikolta vielä pois sen semmaesittelyn, joten ei tartte viikonloppuna ainakaan sen takia valvoa öitä. Mutta jos aikaa on, niin olisi kyllä kiva vähän rukkailla aineistoa. Mä haluun tietää, löytyykö sieltä niitä juttuja, mitä oon epäillyt! (Herrajumala, korpus pitää jännityksessä... On mulla kans jännitysmomentit.) Että, mä haluisin työhuoneen ja kahvitauot, niin saisin ehkä jotain aikaiseksi. Kotona hengatessa en pysty erottamaan työtä ja hengausta. Mikä vesittää ne kummatkin.
Pepsi Max oli tänään taas halvempaa kuin omppumehu tai maito.
Voimme jälleen kerran päättää illan toteamalla tiskijukalle "muuten hyvä keikka, mutta liian vähän shakiraa". Tai jopa: "Täällä ei ole meille mitään." Katkeraa, katkeraa.
Seuraavana vuorossa tiukka neuvoa-antava kansanäänestys. Äänestys käydään vuorokauden sisään aiheesta lyhyt vai pitkä otsari? Edustan sit huomenna tätä demokraattista päätöstä kampaajalla kello 11.30.
Tulin just semmasta. Vitsi, kui fanitan mein proffaa! Parhaus! Miten voi tietää ja hallita tommosia määriä asioita. Tosi hyvä graduohjaaja. Tarttisin yhtä jämptin life coachin. Ja sillä on ihime juttuja ihmisistä. Olispa mielenkiintoista istua joku ilta saman pöydän äärellä, kuulisi varmaan aika jänniä yksityiskohtia. Tosin se on kyllä myös tyyppi, jonka kanssa en haluaisi joutua napit vastakkain.
Nyt huvittaisi ruveta taas oikein paneutumaan omaan semmatyöhön, olisi ideoita ja intoa päästä siinä eteenpäin. Muttamutta, huomisaamuna pitää olla tuntisuunnitelmat valmiina. Siirsin ensi viikolta vielä pois sen semmaesittelyn, joten ei tartte viikonloppuna ainakaan sen takia valvoa öitä. Mutta jos aikaa on, niin olisi kyllä kiva vähän rukkailla aineistoa. Mä haluun tietää, löytyykö sieltä niitä juttuja, mitä oon epäillyt! (Herrajumala, korpus pitää jännityksessä... On mulla kans jännitysmomentit.) Että, mä haluisin työhuoneen ja kahvitauot, niin saisin ehkä jotain aikaiseksi. Kotona hengatessa en pysty erottamaan työtä ja hengausta. Mikä vesittää ne kummatkin.
Pepsi Max oli tänään taas halvempaa kuin omppumehu tai maito.
juuh
Nonnih, vauva rauhoittu kun sai punkkua ja kääretorttua ja lohduttavia sanoja.
Ja tietty punkkua suoraan pullosta ja käärestorttua suoraan tortusta.
Reps! Pulkkinen.
Viikonloppua (ja mitä ilmeisemmin baywatchia) odotellessa.
Ja tietty punkkua suoraan pullosta ja käärestorttua suoraan tortusta.
Ei ole järkeä olla töissä? Siis pohditaanko täällä nyt jo sitä, että M:lle pitää ripustaa firman avaimet kaulaan? Ja että löydänkö mä enää omaa autoani parkkihallista? Kiertääkö täällä semmonen huhu, että M se sanoo jo hissipeilillekin päivää? Onko Liisalle mennyt semmosta tietoa? Että nyt pitää liimata M:n kuva vitoskerroksen nappiin, jotta M osaa painaa oikein? Sitäkö täällä puhutaan? Pohditaan, mihin M pitää sijoittaa, ja ostetaan vaippoja tonne vessaan, ihan vaan niinku pienenä vihjeenä. Puuhataanko täällä kotiavustajaa M:n pöydän ääreen, että M saa kertoa kuulumiset ja itkeä tirauttaa? Soitetaanko täällä kohta M:lle tuutulauluja firman stereoista? Kerätään rahaa, että hankitaan M:lle kotitöllin valokuva pöydän ääreen, niin että M saa kattoa sitä ja itkee? Sekö täällä nyt on meininkinä? Liisa, tulepas tänne ja kerro, näinkö todellakin asiat on nyt!
Reps! Pulkkinen.
Viikonloppua (ja mitä ilmeisemmin baywatchia) odotellessa.
Ei ole kuin juhlat vaan? Siellähän on boolia, Mä rupeen pian ryyppäämään. Mä vedän hirveet kännit ja alan kähmiä naisia. Mitä jos mä joudun paneen jotakin. Liisaa! Siellähän on kaikilla iltapuvut päällä. Joku hakee pian mua tanssiin, Mitä jos mä joudun paneen pimeässä? Liisaa! Kyllä nyt on pikapalaverin paikka, Mitä jos mä joudun hirveeseen horkkaan, oksentelen joka paikkaan ja kusen pian kiukaalle? Jumalauta jos vaimo saa tästä tietää! Hyvä, että mä laitoin kännykän kiinni, ettei se pääse yllättämään. Mitä jos mä en selvii kotiin sieltä? Mä joudun seisoon taksijonossa. Miten mä selitän sen mun vaimolle? Ja missä mun housut on? Ei vaimo usko sitä ikinä.
tiistaina, maaliskuuta 11, 2008
tusska, ahdistuss
"Äsken tuossa paskalla ollessani jotenkin tajusin että se ei voi olla sattumaa, että mää tässä paskalla istun ja mietin että miten mää oon tässä paskalla. Että jotenki tätä munki kulukua on ohojailtu. Mutta pyyhkimisvaiheessa mää olin jo järkeistänyt tämän tajuamisen."Klemolan Kokkola. Ei voi näytelmä paremmalla replalla alkaa.
Nukuin viime yönä varmaan 10 tuntia, mutta tossa viiden aikaan totesin, että ei tätä hereillä kestä ja nukuin 4 tuntia. Voisin vain nukkua. Ei mua nukuta, mutta ei oikein oo voimia mihinkään. Peitto korviin.
Joudun siirtämään semmatyön esittelyn pois ens viikolta, sillä en mitenkään saa sitä tähän hätään tehtyä. Tai en pysty keskittymään, kun tuntisuunnitelmat huutaa vieressä. Pitäisi ne tehdä ekana pois alta, mutta välttelen niiden tekemistä, koska se on niin ikävää ja koska tiedän, että niiden viilaamisesta tulee loputon projekti, jonka saan muka lyhyemmäksi sillä, että teen ne viimetingassa.
Jepp, mulla on loistavat välineet hallita asioita, joita en tunne hallitsevani. Elämä, here I come!
Onneksi tätä mun asennevammaa ja huonoa stressinhallintaa ei tartte näissä olosuhteissa jaksaa kuin sinne huhtikuun loppupuolelle. Enää n. 1100 tuntia. En mä laske tai mitään. Tai lasken, että ihan sama miten ne ens viikon harjoitustunnit menee, viikon päästä ne on jo ohi. Se on tärkeintä. Kunnes tulee taas uudet... Uhh.
Lamaantunut fiilis. Tä vuosi ei oo mitenkään innostanut mua opettamiseen, päinvastoin. Mikä on tosi pelottavaa, sillä mulla ei ole tällä hetkellä oikein mitään plan B:tä. Kaikki sanoo, että opetusharjoittelu on ihan eri asia kuin sit oikee työ. Mut silti mä en oikein oo tällä hetkellä luottavaisin mielin taitojeni ja jaksamiseni ja innostukseni suhteen. Jos jo pelkkä asioiden harjoitteleminen saa ihmisen tähän kuntoon, niin eipä oo paljoo hurraamista.
No mut, oon mä mun sijaisuuksista ja muista ihan tykännyt, että ehkä sit jos on omia töitä ni voin heittää riman kuuseen ja tehä niinku mä osaan ja jaksan. Joopati. Kunhan innostuis. Sit sitä jaksais ja oppis.
Mut just nyt tällä hetkellä mä en haluu tehä mitään. Möh.
Edit. 23.40.
Ja repivä mesekeskustelu. Ei hyvä satsi tälle illalle.
maanantaina, maaliskuuta 10, 2008
Ne sanoo mua huonoksi mauksi
Hyvä mieli Maria Gasolinasta! Meisninkiä!
Ja mun pimeä puoleni, tykkään Lord Estin Sä teet -biisistä. Ja erityisesti siitä duunarimusiikkivideosta. Voi herramunvereni kui herttanen! Iiihana!
Mä ehkä haluunki duunarimiehen.
(Jepp, didn't see this coming...)
Sekä välitän viestiä Espanjasta:
S.V.P. cherchez "chiki chiki" chez "youtube"
C´est la chanson espagnole à Eurovision
c´est trop genial!!!
JA JA JA JA JA JA JA
Todella, tä päihittää karskit lammasmiehet koska tahansa.
El Robocop!
Ja joku joskus kyseenalaisti mut kun en ollut nähnyt Giaa. Taidanpa nyt ottaa sen punkkupullon kaikkuun ja siirtyy kattelee ja tehä yöllä hommii sit vasta. Tein hyvää salaattiakin, voisin sitä (=sen) tosta syyä.
Ja mun pimeä puoleni, tykkään Lord Estin Sä teet -biisistä. Ja erityisesti siitä duunarimusiikkivideosta. Voi herramunvereni kui herttanen! Iiihana!
Mä ehkä haluunki duunarimiehen.
(Jepp, didn't see this coming...)
Sekä välitän viestiä Espanjasta:
S.V.P. cherchez "chiki chiki" chez "youtube"
C´est la chanson espagnole à Eurovision
c´est trop genial!!!
JA JA JA JA JA JA JA
Todella, tä päihittää karskit lammasmiehet koska tahansa.
El Robocop!
Ja joku joskus kyseenalaisti mut kun en ollut nähnyt Giaa. Taidanpa nyt ottaa sen punkkupullon kaikkuun ja siirtyy kattelee ja tehä yöllä hommii sit vasta. Tein hyvää salaattiakin, voisin sitä (=sen) tosta syyä.
Välttävää
Suihku, kauppa, kirjasto.
Tehokasta.
Not.
Mut jotain ees.
Esmes Gina Tricot'n (kina trikotin, kiina trikoon) valkoisten korkeitten housujen sovittelua. Mä tartten uuman.
Kannoin kolme kassia teatterihistoriakirjoja kotiin, että siinä mielessä on tehokkuutta. Pyörän jouduin jättämään kirjaston eteen ja ottamaan bussin, kun oli kerta vielä kauppakassikin matkassa. Mä niin en tiiä mitä ja miten mä niille opetan länsimaisen teatterin historian 75 minuutissa. Ja vielä konstruktivistisesti.
Nyt on synttäreitä tulossa, kummitytölle (khyllä, juuri minut on valittu tukemaan tämän elämän taimen hengellistä kasvua) on lahja jo paketissa (autokirja).
Mutta mitäsmitäs ystävän kolmekymppisille? Tiedossa ilmeisesti reipashenkistä aktiviteettia. (Hm, miten mä nään omat 3-kybäseni ehkä vähän erilaisina...) Mut jottain siihen kylkeen ois kiva. No ei mut pääasia, että tulee pääsiäinen ja loma ja kivaa ja yhdessä ja kivempaa ja parasta. Jeih!
Oho. Aukes punkku.
Sarun uutta halpisvakkaria.
On se hyvä, ettei tiiä paremmasta niin tämäkin tuntuu gourmet'lta.
Jaaha, ja joku on ottanut Shakira-kampanjan.
Tiäks, Häpsä, mitä tästä seuraa? Koko perjantai pelkkää Shakiraa.
Huijari-Hiiviskin oli äänestänyt omaa suosikkiaan kahdesti. Nyh menöö tilastot sekaasi. You bastards.
Ooh!! "islänningar och svenskor i glitterklänningar..." Mä tahon heti Köpikseen!!!
Tehokasta.
Not.
Mut jotain ees.
Esmes Gina Tricot'n (kina trikotin, kiina trikoon) valkoisten korkeitten housujen sovittelua. Mä tartten uuman.
Kannoin kolme kassia teatterihistoriakirjoja kotiin, että siinä mielessä on tehokkuutta. Pyörän jouduin jättämään kirjaston eteen ja ottamaan bussin, kun oli kerta vielä kauppakassikin matkassa. Mä niin en tiiä mitä ja miten mä niille opetan länsimaisen teatterin historian 75 minuutissa. Ja vielä konstruktivistisesti.
Nyt on synttäreitä tulossa, kummitytölle (khyllä, juuri minut on valittu tukemaan tämän elämän taimen hengellistä kasvua) on lahja jo paketissa (autokirja).
Mutta mitäsmitäs ystävän kolmekymppisille? Tiedossa ilmeisesti reipashenkistä aktiviteettia. (Hm, miten mä nään omat 3-kybäseni ehkä vähän erilaisina...) Mut jottain siihen kylkeen ois kiva. No ei mut pääasia, että tulee pääsiäinen ja loma ja kivaa ja yhdessä ja kivempaa ja parasta. Jeih!
Oho. Aukes punkku.
Sarun uutta halpisvakkaria.
On se hyvä, ettei tiiä paremmasta niin tämäkin tuntuu gourmet'lta.
Jaaha, ja joku on ottanut Shakira-kampanjan.
Tiäks, Häpsä, mitä tästä seuraa? Koko perjantai pelkkää Shakiraa.
Huijari-Hiiviskin oli äänestänyt omaa suosikkiaan kahdesti. Nyh menöö tilastot sekaasi. You bastards.
Ooh!! "islänningar och svenskor i glitterklänningar..." Mä tahon heti Köpikseen!!!
48 päivää ja yötä
Herään aamulla siihen, kun postilaatikosta tulee nippu henkkoht-muistamisia. Neljä kappaletta. (4). NELJÄ! Enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä.
Minua muistivat yliopiston hallinto kahdella henkilökohtaisella kirjeellä (ansioerittely ja verokortti), didaktikko valinnaiskurssien todistuksilla (turhia, mutta kaunis ajatus) sekä syöpäyhdistys (joukkotoosatarkastuksen tulos normaali). Ei nyt mitään persoonallisesti henkilökohtaista, mutta toisaalta, voiko mikään olla henkilökohtaisempaa kuin kohdunkaula.
Mutta seuraavaksi odotan kandinpapereita, miettikääs sitä! (ja nyt seuraa urputusta: ) Tosin vaikka tyypillä on tuplasti ovareita mitä siihen tarvitaan, ei niistä saa käyttää kuin valittuja tuohon tutkintoon. En saa käyttää pääaineen syventävien opintoja, enkä pedagogisten aineopintoja. MitVit?!
Ja koska vanha tutkintojärjestelmä on aineopinnoissa suppeempi, en saa uudenmukaista kandia täyteen niillä (vanhanmukaista en saa tehdä, koska en saa FM:a valmiiksi ennen kesää), joten minun pitää keksiä lisää ovareita jostain, mutta en saa käyttää siihen niitä opintoja, jotka tulen maisteriin käyttämään.
Mikä on perseestä, sillä maisteriin vaadittavat suoritukset menevät jo niistä pakollisista kursseista yli vaaditun 160 ovarin. Mutta se ei riitä, vaan tässä pitää kauhoo joitain turhia hajakursseja, jotta saan eka kandin tehtyä. Niin, ja tarvitsen siis niitä muita ovareita filosofian kandiin, joten mulla ei periaatteessa ole ylimääräisiä kursseja tehtynä.
Ihana olla tässä siirtymäkaudessa.
Toivottavasti ei rapsahda syksyllä hirveästi joitain pakollisia yleisopintoja lisää. Oon yrittänyt kattoo, että olisin tehnyt kaiken ennakkoon, mutta kun ei tunnu olevan kellekkään ihan selvillä, et mitä täs vielä vanhoilta vaaditaan. Ärsyttää kun puuttuu vain gradu ja sitten pitää kuitenkin olla varpaisillaan, josko vielä napsahtaakin jokin kurssi suoritettavaksi. Ja tietenkin siis joku läsnäolopakollinen.
Okei, ehkä tässä ärsyttää kuitenkin eniten ihan vaan se, että en oo saanut tehtyä tuntisuunnitelmia, enkä kirjoitettua semmaa, enkä ees käytyä suihkussa saati kaupassa tai kirjastossa. Väsyttää kauheasti, tekis mieli vaan möllöttää viikko pari ilman mitään ajatustakaan siitä, että pitäisi tehdä jotain. Varmaan tässä jo vähä voiton fiilistä siitä, että suurin osa vuodesta selätetty ja siksi jo semmoinen olo, että saa jo alkaa luovuttamaan. Loma jo mielessä. Enää 48 päivää. Sit elän ainakin viikon vain leffoilla ja piknikeillä ja löhöilyllä ja skumpalla ja leivoksilla. Alkaen torstaina 24.4. ja jatkuen seuraavalle viikolle vapun yli. Jeihh!
Meen torstaina kampaajalle. Pitkä vai lyhyt otsari?
Kohuanimaatio. KOHUanimaatio. KohuANIMAATIO.
Ashiaa!
Minua muistivat yliopiston hallinto kahdella henkilökohtaisella kirjeellä (ansioerittely ja verokortti), didaktikko valinnaiskurssien todistuksilla (turhia, mutta kaunis ajatus) sekä syöpäyhdistys (joukkotoosatarkastuksen tulos normaali). Ei nyt mitään persoonallisesti henkilökohtaista, mutta toisaalta, voiko mikään olla henkilökohtaisempaa kuin kohdunkaula.
Mutta seuraavaksi odotan kandinpapereita, miettikääs sitä! (ja nyt seuraa urputusta: ) Tosin vaikka tyypillä on tuplasti ovareita mitä siihen tarvitaan, ei niistä saa käyttää kuin valittuja tuohon tutkintoon. En saa käyttää pääaineen syventävien opintoja, enkä pedagogisten aineopintoja. MitVit?!
Ja koska vanha tutkintojärjestelmä on aineopinnoissa suppeempi, en saa uudenmukaista kandia täyteen niillä (vanhanmukaista en saa tehdä, koska en saa FM:a valmiiksi ennen kesää), joten minun pitää keksiä lisää ovareita jostain, mutta en saa käyttää siihen niitä opintoja, jotka tulen maisteriin käyttämään.
Mikä on perseestä, sillä maisteriin vaadittavat suoritukset menevät jo niistä pakollisista kursseista yli vaaditun 160 ovarin. Mutta se ei riitä, vaan tässä pitää kauhoo joitain turhia hajakursseja, jotta saan eka kandin tehtyä. Niin, ja tarvitsen siis niitä muita ovareita filosofian kandiin, joten mulla ei periaatteessa ole ylimääräisiä kursseja tehtynä.
Ihana olla tässä siirtymäkaudessa.
Toivottavasti ei rapsahda syksyllä hirveästi joitain pakollisia yleisopintoja lisää. Oon yrittänyt kattoo, että olisin tehnyt kaiken ennakkoon, mutta kun ei tunnu olevan kellekkään ihan selvillä, et mitä täs vielä vanhoilta vaaditaan. Ärsyttää kun puuttuu vain gradu ja sitten pitää kuitenkin olla varpaisillaan, josko vielä napsahtaakin jokin kurssi suoritettavaksi. Ja tietenkin siis joku läsnäolopakollinen.
Okei, ehkä tässä ärsyttää kuitenkin eniten ihan vaan se, että en oo saanut tehtyä tuntisuunnitelmia, enkä kirjoitettua semmaa, enkä ees käytyä suihkussa saati kaupassa tai kirjastossa. Väsyttää kauheasti, tekis mieli vaan möllöttää viikko pari ilman mitään ajatustakaan siitä, että pitäisi tehdä jotain. Varmaan tässä jo vähä voiton fiilistä siitä, että suurin osa vuodesta selätetty ja siksi jo semmoinen olo, että saa jo alkaa luovuttamaan. Loma jo mielessä. Enää 48 päivää. Sit elän ainakin viikon vain leffoilla ja piknikeillä ja löhöilyllä ja skumpalla ja leivoksilla. Alkaen torstaina 24.4. ja jatkuen seuraavalle viikolle vapun yli. Jeihh!
Meen torstaina kampaajalle. Pitkä vai lyhyt otsari?
Kohuanimaatio. KOHUanimaatio. KohuANIMAATIO.
Ashiaa!
sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2008
Kelaat taas nauhan uudestaan
Play.comilla on 8 eurolla palijon leffoi, levyi ja kirjoi. Vähä Blow uppia, Catch-22:sta, Fahreinheit 451:sta kattelen. Ai että...
Yritän myös jatkuvasti bongailla Jules & Jimiä (kiitos Yle Teeman, nyt edes vhs:llä!), Hiroshima mon amouria ja Godard-boksia. Yhistelmä eullinen + teksteillä tuntuu olevan mahoton.
Mut ehkä mä vielä joskus palkitsen niillä itseni jostain. Pitäis nyt eka tehä jotain palkittavaa ja mielellään vielä saaha siitä joku korvamerkitty sponssi-stipendi.
Nyt on selkeästi joku elokuvallinen kausi menossa. Näin unta, jossa oli hiton tyylikästä kuvausta ja upeat leikkaukset! Erikoislähikuvia ja tunnelmallista liikettä ja rytmiä. Oikein piti herätä toteamaan tämä uninen taituruus.
A tulee kolmen aikaan peseen pyykkiä. Voisinpa vaikka kehitellä sitä tuntisuunnitelmaa tässä ennen sitä. Tihkoooooooooo.
Yritän myös jatkuvasti bongailla Jules & Jimiä (kiitos Yle Teeman, nyt edes vhs:llä!), Hiroshima mon amouria ja Godard-boksia. Yhistelmä eullinen + teksteillä tuntuu olevan mahoton.
Mut ehkä mä vielä joskus palkitsen niillä itseni jostain. Pitäis nyt eka tehä jotain palkittavaa ja mielellään vielä saaha siitä joku korvamerkitty sponssi-stipendi.
Nyt on selkeästi joku elokuvallinen kausi menossa. Näin unta, jossa oli hiton tyylikästä kuvausta ja upeat leikkaukset! Erikoislähikuvia ja tunnelmallista liikettä ja rytmiä. Oikein piti herätä toteamaan tämä uninen taituruus.
A tulee kolmen aikaan peseen pyykkiä. Voisinpa vaikka kehitellä sitä tuntisuunnitelmaa tässä ennen sitä. Tihkoooooooooo.
Monday, we burn Miller; Tuesday, Tolstoy; Wednesday, Walt Whitman; Friday, Faulkner; and Saturday and Sunday, Schopenhauer and Sartre. We burn them to ashes and then burn the ashes. That's our official motto. (Fahrenheit 451)
lauantaina, maaliskuuta 08, 2008
Persoonallisuuteni tyhjentävästi
Testit on parhaita. Varsinkin jos viettää lauantai-iltaa kotosalla. Tein tämän testin ja itsetutkiskelun kautta vastasin mm. seuraaviin kysymyksiin, joihin ette ikinä arvaa kumman vaihtoehdon valitsin:
1. A) Pidän ratkaisujen tekemisestä
B) Pidän tiedon keräämisestä
2. A) Ratkaisujen tekeminen on helppoa
B) Ratkaisujen tekeminen on vaikeaa
3. A) Pysytäänpäs tosiasioissa
B) Olen todella innoissani
4. A) Elämä on yksinkertaista
B) Elämä on monimutkaista
Olen siis:
(Tummennukset omiani.) (No kai mä ny tiedän, että tajusitte.)
Yllätti kyllä, ettei todettu enempää harkitsijaksi. Mutta ehkä se jatkuva jahkaaminen vesittyy tuon valtaisan käytännöllisyyden puutteen vuoksi.
Eiku se harkintahan siis jää jahkaamiseksi! Fittan!
(Btw, korjasin kaikki huomaamani pilkkuvirheet (6 kpl) tuosta kopioimastani persoonakuvauksesta. Mitähän se musta kertoo? Tai koko testistä?)
1. A) Pidän ratkaisujen tekemisestä
B) Pidän tiedon keräämisestä
2. A) Ratkaisujen tekeminen on helppoa
B) Ratkaisujen tekeminen on vaikeaa
3. A) Pysytäänpäs tosiasioissa
B) Olen todella innoissani
4. A) Elämä on yksinkertaista
B) Elämä on monimutkaista
Olen siis:
| Ekstrovertti | -------*------------ | Introvertti |
| Käytännöllinen | ---------------*---- | Intuitiivinen |
| Ajattelija | -------------*------ | Tuntija |
| Impulsiivinen | -----*-------------- | Harkitsija |
- Ihmistyyppisi nauttii elämän suuren näytelmän (ei näitä metaforia, pliide) seuraamisesta ja pohtii mielellään ihmisten motiiveja ja tarkoituksia.
- Kaltaisellesi ihmiselle mikään asia elämässä ei ole merkityksetön. Siksi toisten ihmisten mielestä saatat toisinaan olla liian varuillasi, herkkä tai epäluuloinen.
- Olet valloittava, karismaattinen ja nerokas supliikki-ihminen (totta helvetissä). Olet lahjakas moniosaaja ja voitkin menestyä useilla alueilla elämässäsi (huomaa moninkertaistuva epäonnistumisen mahdollisuus).
- Ihmistyyppisi ei jaksa keskittyä kauaa samaan asiaan, ja monet mielenkiinnon kohteet saattavatkin vahingoittaa menestystäsi pitkäjänteisyyttä vaativassa työssä. (No shit Sherlock.)
- Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana.
- Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.
- Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. (Tähän sopisi vielä semmoinen elämä (yhteisenä) matkana -metafora, kiitos.)
(Tummennukset omiani.) (No kai mä ny tiedän, että tajusitte.)
Yllätti kyllä, ettei todettu enempää harkitsijaksi. Mutta ehkä se jatkuva jahkaaminen vesittyy tuon valtaisan käytännöllisyyden puutteen vuoksi.
Eiku se harkintahan siis jää jahkaamiseksi! Fittan!
(Btw, korjasin kaikki huomaamani pilkkuvirheet (6 kpl) tuosta kopioimastani persoonakuvauksesta. Mitähän se musta kertoo? Tai koko testistä?)
Kepiää
Mä haluun aina näin leppeen olon.
Tän päivän taustamusiikki on ollut Sigur Rós (YouTubessa Heima!!), perfektioo!
Mä oon superylpiä mun hienosta uuesta blogista. Eiks oo just hyvännäkönen. On.
Tein äsken herkkusieni-punasipulihöystöö, voi että kun just hyvää tämäkin. (Kissa, häntä, nostaa.) Sit kun oon aikuinen tai ees työssäkäyvä (tai edes paremmin tuettu) niin huolehdin, että olisi aurajuustoa ja punaviiniä tätä täydentämässä.
Tyytyväisyyttä, levollisuutta.
Uh, toivottavasti huomenna jo vähän ahistaa, jotta saisin jotain aikaiseksi. Musta on pätevää vältellä paskoja asioita, jos on hyvä mieli. Sit kun muutenkin vituttaa, niin sen voi sitten maksimoida. (Vrt. Tuskan maksimointi yläasteella: ei käydä vessassa ennen matikankoetta.)
Tän päivän taustamusiikki on ollut Sigur Rós (YouTubessa Heima!!), perfektioo!
Mä oon superylpiä mun hienosta uuesta blogista. Eiks oo just hyvännäkönen. On.
Tein äsken herkkusieni-punasipulihöystöö, voi että kun just hyvää tämäkin. (Kissa, häntä, nostaa.) Sit kun oon aikuinen tai ees työssäkäyvä (tai edes paremmin tuettu) niin huolehdin, että olisi aurajuustoa ja punaviiniä tätä täydentämässä.
Tyytyväisyyttä, levollisuutta.
Uh, toivottavasti huomenna jo vähän ahistaa, jotta saisin jotain aikaiseksi. Musta on pätevää vältellä paskoja asioita, jos on hyvä mieli. Sit kun muutenkin vituttaa, niin sen voi sitten maksimoida. (Vrt. Tuskan maksimointi yläasteella: ei käydä vessassa ennen matikankoetta.)
Jugend
Ohooh, tää teki blogin!
Aiempi "päiväkirja" oli ihan eri ympäristössä. Tästä tulee tällä foorumilla samalla julkisempi ja yksityisempi. Laajemmin yksityisempi.
Kaikki edelliset postaukset on siis siirretty vanhasta tänne (tai ainakin osa on jo siirretty, loput tulee perässä).
Katotaan mitä tästä nyt sit tulee. Jännittävää. Ekshibbari minussa hykertelee, mutta samalla vaivaantuu. Kyllähän julkinen runkkaus aina laittaa miettimään.
Aiempi "päiväkirja" oli ihan eri ympäristössä. Tästä tulee tällä foorumilla samalla julkisempi ja yksityisempi. Laajemmin yksityisempi.
Kaikki edelliset postaukset on siis siirretty vanhasta tänne (tai ainakin osa on jo siirretty, loput tulee perässä).
Katotaan mitä tästä nyt sit tulee. Jännittävää. Ekshibbari minussa hykertelee, mutta samalla vaivaantuu. Kyllähän julkinen runkkaus aina laittaa miettimään.
Peivotsii
Ihania ovat.
Ei hemmetti, parhaita.
Ustavat.
6 baaria ja baywatchin tunnari. Mun oli tarkoitus olla kotona ennen puolta yötä.
Paskat, menin leimareihin! Kaverikin irtos mukaan ;) Ja mikä tyypillisintä, ensimmäinen tuttu yo:lla oli kotopuolesta...
Ihania. Ikävä ja surku ja ihania.
Huomenna pitää tehä jotain, mutta toisaalta on kutsua leffailemaan ja punkkuilemaan ja bondailemaan. Ihania.
Ja ikävä ja surku.
Ei hemmetti, parhaita.
Ustavat.
6 baaria ja baywatchin tunnari. Mun oli tarkoitus olla kotona ennen puolta yötä.
Paskat, menin leimareihin! Kaverikin irtos mukaan ;) Ja mikä tyypillisintä, ensimmäinen tuttu yo:lla oli kotopuolesta...
Ihania. Ikävä ja surku ja ihania.
Huomenna pitää tehä jotain, mutta toisaalta on kutsua leffailemaan ja punkkuilemaan ja bondailemaan. Ihania.
Ja ikävä ja surku.
perjantaina, maaliskuuta 07, 2008
Takaraivo
Eilen syvällinen mesekeskustelu jatkuikin livenä aamuun asti. Ihana kun ihmiset asuvat niin lähellä, että voivat tulla puolen yön aikaan penkomaan ajatuksia.
Arvostan sitä kyllä suunnattomasti, että joku haluaa kuulla mitä ja miten ajattelen, kyselee lisää ja siten haastaa käsityksiäni asioista ja ihmisistä (itsestäni ja). On hienoa ja harvinaista tavoittaa sellainen tilanne, jossa molemmat osapuolet tuntevat tulevansa kuulluiksi ja ymmärretyiksi.
Mut tänään on siis vain nukuttanut. Mutta piristykseksi sain ruusun!
Monet pienet kivat asiat saa hyvälle mielelle. Takaraivoon jää sit jyskyttämään mm. tulevat harjoitustunnit teatterihistoriasta, ensiviikkoinen seminaarityö ja lientyvä pms (sitäkö tä oli?).
Ja miksi on takaraivo? Siis mikä Raivo? (Tätä mietittiin Puolassakin) (Ja ei muuten ois huonompi nimi vaikka mandariinille) Onko se raivo siellä, takana? Ihan varppina on. Se aina sysästään sinne taemmaks. Takaraivo.
Hm, mut oon kyllä nyt tunnistanut itsestäni jotain eturaivoakin (julkiraivoa, ilmiraivoa, oisko se sitä?), mistä itseäni oikeastaan onnittelen. Tosin kuitenkin silleen mun tyyliin, että kukaan muu ei ees taida tajuta, että oon jotenki vihoissani.
N ei esim. ymmärtänyt vaikka oikein selitin, että miten olin ollut ilkeä. Mun käsitykseni ilkeästä ei taida jotenkin olla yleinen käsitys.
(Hm, ja koenks mä sit että mulle ollaan ilkeitä, vaikka ne ei oiskaan? No en kyl.)
(Perse, onks tä joku ovimatto-kilttityttösyndrooma, saatana.)
Ja se vesittyy viimeistään silloin, kun saan vain itselleni pahan mielen siitä, että olen (omasta mielestäni) ilkeä.
(no on, prkl!)
(no eipähä oo, haloo.)
(kepeä skitsofrenia ehkä)
Oon lukenut aivan tuntemattoman ihmisen blogin. Reilun kahden vuoden ajalta. (Elämä, jo vain, täältä se löytyy.)
Pian pitäisi varmaan olla perjantaisosiaalinen ja lähteä kylille. Lupailtiin jätskiä (ja mun leipomii brownieksii, jotka on tosi ältsyimelii ja hyvii!) ja sitten filkkareitten jälkeen olusta. Kiva toisaalta vähän laittautua ja nähdä ihmisiä. Ja toivottavasti baarimikkona olisi se partaveikko, jonka kanssa joku yö Doriksessa keskustelin suu vaahdosta asiasta, josta en tiennyt, mutta innostuin. Mä janoon keskustelua nyt.
Arvostan sitä kyllä suunnattomasti, että joku haluaa kuulla mitä ja miten ajattelen, kyselee lisää ja siten haastaa käsityksiäni asioista ja ihmisistä (itsestäni ja). On hienoa ja harvinaista tavoittaa sellainen tilanne, jossa molemmat osapuolet tuntevat tulevansa kuulluiksi ja ymmärretyiksi.
Mut tänään on siis vain nukuttanut. Mutta piristykseksi sain ruusun!
Monet pienet kivat asiat saa hyvälle mielelle. Takaraivoon jää sit jyskyttämään mm. tulevat harjoitustunnit teatterihistoriasta, ensiviikkoinen seminaarityö ja lientyvä pms (sitäkö tä oli?).
Ja miksi on takaraivo? Siis mikä Raivo? (Tätä mietittiin Puolassakin) (Ja ei muuten ois huonompi nimi vaikka mandariinille) Onko se raivo siellä, takana? Ihan varppina on. Se aina sysästään sinne taemmaks. Takaraivo.
Hm, mut oon kyllä nyt tunnistanut itsestäni jotain eturaivoakin (julkiraivoa, ilmiraivoa, oisko se sitä?), mistä itseäni oikeastaan onnittelen. Tosin kuitenkin silleen mun tyyliin, että kukaan muu ei ees taida tajuta, että oon jotenki vihoissani.
N ei esim. ymmärtänyt vaikka oikein selitin, että miten olin ollut ilkeä. Mun käsitykseni ilkeästä ei taida jotenkin olla yleinen käsitys.
(Hm, ja koenks mä sit että mulle ollaan ilkeitä, vaikka ne ei oiskaan? No en kyl.)
(Perse, onks tä joku ovimatto-kilttityttösyndrooma, saatana.)
Ja se vesittyy viimeistään silloin, kun saan vain itselleni pahan mielen siitä, että olen (omasta mielestäni) ilkeä.
(no on, prkl!)
(no eipähä oo, haloo.)
(kepeä skitsofrenia ehkä)
Oon lukenut aivan tuntemattoman ihmisen blogin. Reilun kahden vuoden ajalta. (Elämä, jo vain, täältä se löytyy.)
Pian pitäisi varmaan olla perjantaisosiaalinen ja lähteä kylille. Lupailtiin jätskiä (ja mun leipomii brownieksii, jotka on tosi ältsyimelii ja hyvii!) ja sitten filkkareitten jälkeen olusta. Kiva toisaalta vähän laittautua ja nähdä ihmisiä. Ja toivottavasti baarimikkona olisi se partaveikko, jonka kanssa joku yö Doriksessa keskustelin suu vaahdosta asiasta, josta en tiennyt, mutta innostuin. Mä janoon keskustelua nyt.
keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008
Kevätkierroksilla taas
sain lahjaksi kevään, eli ruukkutulppaaneita :)
ostin kevään eli superaurinkolasit sekä ison kaktuksen mun maitotonkan päälle.
annoin sunnuntai-lahjaksi pikku nikke -kirjan.
tykkään lukee ääneen ja kuunnella kun mulle luetaan ääneen.
värkkäilin kevään voimalla kankaan seinälle (vasara! rautalankaa! tuoli sängyn päällä!) ja tein ite ruokaa (tuoreita herkkusieniä!).
oon pessyt lattiat ja tampannut matot. agrella, tosin.
oon saanut paljon halauksia. täski on puolensa, toki.
en pidä siitä, kuinka uudet paskat asiat saa vanhat kivat asiat näyttäytymään kans paskasessa valossa.
alan intoilla töistä, mutta samalla tiiän, että mua myös väsyttää.
musiikki on kiva asia.
ostin kevään eli superaurinkolasit sekä ison kaktuksen mun maitotonkan päälle.
annoin sunnuntai-lahjaksi pikku nikke -kirjan.
tykkään lukee ääneen ja kuunnella kun mulle luetaan ääneen.
värkkäilin kevään voimalla kankaan seinälle (vasara! rautalankaa! tuoli sängyn päällä!) ja tein ite ruokaa (tuoreita herkkusieniä!).
oon pessyt lattiat ja tampannut matot. agrella, tosin.
oon saanut paljon halauksia. täski on puolensa, toki.
en pidä siitä, kuinka uudet paskat asiat saa vanhat kivat asiat näyttäytymään kans paskasessa valossa.
alan intoilla töistä, mutta samalla tiiän, että mua myös väsyttää.
musiikki on kiva asia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
