Nää ei autakaan nää Panacodit niin kuin viimeks! ÖyNÖyh!
Tuplaan ehkä oma-aloitteisesti annosta ja sit ens viikolla soittelen lääkärille ja ilmoitan, että näin nyt pääs tapahtumaan, voisko se kompata mun miettimääni reseptiä. (Otin selville, että tuplattu annos on vielä ihan turvallinen.) Työkyvyttömyys taas kolmisen päivää - eikä edes oikeaan työhön liittyvä kyvyttömyys vaan kaikkeen mahdolliseen toimintaan (pystyasennossa oleminen, syöminen, parhaimmillaan myös musiikin kuuntelu ja silmien auki pitäminen) liittyvä. Riemua riemua. Pitäisköhän poistattaa tää hyödytön lihas.
sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008
keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008
Paint It Black
No muahan siis ei kiinnosta se, miten asiat teknisesti toimivat. Mua kiinnostaa se, että ne toimivat, eikä mun tarvitse kiinnittää siihen huomiota. Ei mitään välineiden tai jotain namikoiden säätämistä. Mua innostaa tehdä ja onnistuminen lisää intoo.
Noh. Olen eläessäni kokeillut puolitoista kertaa akryylivärejä. Ekan kerran Parriisissa erään tumman taiteilijan harrastuspiiriohjauksessa (eikä mennä detaljeihin tässä). Ryssin ihan täysin, piti tehä maisema, en tajua maisemia ja en ollut koskaan ennen kokeillut jotain maaleja saati värejä. Kommentti oli "maalaat kuten piirrät". Ja mun piirustustyylini ei ole kovin maalauksellinen. Luovutin. Mutta roudasin lähes korkkaamattomat tuubit kuitenkin optimistisesti Suomeen.
Toisen kerran kokeilin viime keväänä. Väsäsin yöllä itekseni ihan vaan simppelin kuvan, väritin niil väreil, ei se mitään maalaamista ollut. Ja tämä todistaa tietämättömyyteni ja kokemattomuuteni: en arvannut, että olisi jotenkin voinut vedellä sitä maalia miksata. No jaaha. Ihmekään kun oli tuli näytti vähän kököltä.
Mutta nyt sain sen kuulla.
Sain kuulla myös joitain muita teknisiä ohjeita, mutta otan nyt yhden kerrallaan. Otin siis tutun mustan värin (en ole valmis siihen väriensekoittelurumbaan), sitä vettä ja pensselin. Ja voi että kun olikin kivaa! Olen niin ylypiä elämäni kolmannesta akryylityöstä, joka nyt siis menossa:
Noh. Olen eläessäni kokeillut puolitoista kertaa akryylivärejä. Ekan kerran Parriisissa erään tumman taiteilijan harrastuspiiriohjauksessa (eikä mennä detaljeihin tässä). Ryssin ihan täysin, piti tehä maisema, en tajua maisemia ja en ollut koskaan ennen kokeillut jotain maaleja saati värejä. Kommentti oli "maalaat kuten piirrät". Ja mun piirustustyylini ei ole kovin maalauksellinen. Luovutin. Mutta roudasin lähes korkkaamattomat tuubit kuitenkin optimistisesti Suomeen.
Toisen kerran kokeilin viime keväänä. Väsäsin yöllä itekseni ihan vaan simppelin kuvan, väritin niil väreil, ei se mitään maalaamista ollut. Ja tämä todistaa tietämättömyyteni ja kokemattomuuteni: en arvannut, että olisi jotenkin voinut vedellä sitä maalia miksata. No jaaha. Ihmekään kun oli tuli näytti vähän kököltä.
Mutta nyt sain sen kuulla.
Sain kuulla myös joitain muita teknisiä ohjeita, mutta otan nyt yhden kerrallaan. Otin siis tutun mustan värin (en ole valmis siihen väriensekoittelurumbaan), sitä vettä ja pensselin. Ja voi että kun olikin kivaa! Olen niin ylypiä elämäni kolmannesta akryylityöstä, joka nyt siis menossa:
Skandinaviassa
Olin Pompomin kaa risteilyllä.
Jo vain! Ruotsinlaivalla!
Rouvalla oli samettinen risteilyleninki ja mulla punkkupullo veskassa. Me ja muu oluentuoksuinen humppaväki heiluimme aalloilla kilon Haribopussien ja kaksikielisyyden hämmentäminä. Tukholmassa oli loskaa nilkkoihin saakka ja mun kesät-talvet-tossuni litisivät jäistä hyhmää ja valitin koko ajan.
Kuitenkin kiva!
Jo vain! Ruotsinlaivalla!
Rouvalla oli samettinen risteilyleninki ja mulla punkkupullo veskassa. Me ja muu oluentuoksuinen humppaväki heiluimme aalloilla kilon Haribopussien ja kaksikielisyyden hämmentäminä. Tukholmassa oli loskaa nilkkoihin saakka ja mun kesät-talvet-tossuni litisivät jäistä hyhmää ja valitin koko ajan.
Kuitenkin kiva!
tiistaina, marraskuuta 25, 2008
Kehällä
Ellei asiat tunnu liian henkilökohtaisilta kirjoitettaviksi, niin sitten joko liian tylsältä ja triviaalilta tai sitten vain valittavilta.
Ja ei oo aikaa. Miten näistä lusmupäivistä tulee niin täysiä, ettei mulla ole aikaa värkkäillä ajatuksella. Nyt kaikki menee aivottomaan värkkäilyyn, mikä turruttaa ja ei innosta ja on noidankehä. (Eikä nyt lähdetä noidankehän etymologiaan tai mytologiaan.)
Uh. Mä muuten nään noita kehiä joka puolella. Rasittavaa. Yksinkertaistan ja yliyleistän kaikkia vaikutussuhteita paneutumatta. Oon havainnut tosi ärsyttävästi tekeväni sellaisia muotiotsikoita kaikista asioista tyyliin Kengät loskassa - loska kengissä. Olen vuorovaikutuksella selittämisen(i) uhri. (Eikä nyt oikeestikaan lähdetä mihinkään *tun dialogisuuden tielle.) (Eikä tie-metaforiin, nekin ärsyttää mua, vaikka ne havainnollistaakin ja oikeesti ajattelen asioita tienä.) (Joojoo, mun henkkoht metaforamallinikin ovat pääni dialogia kulttuurin kanssa, reproduktioo ja diskurssii ja pää on metaforinen ja mitä siellä onkaan sisällä sen selvittäminenhän ois loputon suo ja kultturi on kans mahoton ja alan olla syövytetty ja suolattu liioilla opintoviikoilla.
Olen puppugeneraattori.
Ja ei oo aikaa. Miten näistä lusmupäivistä tulee niin täysiä, ettei mulla ole aikaa värkkäillä ajatuksella. Nyt kaikki menee aivottomaan värkkäilyyn, mikä turruttaa ja ei innosta ja on noidankehä. (Eikä nyt lähdetä noidankehän etymologiaan tai mytologiaan.)
Uh. Mä muuten nään noita kehiä joka puolella. Rasittavaa. Yksinkertaistan ja yliyleistän kaikkia vaikutussuhteita paneutumatta. Oon havainnut tosi ärsyttävästi tekeväni sellaisia muotiotsikoita kaikista asioista tyyliin Kengät loskassa - loska kengissä. Olen vuorovaikutuksella selittämisen(i) uhri. (Eikä nyt oikeestikaan lähdetä mihinkään *tun dialogisuuden tielle.) (Eikä tie-metaforiin, nekin ärsyttää mua, vaikka ne havainnollistaakin ja oikeesti ajattelen asioita tienä.) (Joojoo, mun henkkoht metaforamallinikin ovat pääni dialogia kulttuurin kanssa, reproduktioo ja diskurssii ja pää on metaforinen ja mitä siellä onkaan sisällä sen selvittäminenhän ois loputon suo ja kultturi on kans mahoton ja alan olla syövytetty ja suolattu liioilla opintoviikoilla.
Olen puppugeneraattori.
sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008
Hope there's someone
Haluun lukea Erlend Loen uusimman, Muleumin. Hengästyttävällä tahdilla kirjoja lukeva ja kommentoiva Kirsi Piha, jonka poliittista historiaansa en meinaa kyetä irrottamaa hänen kirjallisuusmielipiteistään - typerää, on blogissaan kertonut sellaisia tärppejä kirjasta, että on pakko tarttua. Itsemurha, Antony & the Johnsons ja Loen "pragmaattinen" maailmankatselu on just - ikävä kyllä - joululukemista.
En pitänyt Tosiasioita Suomestasta enkä oikeastaan myöskään Supernaiivista. Itse asiassa olen varmaan jättänyt molemmat kesken. Hauskaa, osuvaa, mutta ärsyttävää sadan sivun jälkeen. Mutta lainasin kaverilta Loen Volvon. Siitä pidin. Ehkä olen kasvanut kestämään toistotoistotoistosta johtuvaa ärsyyntymistäni ja voisin olla valmis jo Supernaiiviin. Ja ehkä pystyisin lukeen Muleumin, huolimatta murheellisuutta lisäävästä Antonystä ja kirjan ja joulun teemoista.
En pitänyt Tosiasioita Suomestasta enkä oikeastaan myöskään Supernaiivista. Itse asiassa olen varmaan jättänyt molemmat kesken. Hauskaa, osuvaa, mutta ärsyttävää sadan sivun jälkeen. Mutta lainasin kaverilta Loen Volvon. Siitä pidin. Ehkä olen kasvanut kestämään toistotoistotoistosta johtuvaa ärsyyntymistäni ja voisin olla valmis jo Supernaiiviin. Ja ehkä pystyisin lukeen Muleumin, huolimatta murheellisuutta lisäävästä Antonystä ja kirjan ja joulun teemoista.
Sotasankari
Jee, olen yksi lempikirjoistani!
You're Catch-22!
by Joseph Heller
Incredibly witty and funny, you have a taste for irony in all that you see. It seems that life has put you in perpetually untenable situations, and your sense of humor is all that gets you through them. These experiences have also made you an ardent pacifist, though you present your message with tongue sewn into cheek. You could coin a phrase that replaces the word "paradox" for millions of people.
Testi tarjosi myös muita vaihtoehtoja. Lähinnä vaihtoehtoja, joissa viitatttiin siihen, että en ole ihan kunnossa, tai että en jaksa välittää muista, tai että seksi on minulle pakkomielle.
You're Mrs. Dalloway!
by Virginia Woolf
"Your life seems utterly bland and normal to the casual observer, but inside you are churning with a million tensions and worries."
You're Compassion Fatigue!
by Susan Moeller
"You used to care, but now it's just getting too difficult."
You're Lolita!
by Vladimir Nabokov
"Considered by most to be depraved and immoral, you are obsessed with sex."
Pelottavin oli ehkä eläintesti:
You're a Parrot!
You're a born follower and will model your behavior on that of anyone you admire. You mimic whatever the people around you say. This doesn't leave you with much of an identity of your own, and you may wind up vulgar or polite depending entirely on your environment.
Auts. Multa kysyttiin joku aika sitten, että onko mulla oikeasti mitään sanottavaa. Ei mulla oo. Perkele.
You're Catch-22!
by Joseph Heller
Incredibly witty and funny, you have a taste for irony in all that you see. It seems that life has put you in perpetually untenable situations, and your sense of humor is all that gets you through them. These experiences have also made you an ardent pacifist, though you present your message with tongue sewn into cheek. You could coin a phrase that replaces the word "paradox" for millions of people.
Testi tarjosi myös muita vaihtoehtoja. Lähinnä vaihtoehtoja, joissa viitatttiin siihen, että en ole ihan kunnossa, tai että en jaksa välittää muista, tai että seksi on minulle pakkomielle.
You're Mrs. Dalloway!
by Virginia Woolf
"Your life seems utterly bland and normal to the casual observer, but inside you are churning with a million tensions and worries."
You're Compassion Fatigue!
by Susan Moeller
"You used to care, but now it's just getting too difficult."
You're Lolita!
by Vladimir Nabokov
"Considered by most to be depraved and immoral, you are obsessed with sex."
Pelottavin oli ehkä eläintesti:
You're a Parrot!
You're a born follower and will model your behavior on that of anyone you admire. You mimic whatever the people around you say. This doesn't leave you with much of an identity of your own, and you may wind up vulgar or polite depending entirely on your environment.
Auts. Multa kysyttiin joku aika sitten, että onko mulla oikeasti mitään sanottavaa. Ei mulla oo. Perkele.
perjantaina, marraskuuta 14, 2008
Kiinnostava hakija
No miten tässä nyt näin meinaa käydä, notta runosuoni/-li hiipuu! Vastustan!
Oon hakenut muutamaan oman alani työpaikkaan tässä nyt viime aikoina. Ihan vaan silleen, että testailen työhakemustani ja toivon pääseväni työhaastikseen, jotta saisin edes jotain kokemusta sellaisesta. En oikeastaan edes haluaisi niitä töitä, sillä kyllä mä voisin vielä kevään opiskella. (Saan lisäopintotukeakin noihin filosofian opintoihin. Vois vaikka keskittyä niihin. Ja tehä vaikka ohella runsaahkosti sijaisuuksia tai jtn.)
Mutta sitten paukkaa tämmöistä mailia:
"Hakuaika jatkuu vielä lauantaihin asti, mutta koska joudumme päättämään työntekijästä hyvin pian haun päätyttyä ja koska vaikutat kiinnostavalta hakijalta, pyytäisin sinulta jo nyt tarkennusta eräästä aikataulua koskevasta seikasta."
Ja sitten kysymystä siitä, että kun osoitteeni ei ole pääkaupunkiseudulla. Ja sitten että tunteja olisi katena päivänä kuuteen asti: "Sopisiko tällainen järjestely sinulle?"
Eli jos oon niin että joojoo oon juuri muuttamaisillani ja kello kuus on just parasta, niin antaisko ne mulle ton työn! Siis voi ei pitääks mun alkaa tekemään joitain päätöksiä! Hylkäämään ja jättämään taakseni tämä suloinen elämä täällä! Vai hylkäänkö kenties uuden ja viehättävän elämän töissä/pk-seudulla! (Niinku se nyt mikään uus olisi tai niinku tä nyt mikään niin sweet täällä olisi.) Mutta yhhh. Olisin halunnut, että ne ois vaan silleen semisti kiinnostuneita, jotta voisin pönkittää uskoani (työ)tulevaisuuteen, mutta lopulta valinneet toisen, jotta olisin voinut lillua vielä tilassa, jossa en voi itse tehdä liian suuria päätöksiä.
Mua itkettää jättää tää kaupunki. Samalla haluan nähdä muutakin. Voi paska.
Oon hakenut muutamaan oman alani työpaikkaan tässä nyt viime aikoina. Ihan vaan silleen, että testailen työhakemustani ja toivon pääseväni työhaastikseen, jotta saisin edes jotain kokemusta sellaisesta. En oikeastaan edes haluaisi niitä töitä, sillä kyllä mä voisin vielä kevään opiskella. (Saan lisäopintotukeakin noihin filosofian opintoihin. Vois vaikka keskittyä niihin. Ja tehä vaikka ohella runsaahkosti sijaisuuksia tai jtn.)
Mutta sitten paukkaa tämmöistä mailia:
"Hakuaika jatkuu vielä lauantaihin asti, mutta koska joudumme päättämään työntekijästä hyvin pian haun päätyttyä ja koska vaikutat kiinnostavalta hakijalta, pyytäisin sinulta jo nyt tarkennusta eräästä aikataulua koskevasta seikasta."
Ja sitten kysymystä siitä, että kun osoitteeni ei ole pääkaupunkiseudulla. Ja sitten että tunteja olisi katena päivänä kuuteen asti: "Sopisiko tällainen järjestely sinulle?"
Eli jos oon niin että joojoo oon juuri muuttamaisillani ja kello kuus on just parasta, niin antaisko ne mulle ton työn! Siis voi ei pitääks mun alkaa tekemään joitain päätöksiä! Hylkäämään ja jättämään taakseni tämä suloinen elämä täällä! Vai hylkäänkö kenties uuden ja viehättävän elämän töissä/pk-seudulla! (Niinku se nyt mikään uus olisi tai niinku tä nyt mikään niin sweet täällä olisi.) Mutta yhhh. Olisin halunnut, että ne ois vaan silleen semisti kiinnostuneita, jotta voisin pönkittää uskoani (työ)tulevaisuuteen, mutta lopulta valinneet toisen, jotta olisin voinut lillua vielä tilassa, jossa en voi itse tehdä liian suuria päätöksiä.
Mua itkettää jättää tää kaupunki. Samalla haluan nähdä muutakin. Voi paska.
tiistaina, marraskuuta 04, 2008
torstaina, lokakuuta 30, 2008
Kuviot
No oompa ollu hilijaa.
Kaikkee täsä.
Pitkää viikonloppua ja sitä vasten nihkiää arkee. Mimmoses suhtees pitäis taustan ja kuvioiden olla, kertokaa. Ni että pakollinen haalee beigen beessi tausta ja pinksut kuviot vai että valööreillä struktuuri, mutta samaa värii.
No eimutta kah ko ammennan tosta uuesta akvarellilootastani kuvallisuutta kieleenkin. On se vaan niin läpitunkeva harraste. (*ttu ei muuten oo mun juttu se vesiväritys.)
Kaikkee täsä.
Pitkää viikonloppua ja sitä vasten nihkiää arkee. Mimmoses suhtees pitäis taustan ja kuvioiden olla, kertokaa. Ni että pakollinen haalee beigen beessi tausta ja pinksut kuviot vai että valööreillä struktuuri, mutta samaa värii.
No eimutta kah ko ammennan tosta uuesta akvarellilootastani kuvallisuutta kieleenkin. On se vaan niin läpitunkeva harraste. (*ttu ei muuten oo mun juttu se vesiväritys.)
perjantaina, lokakuuta 10, 2008
Ja iltahan jatkui.
Aamulla kävin filkan luennolla toteamassa, että en tajuu, ainakaan kolmen tunnin yöunilla ja pahalta haisevana.
Oli kiva ilta, vaikka se aiottu livemusisoinnin kuuleminen jäikin vähemmälle, yllättäen. Sain myös ystävältä huvittavan mutta jotenkin todella hellyyttävän ja ihanan kommentin "jos mä tykkäisin tytöistä, niin me niin seurusteltais!" Heh, ehkä! Olemme loistavaa seuraa.
Aamulla kävin filkan luennolla toteamassa, että en tajuu, ainakaan kolmen tunnin yöunilla ja pahalta haisevana.
Oli kiva ilta, vaikka se aiottu livemusisoinnin kuuleminen jäikin vähemmälle, yllättäen. Sain myös ystävältä huvittavan mutta jotenkin todella hellyyttävän ja ihanan kommentin "jos mä tykkäisin tytöistä, niin me niin seurusteltais!" Heh, ehkä! Olemme loistavaa seuraa.
torstaina, lokakuuta 09, 2008
MUOTIBLOGGAUS: Unohetaan ne housut
Mä olen huomannut, että viime aikoina on ollut luvallista lähteä kotoa ilman housuja. Pelkissä sukkahousuissa, esimerkiksi. Ja paidassa.
Kokeilen tänään samaa. Illalla elävää musiikkia ja minä mekossa, joka ei ole mekko. Bjuuuutiful.
Kokeilen tänään samaa. Illalla elävää musiikkia ja minä mekossa, joka ei ole mekko. Bjuuuutiful.
sunnuntaina, lokakuuta 05, 2008
Just to see a halo
Nyt just olo, johon auttaisi lämmin hieronta, kasvohoito sekä kampaaminen.
Kuuntelen Scarlettin mystistä ääntä ja riipiydyn Tom Waitsin biiseistä.
Kuuntelen Scarlettin mystistä ääntä ja riipiydyn Tom Waitsin biiseistä.
lauantaina, lokakuuta 04, 2008
Tämmöstä
Hih, A. on käyttänyt vapaapäivänsä työnhakuun. Arvostan.
Mä oon jaotellut aineistoa, yritän saada tämän yhden jutun valmiiksi vklopun aikana. Koko ajan kuitenkin vähän sellainen olo, että en ihan saa kiinni tossa aineistossa ja aiheessa siitä, mikä olisi "uutta" ja olennaista. Musta tuntuu, että tuosta saisi sanottua jotain vielä enemmän ja ton jaottelun ylittävää kunhan keskittyis. Ja osais. No mut, persettä penkkiin taas. Äh.
Sisko ja Veli käymässä, tai niin, että molemmat punkkaavat täällä, mutta liuhottavat omissa menoissaan. Ehkä lähden ja osun niiden kanssa yöelämäänkin täsä vielä illan mittaan.
Mä oon jaotellut aineistoa, yritän saada tämän yhden jutun valmiiksi vklopun aikana. Koko ajan kuitenkin vähän sellainen olo, että en ihan saa kiinni tossa aineistossa ja aiheessa siitä, mikä olisi "uutta" ja olennaista. Musta tuntuu, että tuosta saisi sanottua jotain vielä enemmän ja ton jaottelun ylittävää kunhan keskittyis. Ja osais. No mut, persettä penkkiin taas. Äh.
Sisko ja Veli käymässä, tai niin, että molemmat punkkaavat täällä, mutta liuhottavat omissa menoissaan. Ehkä lähden ja osun niiden kanssa yöelämäänkin täsä vielä illan mittaan.
perjantaina, lokakuuta 03, 2008
Luonnolliset oletukset
Mä jo aattelin, että no eipäs nyt ruveta tulehtumaan tosta Almasta ennen kuin tietää miten asiat oikeesti ovat menneet. Mutta nyt kun tota on seurannut ja odotellut Alma Medialta jotain fiksua vastausta ja saanut lähinnä nykyisen päätoimittajan kammoavia arviointeja, niin oon tässä ruvennut jo aika hyvin hiiltymään.
Paskapäät.
Paha mieli.
Mut heehe, oli eilen illalla jonkun aikaa wikipediassa Telanteen kohdalla teksti: "Telanne on suomalainen yritysjohtaja ja homofoobikko". Sama Tuomi-Nikulan wikissä.
Riemukasta.
- - -
edit. 4.10 klo 1:15
Kirjoitin tarkkaa, suorasanaista ja vaateliasta palautetta Alma Median johdolle.
Paskapäät.
Paha mieli.
Mut heehe, oli eilen illalla jonkun aikaa wikipediassa Telanteen kohdalla teksti: "Telanne on suomalainen yritysjohtaja ja homofoobikko". Sama Tuomi-Nikulan wikissä.
Riemukasta.
- - -edit. 4.10 klo 1:15
Kirjoitin tarkkaa, suorasanaista ja vaateliasta palautetta Alma Median johdolle.
keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008
Häiriintymistä
Tästä avauduinkin jo hieman.
Joku tuntematon miesyksilö yritti viritellä keskustelua kanssani koulun ruokalassa. Mähän siis hämmennyin ja kaikkosin paikalta nopeasti. Ja voi ei, toivottavasti se ei tuntenut oloonsa jotenkin tyhmäksi, kun olin ehkä vähän tyly. Se ois selvästi halunnut, että olisin kysellyt siltä tarkemmin jotain, mutta mä vaan vastasin mitä se kysy ja sit olinkin jo syönyt ja lähdössä.
Ja tuon ruokarauhan häirinnän lisäksi koin myös vihjailevaa häirintää tänään koulumatkalla. Tauolla ollut työmiesporukka kävi vittuilemaan ja huuteli uuuuuu-uuu kun pyöräilin ohi. Mul oli vissiin hame vähän korvissa. Tyhmät. Mut sit päätin, että ne raksamiehet ehkä kehuikin mun uusia hienoja kenkiäni ja melkein olin tyytyväinen.
Joku tuntematon miesyksilö yritti viritellä keskustelua kanssani koulun ruokalassa. Mähän siis hämmennyin ja kaikkosin paikalta nopeasti. Ja voi ei, toivottavasti se ei tuntenut oloonsa jotenkin tyhmäksi, kun olin ehkä vähän tyly. Se ois selvästi halunnut, että olisin kysellyt siltä tarkemmin jotain, mutta mä vaan vastasin mitä se kysy ja sit olinkin jo syönyt ja lähdössä.
Ja tuon ruokarauhan häirinnän lisäksi koin myös vihjailevaa häirintää tänään koulumatkalla. Tauolla ollut työmiesporukka kävi vittuilemaan ja huuteli uuuuuu-uuu kun pyöräilin ohi. Mul oli vissiin hame vähän korvissa. Tyhmät. Mut sit päätin, että ne raksamiehet ehkä kehuikin mun uusia hienoja kenkiäni ja melkein olin tyytyväinen.
sunnuntaina, syyskuuta 28, 2008
(She)shepherd?!
Ohops, harkitsen, että josko täyttäisin lomakkeen ja eroaisin kirkosta. Jännittävää, jännittävää. Mun täytyy nyt vielä puntaroida ja eksplikoida itselleni nämä syyt ja mitä haluan tällä teollani sanoa ja sanonko sillä sen, mitä haluan sanoa. Sillä onhan se nyt, jos tällainen seurakuntanuori jättää Jeesuksen veret juomatta.
Hm, ehkä palaan aiheeseen yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Voisin vielä sanoa monta asiaa traditioista, valtion ja kirkon suhteesta, kirkollispolitiikasta, vapaa-ajattelijoista, jumaluudesta, kirkon vallanjaosta, halustani ottaa kantaa ja kuvitella voivani vaikuttaa asioihin sisältäkäsin, erinäisistä teemoista ja niiden suhteesta Raamattuun ja Raamatun suhteesta sitä tulkitseviin ihmisiin ja heidän suhteestaan näihin teemoihin ja teemoihin liittyviin ihmisiin. No aivan.
Hm, ehkä palaan aiheeseen yksityiskohtaisemmin myöhemmin. Voisin vielä sanoa monta asiaa traditioista, valtion ja kirkon suhteesta, kirkollispolitiikasta, vapaa-ajattelijoista, jumaluudesta, kirkon vallanjaosta, halustani ottaa kantaa ja kuvitella voivani vaikuttaa asioihin sisältäkäsin, erinäisistä teemoista ja niiden suhteesta Raamattuun ja Raamatun suhteesta sitä tulkitseviin ihmisiin ja heidän suhteestaan näihin teemoihin ja teemoihin liittyviin ihmisiin. No aivan.
lauantaina, syyskuuta 27, 2008
Iso tyttö jo
Tänään erään romukaupan kassalla kassamyyjä taivasteli, kuinka olin kasvanut, "naisistunut". "Sä olit niin pikkunen, kun tulit meille töihin". Niin, mun elämässäni ei oo tapahtunut mitään viimeiseen n. seitsemään vuoteen, joten enpä ollut ajatellut, että siitä on jo niin kauan. Paitsi että olen vanhentunut sen seitsemisen vuotta. Muut ehkä huomaa eron, mutta mullehan tä on ollut tätä samaa settii koko ajan. Tai kuvittelen ainakin niin. Kuvittelen myös edelleenkin mahtuvani kolmekutosen vaatteisiin. Mikään ei ole muuttunut.
Tontun hanuri
Se on kuulkaa pimeys, joka eksistenssaa ilman valoja. Kokeilkaapa pyöräillä (mahdollisesti pikkupieruissa) pitäjän tai kauppalan läpi klo 23.30 jälkeen vaikkapa syyskuussa. Sillä tuolloinhan räpsähtää kaikki paitsi kirkontienoon kuusi katulamppua pois päältä. Sillä siihen aikaan eivät hyvät ihmiset enää kuljeskele.
Thänk kaad oli tänään taskulamppu mukana. Sitä on mukava lapasissa pidellä samalla kun ohjailee mammaveiviä.
Tuli kotimäelle kiivetessä elävästi mieleen ne teinikerrat, kun naapurinlikan kanssa palailimme persikkaliköörin hammastahnalla pesty maku suussa kotiin ja näimme mäntyjen seasta pilkottavat kotitalojen valot. Äidit valvoivat. Ja tuli mieleen nekin kerrat, kun on yritetty ajaa kotiin vähän vielä haastavimmissa huuruissa ja yritetty väistää umpipimeässä vastaantulevia äijiä tupakan hehkun perusteella ja kiertää tien kuoppia ja betoniporsaita ulkomuistista. Aina ei ole voinut onnistua ja sitten oltiin liikennemerkki otsassa, kädet kunnan ruusupuskissa ja polvet nurmessa. Ja kun kotona yrität hipsiä portaita vinttiin hengästyneenä, nilkuttaen ja tupakantuoksuisena se ruusupuska päässä herättämättä valvovaa äitiä, herätät hänet ja silloin on turha yrittää syyttää kaikesta pimeyttä. Ellet puhu raamatullisesti, kuten äitisi siinä vaiheessa.
Thänk kaad oli tänään taskulamppu mukana. Sitä on mukava lapasissa pidellä samalla kun ohjailee mammaveiviä.
Tuli kotimäelle kiivetessä elävästi mieleen ne teinikerrat, kun naapurinlikan kanssa palailimme persikkaliköörin hammastahnalla pesty maku suussa kotiin ja näimme mäntyjen seasta pilkottavat kotitalojen valot. Äidit valvoivat. Ja tuli mieleen nekin kerrat, kun on yritetty ajaa kotiin vähän vielä haastavimmissa huuruissa ja yritetty väistää umpipimeässä vastaantulevia äijiä tupakan hehkun perusteella ja kiertää tien kuoppia ja betoniporsaita ulkomuistista. Aina ei ole voinut onnistua ja sitten oltiin liikennemerkki otsassa, kädet kunnan ruusupuskissa ja polvet nurmessa. Ja kun kotona yrität hipsiä portaita vinttiin hengästyneenä, nilkuttaen ja tupakantuoksuisena se ruusupuska päässä herättämättä valvovaa äitiä, herätät hänet ja silloin on turha yrittää syyttää kaikesta pimeyttä. Ellet puhu raamatullisesti, kuten äitisi siinä vaiheessa.
torstaina, syyskuuta 25, 2008
maanantaina, syyskuuta 22, 2008
No mut täähän on kiiltävä
Aloitin piirustuskurssin kansalaisopistossa. Kotitehtäväksi tuli piirtää asetelma, jossa harjoiteltaisiin erilaisten struktuureiden tekoa: haurasta, kiiltävää ja karvaista. Kiiltävää pintaa edustamaan nappasin asetelmaani hajuvesipullon. Calvin Kleinin lähes tyhjän Escapen.
KUKA HULLU VALITSEE ESCAPE-PULLON LYIJYKYNÄTYÖHÖN?!
Kun ei ole taitoa ajatella valintaa tehdessä niin pitkälle, että lasinen läpinäkyvä kahdeksankulmainen nesteellä täytetty esine ei ehkä ole se, josta alkeiskurssilainen aloittaa.
Jumanvita ja minähän yritän.
KUKA HULLU VALITSEE ESCAPE-PULLON LYIJYKYNÄTYÖHÖN?!
Kun ei ole taitoa ajatella valintaa tehdessä niin pitkälle, että lasinen läpinäkyvä kahdeksankulmainen nesteellä täytetty esine ei ehkä ole se, josta alkeiskurssilainen aloittaa.
Jumanvita ja minähän yritän.
Antakaa määkin huudan
Vähäks jännää, kuunneltiin puhetekniikan kurssilla jokaisen ääntä. Tiesin (viimevuotisen palautteen perusteella) puhuvani nopeasti ja olihan se aika tykitystä. Mutta artikulaatio ja rytmitys oli kuulemma kuitenkin tosi selkeää. Tai on, jos jaksan kiinnittää huomiota siihen.
Ehkä tommosessa lukutilanteessa tulee panostettua selkeyteen. Normistihan puhun kaiken puoliksi vain itselleni enkä esimerkiksi keskustelukumppanille, mikä tekee kanssani keskustelusta jatkuvaa "ai mitä sanoit?"-peliä.
Parastahan on, kun puhumme siskon kanssa. Vaikka istuisimme vierekkäin, emme tajua, mitä toinen sanoo. Musta se puhuu tosi epäselvästi, en erota sanoja toisistaan. Sen mielestä mä mutisen, eikä mun jutuissa muutenkaan oo järkee. Puhelimessa on oikeasti vaikea keskustella, keskeytämme toisiamme jatkuvasti, koska emme saa selvää. Äärimmilleen hiottua kommunikaatiota, joka on saavutettavissa vain viidentoista vuoden yhteiselon kautta.
Lisäksi huomasimme, että puhun, krhm, kuuluvasti. No pitäähän sitä asiansa kajauttaa, jos sille linjalle lähdetään.
Mutta ääneni myös ehkä kestää sen, sillä kuuluvuus oli kai myös äänen laadun ominaisuus. Umpeen turvonneet nenä- ja poskionteloni haltsaavat kuitenkin resonoinnin, mistä myös seuraa tumma (?) ja tunnistettava ääni. Musta mun ääni on jotenkin kova. Ehkä se on jtn kireyttä ("kovia alukkeita" ainakin). Ja päkyytin Moreeni-tekstinkin tunteella ja tulkiten, mikä ansiokseni katsottakoon.
Ja tätähän ei voi olla tässä yhteydessä mainitsematta: maailman jumalallisin ääni löytyy Alan Rickmanilta.
Orgasmi.
Ehkä tommosessa lukutilanteessa tulee panostettua selkeyteen. Normistihan puhun kaiken puoliksi vain itselleni enkä esimerkiksi keskustelukumppanille, mikä tekee kanssani keskustelusta jatkuvaa "ai mitä sanoit?"-peliä.
Parastahan on, kun puhumme siskon kanssa. Vaikka istuisimme vierekkäin, emme tajua, mitä toinen sanoo. Musta se puhuu tosi epäselvästi, en erota sanoja toisistaan. Sen mielestä mä mutisen, eikä mun jutuissa muutenkaan oo järkee. Puhelimessa on oikeasti vaikea keskustella, keskeytämme toisiamme jatkuvasti, koska emme saa selvää. Äärimmilleen hiottua kommunikaatiota, joka on saavutettavissa vain viidentoista vuoden yhteiselon kautta.
Lisäksi huomasimme, että puhun, krhm, kuuluvasti. No pitäähän sitä asiansa kajauttaa, jos sille linjalle lähdetään.
Mutta ääneni myös ehkä kestää sen, sillä kuuluvuus oli kai myös äänen laadun ominaisuus. Umpeen turvonneet nenä- ja poskionteloni haltsaavat kuitenkin resonoinnin, mistä myös seuraa tumma (?) ja tunnistettava ääni. Musta mun ääni on jotenkin kova. Ehkä se on jtn kireyttä ("kovia alukkeita" ainakin). Ja päkyytin Moreeni-tekstinkin tunteella ja tulkiten, mikä ansiokseni katsottakoon.
Ja tätähän ei voi olla tässä yhteydessä mainitsematta: maailman jumalallisin ääni löytyy Alan Rickmanilta.
Orgasmi.
sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008
Armon varassa
Kotsas taas, syön eiliseltä jäänyttä mutakakkuuuuu, njam. Käytiin kattoo Armon varassa TT:ssa, oli oikein huva, A-E Lyytikäinen on kyllä suosikki nyt. Ja muutamilla käytiin kans. Enkä osannut käyttää hyväksi juomia tarjoavaa miestä. Mulle tulee semmonen olo, että oon jotain auki sille, joka on jtn tarjonnut. Jotain paskanjauhantaa edes. Ja en haluu antaa edes sitä. Kiittikiittimoimoi.
Ja en tietenkään kävellyt kotia yöllä pitsan jälkeen. Joten lähdin A:n tyköö tässä iltasella. Päivä meni arskaa ottaessa ja syödessä. Ja Leevi & The Leavingsia kuunnellessa. Varsinainen sunnuntai.
Ja en tietenkään kävellyt kotia yöllä pitsan jälkeen. Joten lähdin A:n tyköö tässä iltasella. Päivä meni arskaa ottaessa ja syödessä. Ja Leevi & The Leavingsia kuunnellessa. Varsinainen sunnuntai.
perjantaina, syyskuuta 19, 2008
Kerrankikö
Olenkos kertonut, kuinka olen noh, jos nyt en tavannut, niin nähnyt Juliette Binochen noin metrin päästä ja sen jälkeen luentosalietäisyydeltä. Siis elävänä, ei elävänä kuvana. Tai kyllä elävänä kuvanakin: hän puhui ensiksi joillain filmifestivaaleilla Pariisin kupeessa ja sitten katsoimme koko sali Bleun. Itkin vuolaasti, jo haastattelun aikana. Tai ehkä jo silloin, kun Madame Näytän-vielä-hehkeämmältä-luonnossa-kuin-valkokankaalla käveli aulassa vastaan.
Preisnerin musiikki se on mikä itkettää.
Preisnerin musiikki se on mikä itkettää.
torstaina, syyskuuta 18, 2008
Val Kilmer
Minulla on mesessä ystävä, jonka nimi on tällä hetkellä muotoa Val "Lotta Virtanen" Kilmer.
Juuri tällä hetkellä Val "Lotta Virtanen" Kilmer ei ehdi keskustelemaan, sillä hänen on pakko katsoa ohjelma Syödään yhdessä.
Juuri tällä hetkellä Val "Lotta Virtanen" Kilmer ei ehdi keskustelemaan, sillä hänen on pakko katsoa ohjelma Syödään yhdessä.
Poliisittarena
Tilasin play.comista Joan as Police Womanin To Surviven, mun laskelmien mukaan sen ois pitänyt tulla jo eilen, mutta onneksi se kolahti tänään saappaiden päälle. Jehhh!
keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008
Bed of Roses
Aamulla seitsemännen ja kahdeksannen torkun (nykyään kuuden minuutin torkku) välissä radiosta alkoi kuulua Bon Jovin Bed of roses. Oli pakko laittaa se yksi torkku vielä, mutta silti ehti lopputahdeille.
Myötähäpeilevät muistot lääsyistä vinteistä, joissa kaksitoistavuotiaat pojat tanssittivat kaksitoistavuotiaita tyttöjä tai toisinpäin. Meillä oli maripaidat, joiden lappu oli aina ylhäällä ja viisnollaykköset joillain ja soikiot silmälasit, hikiset kädet, ei mitään meikkii tai ehkä puuterii eli puuterskaa ja vaniljaista fii-deodoranttia ja pojilla keskipääjakaus. Jarkko tanssi tosi lähellä ja toooosi hitaasti ja Mikestä tykättiin ja Jaakolla oli siis sikapitkät silmäripset, joihin tytöt halusivat laittaa ripsaria.
Myötähäpeilevät muistot lääsyistä vinteistä, joissa kaksitoistavuotiaat pojat tanssittivat kaksitoistavuotiaita tyttöjä tai toisinpäin. Meillä oli maripaidat, joiden lappu oli aina ylhäällä ja viisnollaykköset joillain ja soikiot silmälasit, hikiset kädet, ei mitään meikkii tai ehkä puuterii eli puuterskaa ja vaniljaista fii-deodoranttia ja pojilla keskipääjakaus. Jarkko tanssi tosi lähellä ja toooosi hitaasti ja Mikestä tykättiin ja Jaakolla oli siis sikapitkät silmäripset, joihin tytöt halusivat laittaa ripsaria.
Good bye, Polly!
Hän on muodostunut taas!
Tai tajuaa ostaa vaatteensa sen mukaan! Tiukempaa ympärystä ja isompaa kuppii!
Olipa vaikeaa. Jumalauta kun piti siitäkin valittaa.
Tai tajuaa ostaa vaatteensa sen mukaan! Tiukempaa ympärystä ja isompaa kuppii!
Olipa vaikeaa. Jumalauta kun piti siitäkin valittaa.
lauantaina, elokuuta 23, 2008
Hyviä
Kotonakotona.
Listaa tämän hetken parhaimmistoista:
Kukka - pioni
Mainos - Tom Fordin tuoksu
(kandee kuvagooglettaa lisämatskuu)
Hetki - "Mitäs jos keitettäs oikeen perskahaviit"; "Mäpäs leivon pullaa"; "Onks sitä suklaata viä"
Listaa tämän hetken parhaimmistoista:
Kukka - pioni
Mainos - Tom Fordin tuoksu
(kandee kuvagooglettaa lisämatskuu)Hetki - "Mitäs jos keitettäs oikeen perskahaviit"; "Mäpäs leivon pullaa"; "Onks sitä suklaata viä"
maanantaina, elokuuta 18, 2008
Rabortti
Pääkaupungissa ja edelleen jalat väskät festariseisomisesta. Mutta oli kivvaa, jee!
Nyt vähä selailen ja kirjoittelen juttuja gradukirjasta, jonka kävin lainaamassa tosta HY:n laitoskirjastosta. Otin yölainaan, joten aamusella pitäisi olla sit aikaisin palauttamassa takaisin.
Oon nähnyt täällä paljon tuttuja ja hyödynnän vähän kaikkien majoitusta. Keskiviikkona sit pilleet ja torstaina kotiin ja ehkä jopa kotiinkotiin.
Nyt vähä selailen ja kirjoittelen juttuja gradukirjasta, jonka kävin lainaamassa tosta HY:n laitoskirjastosta. Otin yölainaan, joten aamusella pitäisi olla sit aikaisin palauttamassa takaisin.
Oon nähnyt täällä paljon tuttuja ja hyödynnän vähän kaikkien majoitusta. Keskiviikkona sit pilleet ja torstaina kotiin ja ehkä jopa kotiinkotiin.
perjantaina, elokuuta 15, 2008
Parriiisiiiiin
Oon koko eilisen ja tän päivän miettinyt ajatusta Yhdysvaltoihin lähtemisestä. Mulla saattais olla hyvät mahikset saada stipendi sinne joko maisteriopiskelijana tai "jatko-opiskelijana". Ongelmana vain se, että paikkoja on 4-6 ja itse ei saa päätää, mihin hakee. Nyt suunnittelin päteviä tutkimuksellisia perusteita, miksi minun olisi päästävä juuri Kaliforniaan tai New Yorkiin tai Seattleen. Harmi vaan, että ne perustelut perustelisivat paremmin jotain Minneapolisia. Däm. (tässähän ei yhtään vaikuta mitkään televisio-ohjelmat mun kuvaani amerikan kaupungeista.)
Mutta oikeesti haluaisin Pariisiin. Ihan kauhean kovasti ja mieluusti pariks vuodeks. Nyhyyyyh.
Mut pe-la Flow! Ja sit Helsinkiä ensi viikon keskiviikkoon asti! Kivaa :) Mul on uus puhelinkin, joten kandee soitella.
Mutta oikeesti haluaisin Pariisiin. Ihan kauhean kovasti ja mieluusti pariks vuodeks. Nyhyyyyh.
Mut pe-la Flow! Ja sit Helsinkiä ensi viikon keskiviikkoon asti! Kivaa :) Mul on uus puhelinkin, joten kandee soitella.
sunnuntaina, elokuuta 10, 2008
A quoi sert de vivre libre
Oon vaan vellonut koko päivän melankolioissani ja kuunnellut alamaamusaa. Semmonen olo, että on kamala olla yssin, mutta jos täällä nyt olisi joku, tahtoisin vain mököttää sille.
En oo syönyt ees muuta kuin puuroa ja mangoa purkista. Ihmekään, että uhkun energisyyttä. Yyh.
Mutta sitten tajusin youtubettaa Fanny Ardantia ja piristyin ja kävin suihkussa ja lakkasin kynteni.
Ja sit Iskä soitti ja käski heti huomenna käydä ostamassa liput teatteriin, jos niitä lippuja enää on, sillä ei luultavasti ole, mee heti aamulla ja osta itelles, mä maksan, se on tosi hyvä tai ainakin mä tykkäsin. Sitten mä rupesin miettiin, että miten saisin jonkun vip-kortin Tampereen Teatteriin, sillä siellä menee vaikka mitä nyt. Esmes Vinterbergin Juhlat! Mistä sitä voisi säästää, että pääsisi vaikka kuus kertaa teatteriin? 6 x 20 = 120e. Tai ehkä pitäis tehdä sen verran duunii. Oisko sit kuitenkin pitänyt ottaa se työ?
En oo syönyt ees muuta kuin puuroa ja mangoa purkista. Ihmekään, että uhkun energisyyttä. Yyh.
Mutta sitten tajusin youtubettaa Fanny Ardantia ja piristyin ja kävin suihkussa ja lakkasin kynteni.
Ja sit Iskä soitti ja käski heti huomenna käydä ostamassa liput teatteriin, jos niitä lippuja enää on, sillä ei luultavasti ole, mee heti aamulla ja osta itelles, mä maksan, se on tosi hyvä tai ainakin mä tykkäsin. Sitten mä rupesin miettiin, että miten saisin jonkun vip-kortin Tampereen Teatteriin, sillä siellä menee vaikka mitä nyt. Esmes Vinterbergin Juhlat! Mistä sitä voisi säästää, että pääsisi vaikka kuus kertaa teatteriin? 6 x 20 = 120e. Tai ehkä pitäis tehdä sen verran duunii. Oisko sit kuitenkin pitänyt ottaa se työ?
lauantaina, elokuuta 09, 2008
Oh, doloris!
Tänään vietettiin laatulauantaita S:n ja A:n kanssa. Kevyttä shoppailua, terde ja oikeeta ruokaa ja Austen-leffa. Lisäksi ja sen ohella oon lähinnä vain naisistellut sanan vittumaisimmassa merkityksessä. Prkl puuduttakaa mut.
Unohin mainita täällä, että olisin saanut sen random-työhässäkän, jonka haastiksessa kävin. Mut kieltäydyin. Tyhmähkö työ ja tosi paljon hommaa ja semmoista, joka olisi vienyt ajatuksia kovasti, vaikka kyse oli vain kuuden päivän jobista. Ja palkka ei ollut lainkaan "kannustava", kuten mainostettiin.
Eli en ottanut sitä, sillä en halua stressata muutaman päivän takia. Olisin sit vaan koko loppukuun värkkäillyt sitä, enkä olisi pystynyt keskittymään rouva Kraduun. Nih.
Unohin mainita täällä, että olisin saanut sen random-työhässäkän, jonka haastiksessa kävin. Mut kieltäydyin. Tyhmähkö työ ja tosi paljon hommaa ja semmoista, joka olisi vienyt ajatuksia kovasti, vaikka kyse oli vain kuuden päivän jobista. Ja palkka ei ollut lainkaan "kannustava", kuten mainostettiin.
Eli en ottanut sitä, sillä en halua stressata muutaman päivän takia. Olisin sit vaan koko loppukuun värkkäillyt sitä, enkä olisi pystynyt keskittymään rouva Kraduun. Nih.
Q, ei!
Ou nouuu, ei Britney Spearsia Tura Satanaksi!
Vaikka muuten kyllä kannustan Quentinia.
Vaikka, tätä tyyliä kai tulossa jo muutenkin.
perjantaina, elokuuta 08, 2008
Tuore kirja
Jee, Saisiolta uusi kirja syssyllä. (Kiinnostavaa myös seurata tuota WSOY:ltä lähteneiden Siltaloiden meininkiä.) Mä tykkään kyllä hirveesti sen teksteistä. Ne työläiskuvaukset kyllä henkkoht jumittaa, niitä en jaksa, vaikka niissäkin on sitä samaa ihmisen omaa simppeliä monimutkaisten asioiden (vai toisinpäin: ihmisen omaa monimutkaista simppeleiden asioiden?) kerrontaa ja selitystä, joka luettuna on riittävän etäällä, siten että paitsi tunnistaa tutut ajatusrakennelmat niin myös näkee ne huvittavina. Tää on erityisesti niissä omaelämäkerrallisissa teoksissa. Siis just semmonen tapa käyttää kieltä ja kertoa, joka huvittaa, koska on niin osuvaa.
Just oikee määrä entereitä sisäänhengityksen ja huomion tai uskaliaan topiikinvaihdon välillä.
Konjuktiolla alkavat lauseet (sillä ainahan ne alkaa jalla, muttalla tai tailla).
Tilanteet ja ajatukset tilanteissa. Esimerkiks vaikka legendaarisen Kaisa Korhosen kanssa käyty keskustelu kertojan/minän/hänen tulevaisuudesta.
Pittääki vissiin lukea toi Punainen erokirja taasen, en ookaan useampaan vuoteen lukenut.
Mut vielä että kun joltain kiinnostavalta kirjailijalta tulee uusi kirja, niin ehän mä voi sitä ostaa! Millä rahalla. Pitää jonottaa maakunnan kirjastosta tai ostaa sit divarista seittemällä eurolla. Ei pysty muuten, ei. Nyyh. On tää kans. Oon tottunut siihen, että hyvät kirjat ovat olleet markkinoilla jo vähintään kakskymmentä vuotta, joten ei silleen oo kauheesti ollut tätä ongelmaa. Mut onneks syksyllä julkaistut kirjat saa yleensä just jouluks kirjastosta kotiin. Proletariaatti sivistyy, vaikkakin puoli vuotta jäljessä.
(Mä mikään prole oo, mähän oon niin umpikeskiluokkainen että tykyttää. Kuhan valmistun ja rupeen opettajattareks ja hifistelemään ja käymään teattereissa ja ostamaan parempaa viiniä ja drinkkei ja omistusasunnon. Nyt jo havaittavissa jatkuvaa snobia nousukasmaisuutta. Voiherrajumala. Pian ostan niitä tuoreita kirjoja kotihyllyyni (joka ei silloin ole enää lundia). Enpä! Ostanpa.
Voi paska.)
Just oikee määrä entereitä sisäänhengityksen ja huomion tai uskaliaan topiikinvaihdon välillä.
Konjuktiolla alkavat lauseet (sillä ainahan ne alkaa jalla, muttalla tai tailla).
Tilanteet ja ajatukset tilanteissa. Esimerkiks vaikka legendaarisen Kaisa Korhosen kanssa käyty keskustelu kertojan/minän/hänen tulevaisuudesta.
Pittääki vissiin lukea toi Punainen erokirja taasen, en ookaan useampaan vuoteen lukenut.
Mut vielä että kun joltain kiinnostavalta kirjailijalta tulee uusi kirja, niin ehän mä voi sitä ostaa! Millä rahalla. Pitää jonottaa maakunnan kirjastosta tai ostaa sit divarista seittemällä eurolla. Ei pysty muuten, ei. Nyyh. On tää kans. Oon tottunut siihen, että hyvät kirjat ovat olleet markkinoilla jo vähintään kakskymmentä vuotta, joten ei silleen oo kauheesti ollut tätä ongelmaa. Mut onneks syksyllä julkaistut kirjat saa yleensä just jouluks kirjastosta kotiin. Proletariaatti sivistyy, vaikkakin puoli vuotta jäljessä.
(Mä mikään prole oo, mähän oon niin umpikeskiluokkainen että tykyttää. Kuhan valmistun ja rupeen opettajattareks ja hifistelemään ja käymään teattereissa ja ostamaan parempaa viiniä ja drinkkei ja omistusasunnon. Nyt jo havaittavissa jatkuvaa snobia nousukasmaisuutta. Voiherrajumala. Pian ostan niitä tuoreita kirjoja kotihyllyyni (joka ei silloin ole enää lundia). Enpä! Ostanpa.
Voi paska.)
keskiviikkona, elokuuta 06, 2008
Jag vill tacka livet
Pakko vielä palata Chydeniukseen.
Jos ikinä kukaan on sentimentaalinen ja/tai melankolinen, tai haluaa sellaiseen olotilaan, niin Kaitsua lautaselle. Aulikin teksteillä ja/tai Arjan laululla.
Oon just sitä nuorekasta nuorisoo, joka kuuntelee Saionmaata tuskan hetkinä.
MUT tässä on se salainen ase, että siinä vaiheessa myös tajuaa ylivaluvan pateettisuutensa (se todella valuu) ja yleensä se huomio herättelee halua nousta alhosta.
Kalliolle, kukkulalle
Gradua pari tuntia. Mä en tiiä mitä mä sen fokusoivuuden ja liian älykkään&abstraktin lähteeni kanssa teen. Olin eilen illalla ihan pää solmussa, aina välillä sain muka jotain mullistavia ideoita, kunnes luin Raamatustamme sen saman asian tai sit kumosin ihan itse itseni. Oon ihan mielelläni tekemässä, mutta kun tämä etenee niin tuntanan hitaasti. Ja välillä aina taakse päin. Tajusin myös, että oon lukenut liian vähän (lingvistisiä) tutkimuksia. Paha ruveta ensikertalaisena mitään värkkäilemään, jos on vähä hukassa sekä ajatustensa että mallin kanssa. Lueskelen tässä nyt sit iltalukemisiksi johdantoja ja teoreettisia viitekehyksiä.
Pääsin myös vihdoin hampulääkärille. Saan ens viikolla ne kauan odotetut purentakiskot, jee! (Ja käytän niihin koko tän kuun vuokranjälkeisen opintotukeni, jee.) Lääkäri kehui, että mulla on hyvä nielu
(hammasmuotin ottoon) - ei oo liian herkkä enkä siis oo kakomassa heti jos on jotain tavaraa siellä päin. Hm.
No joo.
Kävin myös työkustanteisesti kattoo Pyynikin kesäteatterissa tän kesän pätkän. Kalliolle kukkulalle. Parasta oli just toi nimikkobiisi (oih, oon kuunnellut koko päivän Chydeniusta, ojoih) ja sit Eija Vilpas ja se kunnanjohtaja. Näyttelijöistä pidin kyä. Mut muuten jäi vähä heikoksi juoneksi ja semmosta. Joku turha norjalaishevikuvio siinä kans. Tosin paikallispolitiikan kuvaus oli kyllä mojovan osuvaa.
Kalliolle, kukkulalle (kalliolle, kukkulalle)
rakennan minä majani (rakennan minä majani)
Tule, tule, tyttö nuori (tule, tule, tyttö nuori)
jakamaan se mun kanssani (kanssani)
Jollen minä sinua saa (jollen minä sinua saa) ,
niin lähden täältä kauan pois (kauas pois),
muille maille vierahille (vierahille),
etten sua nähdä vois.
(Osaan laulaa polyfonisesti.)
Pääsin myös vihdoin hampulääkärille. Saan ens viikolla ne kauan odotetut purentakiskot, jee! (Ja käytän niihin koko tän kuun vuokranjälkeisen opintotukeni, jee.) Lääkäri kehui, että mulla on hyvä nielu
(hammasmuotin ottoon) - ei oo liian herkkä enkä siis oo kakomassa heti jos on jotain tavaraa siellä päin. Hm.No joo.
Kävin myös työkustanteisesti kattoo Pyynikin kesäteatterissa tän kesän pätkän. Kalliolle kukkulalle. Parasta oli just toi nimikkobiisi (oih, oon kuunnellut koko päivän Chydeniusta, ojoih) ja sit Eija Vilpas ja se kunnanjohtaja. Näyttelijöistä pidin kyä. Mut muuten jäi vähä heikoksi juoneksi ja semmosta. Joku turha norjalaishevikuvio siinä kans. Tosin paikallispolitiikan kuvaus oli kyllä mojovan osuvaa.
Kalliolle, kukkulalle (kalliolle, kukkulalle)
rakennan minä majani (rakennan minä majani)
Tule, tule, tyttö nuori (tule, tule, tyttö nuori)
jakamaan se mun kanssani (kanssani)
Jollen minä sinua saa (jollen minä sinua saa) ,
niin lähden täältä kauan pois (kauas pois),
muille maille vierahille (vierahille),
etten sua nähdä vois.
(Osaan laulaa polyfonisesti.)
tiistaina, elokuuta 05, 2008
Sitruunapippuri
Ruokabloggaus ei ota laantuakseen:
Sitruunapippuri on vaan paras mauste ikinä. (Ihmiselle, jonka lounaat ovat toistuvasti tomaattileipiä.)
Humanistin status
Ostin lisää kirjahyllyä, kun melkein halvalla sain. Nyt ei tartte kirjojen olla niin tiviisti, että välistä ei saa mitään pois ja saan tyhjättyä hyllyn päältä roinat ja paskat kirjat ja lehdet ihan hyllyyn. Ehkä nyt mahtuu vaikka joku kukkanenkin mukaan. Oo.
Ja kauheen olennaistahan tässä on se, että materiaa on tietenkin pakko koko ajan haalia lisää, erityisesti jos sitä pidetään kultturellina ja henkevänä materiana. (En tiiä miten, mutta tuli tästä jotenkin mieleen, että ostin ja luin Vimman tokan teoksen "Toinen", ihan hauska, oli kiva lukee, vaikka alkoi se aluksi hauska nimienpudottelu vähä jo tökkiä puolessa välissä.)
Bongasin noi lundiat yliopiston kirppikseltä, olivat jonkun henkilökunnan, sillä hain ne Pyynikinharjun puisesta omakotitalosta. Ehkä mäki sit ko asun dekaanin tai vähintään proffan kämppiksenä. Nyt vaan pakkasin helevetin painavat hyllylevyt rinkkaan ja nappasin tikaspuun kainaloon ja linkutin portaita ylös bussipysäkille ja yhden vaihdon kautta tänne bunkkeriini.
Kiitos painostuksista, oon taas vklopun jälkeen palannut G:n pariin. Piste ei vielä ole löytynyt, mutta tänään kirjoitan vielä loppuun kaksi lyhyttä alalukua.
Ja kauheen olennaistahan tässä on se, että materiaa on tietenkin pakko koko ajan haalia lisää, erityisesti jos sitä pidetään kultturellina ja henkevänä materiana. (En tiiä miten, mutta tuli tästä jotenkin mieleen, että ostin ja luin Vimman tokan teoksen "Toinen", ihan hauska, oli kiva lukee, vaikka alkoi se aluksi hauska nimienpudottelu vähä jo tökkiä puolessa välissä.)
Bongasin noi lundiat yliopiston kirppikseltä, olivat jonkun henkilökunnan, sillä hain ne Pyynikinharjun puisesta omakotitalosta. Ehkä mäki sit ko asun dekaanin tai vähintään proffan kämppiksenä. Nyt vaan pakkasin helevetin painavat hyllylevyt rinkkaan ja nappasin tikaspuun kainaloon ja linkutin portaita ylös bussipysäkille ja yhden vaihdon kautta tänne bunkkeriini.
Kiitos painostuksista, oon taas vklopun jälkeen palannut G:n pariin. Piste ei vielä ole löytynyt, mutta tänään kirjoitan vielä loppuun kaksi lyhyttä alalukua.
Les Chansons d'Amour
Oonkohan koskaan mainostanut, että musikaalit on ihania. Ja Pariisi. Ja leffaviittaukset leffoissa. Esimerkiksi tällainen siis toimii mulle:
Ylläri hei.
Ylläri hei.
maanantaina, elokuuta 04, 2008
Nimim. "Toista litraa uunijuustoa"
Voisinkohan mä joskus harkita jotain muuta kuin tätä suurperhe-määrää ruokia tehdessäni?
Ternimaito
Sen lisäksi, että tämä on gradu-, muoti-, sistustus-, musiikki-, terapia-, kirjallisuus-, minäminä-, työ-, media- ja päiväkirjablogi, tämä on myös ruokablogi:
UUNIJUUSTO
6 dl vettä (ja kermaa)
4 dl maitojauhetta
2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
Vähä mahtavuuutta! Rupes eilen tekee ihan kauheesti kotonakotona mieli uunijuustoo jostain oudosta syystä. Äiti oli kummissaan, että mistä mä semmoisen ylipäätään tiiän, kun ei meillä kotona oo tehty, kun ei oo ollut ternimaitoo. Mummulas oli kyä, mutta vain ko olin jtn alle viis. Mut tiiän ja etin ton ternimaidottoman reseptin.
Jeahhhhh ja tuoretta mansikkasosetta!
UUNIJUUSTO
6 dl vettä (ja kermaa)
4 dl maitojauhetta
2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
Vähä mahtavuuutta! Rupes eilen tekee ihan kauheesti kotonakotona mieli uunijuustoo jostain oudosta syystä. Äiti oli kummissaan, että mistä mä semmoisen ylipäätään tiiän, kun ei meillä kotona oo tehty, kun ei oo ollut ternimaitoo. Mummulas oli kyä, mutta vain ko olin jtn alle viis. Mut tiiän ja etin ton ternimaidottoman reseptin.
Jeahhhhh ja tuoretta mansikkasosetta!
maanantaina, heinäkuuta 28, 2008
Nyt alan tosissaan
Ehkä aivan pakko käydä tuulettamaan: Tein geetä tänään ainakin viis tuntia. Vaikka kolmeen tähtäsin. Yliopistolle aamukymmeneksi ja iltapäivällä parin kaverin kanssa syömään ja vielä takaisin naputtelemaan. Tai pyörittelemään tiedostoja, mut joka tapauksessa.
Tästä saattaa tulla semisti gradu-blogi nyt, sorppa. No ei toivottavasti. Mutta yritän täällä hurrata itselleni, jotta samalla työskentelyni olisi jotenkin julkista ja siten valvovan silmän alla. Täten siis julkistan seuraavan etapin:
Syyskuun alkuun mennessä tekstimassaa kuutisenkymmentä sivua (nyt reilu parikymmentä) ja rakenne sitä hyvin kasassa, että ohjaaja(t) näkee kokonaisuuden kanssa. Eli laitan kuukauden päästä ekan karkean käsikirjoitusversion ohjaajalle. O-ou. Pakarat penkkiin.
Tästä saattaa tulla semisti gradu-blogi nyt, sorppa. No ei toivottavasti. Mutta yritän täällä hurrata itselleni, jotta samalla työskentelyni olisi jotenkin julkista ja siten valvovan silmän alla. Täten siis julkistan seuraavan etapin:
Syyskuun alkuun mennessä tekstimassaa kuutisenkymmentä sivua (nyt reilu parikymmentä) ja rakenne sitä hyvin kasassa, että ohjaaja(t) näkee kokonaisuuden kanssa. Eli laitan kuukauden päästä ekan karkean käsikirjoitusversion ohjaajalle. O-ou. Pakarat penkkiin.
sunnuntaina, heinäkuuta 27, 2008
Canapé
Tä zohva on ihan paras! Jee! Siis mahtavaa, kun voi istuskella ja loikoilla jossain muualla kuin sängyssään. Intaannuin jopa levittämään semi-gradukirjallisuuteni (semmoisen, joka on iisii ja melkein liippaa läheltä mun aihetta, mutta lähinnä siis vain orientoi niihin varsinaisiin gradukirjoihin) sohvalle ja ottamaan viltin ja muistiinpanovälineet ja arvioimaan muutaman opuksen hyödyllisyyden. Hyvä on tsohva tällä testauksella. Ja jos se saa mut käsiksi Geehen, niin aina paree. Huomenna muuten aloitan oikeestioikeesti lopultavihdoin tosissaan työstämään sitä. Oikeesti. Täten sen julistan, jotta olisitte avuliaita ja painostaisitte mua.
Tää nukkumapaikan ja hengailu-/työskentelypaikan erottaminen tekee muuten toivottavasti hyvää mun nukkumiselleni. Aina sanotaan, että älä syö/tee töitä/mesetä sängyssäsi, jotta opit, että siellä vain nukutaan. Mut tosi vaikeeta on ollut toimia yksipaikkaisessa yksiössä sillä tavoin.
Nyt autuus. Tai no kanapee ainakin.
Tää nukkumapaikan ja hengailu-/työskentelypaikan erottaminen tekee muuten toivottavasti hyvää mun nukkumiselleni. Aina sanotaan, että älä syö/tee töitä/mesetä sängyssäsi, jotta opit, että siellä vain nukutaan. Mut tosi vaikeeta on ollut toimia yksipaikkaisessa yksiössä sillä tavoin.
Nyt autuus. Tai no kanapee ainakin.
Öhertävänkukertavuutta
Hän saapui kotiin. Sohva. On se aika kammotus, myönnän :D
Sopii tänne kaltaistensa joukkoon.
Sopii tänne kaltaistensa joukkoon.
keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008
Soffa ja Seija
Ostin sohvan! Dekadentin, kauniisti sanottuna.
Aloitimme S:n kanssa nimeämisprosessin työkkärissä (ja jeh, en saa sitä tukee työhaastismatkalle, koska se työ on niin vähätuntinen, viddu, en nyt siis tiiä, kandeeko mun lähtee Turkuun omin rahoin vaan kattoon sitä haastista, ähh). Mutta nimiä, siis. Armi. Anneli. Maire. Anita. Tiukka kärki. Mun täytyy ehkä vielä nimestää joitain aatelishenkisiä nimiä, jos sieltä löytyis joku istuvampi. Hm.
Ostin uuden takin. Se on ysäri-vaaleanpunainen ja sen nimi on Seija. Mä ootan, että tulisi vähä vilposempia ilmoja, jotta voitas Seijan kaa lähtee rimpsalle.
Tässä Seija:
Aloitimme S:n kanssa nimeämisprosessin työkkärissä (ja jeh, en saa sitä tukee työhaastismatkalle, koska se työ on niin vähätuntinen, viddu, en nyt siis tiiä, kandeeko mun lähtee Turkuun omin rahoin vaan kattoon sitä haastista, ähh). Mutta nimiä, siis. Armi. Anneli. Maire. Anita. Tiukka kärki. Mun täytyy ehkä vielä nimestää joitain aatelishenkisiä nimiä, jos sieltä löytyis joku istuvampi. Hm.
Ostin uuden takin. Se on ysäri-vaaleanpunainen ja sen nimi on Seija. Mä ootan, että tulisi vähä vilposempia ilmoja, jotta voitas Seijan kaa lähtee rimpsalle.
Tässä Seija:
tiistaina, heinäkuuta 22, 2008
Työhaastis ja näyteluento
Hhaha, sain tänään puhelun vieraasta numerosta. Elixiasta, kuulin. Olin jo, että mitvit, mä mitään urheilua harrasta. Hokasin onneksi ennen kuin lopetin puhelua, että kyse ei olekaan elixiasta vaan melki samannimisestä valmennusfirmasta.
Eli, muahhahah, ne niin soitti jo tänään siitä työhakemuksesta, jonka lähetin. Haastattelu ja puolen tunnin näyteluento Turussa perjantaina. Turussa! Oon ollut tuolla lounais-Suomen mekassa kerran. Muistan Ruissalon ja YO-kylän. Saa nähdä, jäänkö sinne yön yli viettämään kesälauantaita (H on muuten sattumalta siellä lauantaina kans lomailemassa) vai jatkanko takaisin kotiin heti.
Alan jo lämmetä tuolle työlle. Se vois olla ihan kiva ja soppeli pätkä (3 viikonloppua). Keksin jo muutamia hyviä juttuja kurssille. Mutta hyvä tilanne sikäli, että tässä ei ole mikään semmoinen tilanne, että nyt olisi pakkopakko saada töitä. Eli ei harmita, jos ei osukaan kohdille. Hommaan nyt työhaastattelukokemusta (takana Keskisen ja Stockan syväluotaavat myyjäntehtävähaastattelut, eli oman alan haastis tulee ihan tarpeeseen) ja sitten varmaan ihan opettavaista pitää se näyteluento. Pitäis tässä sit vaan se jostain kehitellä, uhh, ei jaksais. Mutta ei kyllä jännitä, että hyvä silleen.
Eli, muahhahah, ne niin soitti jo tänään siitä työhakemuksesta, jonka lähetin. Haastattelu ja puolen tunnin näyteluento Turussa perjantaina. Turussa! Oon ollut tuolla lounais-Suomen mekassa kerran. Muistan Ruissalon ja YO-kylän. Saa nähdä, jäänkö sinne yön yli viettämään kesälauantaita (H on muuten sattumalta siellä lauantaina kans lomailemassa) vai jatkanko takaisin kotiin heti.
Alan jo lämmetä tuolle työlle. Se vois olla ihan kiva ja soppeli pätkä (3 viikonloppua). Keksin jo muutamia hyviä juttuja kurssille. Mutta hyvä tilanne sikäli, että tässä ei ole mikään semmoinen tilanne, että nyt olisi pakkopakko saada töitä. Eli ei harmita, jos ei osukaan kohdille. Hommaan nyt työhaastattelukokemusta (takana Keskisen ja Stockan syväluotaavat myyjäntehtävähaastattelut, eli oman alan haastis tulee ihan tarpeeseen) ja sitten varmaan ihan opettavaista pitää se näyteluento. Pitäis tässä sit vaan se jostain kehitellä, uhh, ei jaksais. Mutta ei kyllä jännitä, että hyvä silleen.
sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2008
Jaffa
Minä olen kokakolisti.
Juon koksuu aamul, illal, ruual jne.
Viimeisen viikon parin aikana olen
A) tilannut jaffaa ravintolassa
B) ostanut jaffaa kotiin
C) juonut jaffaa tilanteissa, joissa yleensä juon koksua.
MITÄ MINULLE ON TAPAHTUMASSA?!
Juon koksuu aamul, illal, ruual jne.
Viimeisen viikon parin aikana olen
A) tilannut jaffaa ravintolassa
B) ostanut jaffaa kotiin
C) juonut jaffaa tilanteissa, joissa yleensä juon koksua.
MITÄ MINULLE ON TAPAHTUMASSA?!
Tosi rakkaus odottaa
Pitkäksi venynyt ilta A:n kanssa (eli mä yötä täällä taas) ja monta keskustelua ja muun muassa seuraava huomio itsestäni:
Musta ihania miehiä on Jack Black ja Mikko Kouki. Oon analysoinut tätä, mutta en pääse mihinkään lopputulemaan. Ehkä täs on taustalla jotain semmosta, että mun ei kuitenkaan oo ihan pakko ihan oikeesti olla kiinnostunut.
Nyt menen nukkumaan A:n viereen, joka on nähnyt kahtena viime yönä unta Fernando Torresista. Mulla taas on huomenna ultimate-pyykkipäivä, mikä tarkoittaa, että olen viimoisissa alushousuissani, jotka ovat pitsiset ja pinkit ja liian matalat ja leveät - yhdistelmä, joka ei peitä juuri mitään. Teemme miestyynyistä muurin suojellaksemme toisiamme.
Musta ihania miehiä on Jack Black ja Mikko Kouki. Oon analysoinut tätä, mutta en pääse mihinkään lopputulemaan. Ehkä täs on taustalla jotain semmosta, että mun ei kuitenkaan oo ihan pakko ihan oikeesti olla kiinnostunut.
Nyt menen nukkumaan A:n viereen, joka on nähnyt kahtena viime yönä unta Fernando Torresista. Mulla taas on huomenna ultimate-pyykkipäivä, mikä tarkoittaa, että olen viimoisissa alushousuissani, jotka ovat pitsiset ja pinkit ja liian matalat ja leveät - yhdistelmä, joka ei peitä juuri mitään. Teemme miestyynyistä muurin suojellaksemme toisiamme.
perjantaina, heinäkuuta 18, 2008
Suorituskeskeinen
Nii ja mähän en tee töitä, mä suoritan niitä. Mua ärsyttää tää mun suorituskeskeisyys. Tai joku. Stressissä ajaudun just sit siihen vasurilla tekemiseen ja suunnittelen innolla seuraavaa tekemistä, josta siitäkin tulee sit vaan enää suoritus.
Persiistä.
Pitäis rauhoittua.
Esimerkiksi siis olla tekemättä mitään oikeita töitä syksyllä ja keskittyä vain graduun, jottei käy niin, että veän molemmat sit vasurilla.
Uhhh.
Mä niin nään itteni tulevaisuudessa opettajana jossain ahjossa ja sit samalla suoritan jotain estetiikkaa toisaalla ja (fyysisen) keski-iän lähestyessä teologiaa ja huovutusta. Keskity, ihminen, keskity!!
Ai nii joo ja aloitan syksyllä kuvataiteen perusopinnot naapurikunnassa. JUST TÄTÄ MÄ TARKOTAN! Prkl!
Persiistä.
Pitäis rauhoittua.
Esimerkiksi siis olla tekemättä mitään oikeita töitä syksyllä ja keskittyä vain graduun, jottei käy niin, että veän molemmat sit vasurilla.
Uhhh.
Mä niin nään itteni tulevaisuudessa opettajana jossain ahjossa ja sit samalla suoritan jotain estetiikkaa toisaalla ja (fyysisen) keski-iän lähestyessä teologiaa ja huovutusta. Keskity, ihminen, keskity!!
Ai nii joo ja aloitan syksyllä kuvataiteen perusopinnot naapurikunnassa. JUST TÄTÄ MÄ TARKOTAN! Prkl!
Joku random-haku
Hain töitä. Oli työpaikkailmoitus sen tasoinen (tiimi, kannustava palkka, haasteellinen ja itsenäinen tehtävä, tilaisuus käyttää kykyjäsi monipuolisesti jne.), että oli pakko laittaa samalla mitalla takaisin (opetusfilosofiani, opetustyylini, oppiaineen moninaiset sisällöt, opettaminen ja kasvatus työnä...).
Ne niin soittaa mulle parin viikon päästä. Nojoo, se ois siis vaan semmonen melkeinpä pelkästään opiskelijoille tarkoitettu lyhyt pesti, joten ei mitenkään ihme, jos vaikka oikeasti soittaisivatkin. Mähän en tästä juurkaan pätevämmäksi voi enää tulla, ennen niitä maisterinpapereita. Eli ne eivät voi paljoo pätevämpää opiskelijaa siihen löytää. Elleivät sit löydä maisteria tai työkokemuksellista opiskelijaa. Ihan sama, en tiä haluisinko ees tota. Mut jotenkin joku työiili tässä kuitenkin menossa. Tai huuma saaha rahaa. Ja saada töitä.
Ne niin soittaa mulle parin viikon päästä. Nojoo, se ois siis vaan semmonen melkeinpä pelkästään opiskelijoille tarkoitettu lyhyt pesti, joten ei mitenkään ihme, jos vaikka oikeasti soittaisivatkin. Mähän en tästä juurkaan pätevämmäksi voi enää tulla, ennen niitä maisterinpapereita. Eli ne eivät voi paljoo pätevämpää opiskelijaa siihen löytää. Elleivät sit löydä maisteria tai työkokemuksellista opiskelijaa. Ihan sama, en tiä haluisinko ees tota. Mut jotenkin joku työiili tässä kuitenkin menossa. Tai huuma saaha rahaa. Ja saada töitä.
keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008
Työasu
Työpäivä on tänään klo 8-19. Joista 4 tuntia tiivistä opetusta ja loput saunomista. Ja voin kertoa, että kaikkinainen saunaohjeistaminen ja laivamatkustaminen vaatii taitoa ja hermoja. Musta pitäisi myös saada lisäliksaa siitä, että joutuu ansaitsemaan elantonsa bikineissä (varsinkin jos ei ole leila (tai no itse asiassa silloin ainakin).
Mulla on suhteellisen pienet bikinit (no niin on tissitkin, mutta se on toinen juttu sitten se). Mulla olisi myös kokouikkari, mutta se on retrohenkinen ja siinä on rinnuksissa muovivahvikkeet, joten sitten on bosat mallia "pyramidi". Eli otin bikinit. Eli olen mallia "pyöreä torni".
Ja eikun töihin.
Mulla on suhteellisen pienet bikinit (no niin on tissitkin, mutta se on toinen juttu sitten se). Mulla olisi myös kokouikkari, mutta se on retrohenkinen ja siinä on rinnuksissa muovivahvikkeet, joten sitten on bosat mallia "pyramidi". Eli otin bikinit. Eli olen mallia "pyöreä torni".
Ja eikun töihin.
tiistaina, heinäkuuta 15, 2008
Mullahan on tämä puluongelma.
Pelkään puluja. En niinkään muita lintuja. Mutta pulut ovat foobisessa mielessäni törkyisiä, röyhkeitä ja tyhmiä. Ne hyökkii päälle. Pariisissa ei auttanut patongilla hätistellä, sillä nehän hyökkivät siihen patonkiin kiinni kuin montypython-puput konsanaan. Veri vaan roiskui. Tai vehnäleivänmurut. Jos kaupungilla tulee pulu (saati puluja) vastaan, väistän ja mieluusti piilouduin jonkun selän taakse. Jos ne kävelee nytkyen päin, päästän mieluusti paniikinomaisen itkukiljahduksen ja suojaudun lisää.
Tämä johdatteluna seuraavalle huomiolle:
MÄ NAURAHDIN PULULLE.
Ajoin aamukasilta pyörällä töihin ja autotiellä keikaroi pulu.
MÄ HUVITUIN SEN TÖPSÖTTELEVÄSTÄ KÄVELYSTÄ.
Minä naurahdin.
Pululle.
Tä on ehkä elämäni ensimmäinen kerta, kun suhtaudun puluun kepeästi ja ilosävyisesti vaarattomana luontokappaleena.
The beginning of a beautiful friendship?
Tämä johdatteluna seuraavalle huomiolle:
MÄ NAURAHDIN PULULLE.
Ajoin aamukasilta pyörällä töihin ja autotiellä keikaroi pulu.
MÄ HUVITUIN SEN TÖPSÖTTELEVÄSTÄ KÄVELYSTÄ.
Minä naurahdin.
Pululle.
Tä on ehkä elämäni ensimmäinen kerta, kun suhtaudun puluun kepeästi ja ilosävyisesti vaarattomana luontokappaleena.
The beginning of a beautiful friendship?
lauantaina, heinäkuuta 12, 2008
Yhdistys
Olemme perustamaisillamme Yhdistystä.
On jo:
Nimi.
Virkistysmatkojen kohteet (Pärnun kylpylät ja juhlavuonna Kanarian saaret).
Suunnitelma byrokraattisesta jäsenhausta (vain suosituksesta ja haastatteluin ja koeajalla).
Suunnitelma pöytäkirjojen asettamisesta salaisiksi seuraavaksi viideksikymmeneksi (50) vuodeksi.
Suunnitelma alajaostoista.
Äänestysperiaatteet (varsinaisilla jäsenillä 1 ääni, harkituilla lisäjäsenillä 0,5 ääntä, varsinaisilla jäsenillä kollektiivinen veto-oikeus).
Alustava historiikki ja sukututkimus /-historia (äpärä-painotteinen).
Suunnitelma Kristiinan liittämisestä osaksi yhdistyksen historiallisen kantaisän sukua.
Suunnitelma sanan saatana lisäämiseksi kaikkien tärkeiden puheenvuorojen alkuun.
Tarvitaan vielä:
Leimasin.
Pankkitili ja jäsenmaksut.
Säännöt.
Sääntömääräiset kokoukset.
Laminoidut jäsenkortit. (Laminointikone löytyy jo jäsen Luokanopettajalta)
Logo.
Poliittisen linjauksen vetäminen tai vetämättä jättäminen.
On jo:
Nimi.
Virkistysmatkojen kohteet (Pärnun kylpylät ja juhlavuonna Kanarian saaret).
Suunnitelma byrokraattisesta jäsenhausta (vain suosituksesta ja haastatteluin ja koeajalla).
Suunnitelma pöytäkirjojen asettamisesta salaisiksi seuraavaksi viideksikymmeneksi (50) vuodeksi.
Suunnitelma alajaostoista.
Äänestysperiaatteet (varsinaisilla jäsenillä 1 ääni, harkituilla lisäjäsenillä 0,5 ääntä, varsinaisilla jäsenillä kollektiivinen veto-oikeus).
Alustava historiikki ja sukututkimus /-historia (äpärä-painotteinen).
Suunnitelma Kristiinan liittämisestä osaksi yhdistyksen historiallisen kantaisän sukua.
Suunnitelma sanan saatana lisäämiseksi kaikkien tärkeiden puheenvuorojen alkuun.
Tarvitaan vielä:
Leimasin.
Pankkitili ja jäsenmaksut.
Säännöt.
Sääntömääräiset kokoukset.
Laminoidut jäsenkortit. (Laminointikone löytyy jo jäsen Luokanopettajalta)
Logo.
Poliittisen linjauksen vetäminen tai vetämättä jättäminen.
keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2008
Paskaasta
Itäsuomeksi puhuvan mie-ystäväni (no okei, joo, siis A.) puheesta löytyy mm. sellaisia sanoja kuin paskaanen, vittumaanen, törkyynen, karstaanen. Ihmettelimme yhteen ääneen, kuinka jännä on, että ne sanat on etelä-pohjalaisittain. Mistäköhän se semmosia on omaksunut. Jännä juttu.
Kenkät!
Mä ostin!
Björk (ja Santogold!) peru (vitunvitunvittu), joten käytän ne rahat kivaan!
Eli kenkiin! Ja flow'hun! Ja tammerfestiin!
Okei. Eli käytän ne rahat ehkä kolmisen kertaa.
Björk (ja Santogold!) peru (vitunvitunvittu), joten käytän ne rahat kivaan!
Eli kenkiin! Ja flow'hun! Ja tammerfestiin!
Okei. Eli käytän ne rahat ehkä kolmisen kertaa.
Madame
Mää oon töissä!!
4 oppituntia päivässä vaatii.
Siis ihan oikeesti! Menee sama suunnitteluun. (Vaikkakin lohdullisesti koko ajan hieman vähemmän.)
Ja sit kun työt alkaa 8.30, niin arvaatte, että tä on yhtä päikkärikierrettä.
Mutta oon tykännyt! Ja meillä on ryhmässä hyvä henki ja hauskaa ja mä oon kiva ja tehokas (olen uusi madame B!) (joka oli ihana) (ja syy siihen, miksi hain opiskelemaan tätä touhuu) (sen toisen lehtorin lisäksi) (en oo yhtään silleen niitä, jotka rakastuu opettajiinsa) (no en kyllä oikeesti oo) (mutta antaa se elämälle ja opiskelulle joitan mieltä, kun on jotain ihasteltavaa) (puhtaan professionaalisesti, siis) (Boriksesta puhumattakaan, reps) (opettaja, joka vei pigallelle ja kertoi, mistä puistosta saa huumehia ja mieshuorii) (tähän on hyvä lopettaa)
4 oppituntia päivässä vaatii.
Siis ihan oikeesti! Menee sama suunnitteluun. (Vaikkakin lohdullisesti koko ajan hieman vähemmän.)
Ja sit kun työt alkaa 8.30, niin arvaatte, että tä on yhtä päikkärikierrettä.
Mutta oon tykännyt! Ja meillä on ryhmässä hyvä henki ja hauskaa ja mä oon kiva ja tehokas (olen uusi madame B!) (joka oli ihana) (ja syy siihen, miksi hain opiskelemaan tätä touhuu) (sen toisen lehtorin lisäksi) (en oo yhtään silleen niitä, jotka rakastuu opettajiinsa) (no en kyllä oikeesti oo) (mutta antaa se elämälle ja opiskelulle joitan mieltä, kun on jotain ihasteltavaa) (puhtaan professionaalisesti, siis) (Boriksesta puhumattakaan, reps) (opettaja, joka vei pigallelle ja kertoi, mistä puistosta saa huumehia ja mieshuorii) (tähän on hyvä lopettaa)
tiistaina, heinäkuuta 01, 2008
ÄÄÄÄÖÖÖÖÄÄÄÄÖÖÖ
Jooooo-o!
Olin lomalla juhkun jälkeisen viikon, visiteerasin tuska/pride-helsingissä ja aloitin työt nyt ma!
Mä vaan askartelen-paskartelen nyt sanalappuja täällä, en ehdi elämään ollenkaan! Esimerkiksi siis nukkumaan 12 tuntia ja kierteleen kaupungilla 3 tuntia ja lähtemään hetken mielijohteesta kansankylpylään tai vieraaseen kaupunkiin tai kaverin sohvalle tai leffaan.
Aika rankkaa, en ehkä tajua, miten voin joskus tulevaisuudessa elää. Mun on vissiin minimoitava elinkustannukseni, jotta voin tehdä semmosta parikytätuntista työviikkoa.
Mut töis on kivaa! Ja oon jo omaksunut opettajuuden (indeed sen), enkä häpeile väännellä naamaani äänteitä opetettaessa tai pantomiimata selitettäviä sanoja parinkymmenen aikuisopiskelijan edessä. Tosin ehkä se ei koskaan oo ollut se ongelmakohta mulle.
Ainut mikä on tyhmää, on se, että jos opetan neljä tuntia, niin sama aika menee suunnitteluun. Ja sekin aika menee aika perusjuttujen haltuunottamiseen ja perustuntisuunnitelman tekoon, ei mihinkään uuteen luovaan ja opettavaiseen tehtäväpaketin kokoamiseen. Että sorgeporge opiskelijat, teidän teacher on kovin tuores ja hakusassa käytännöissä.
Ja pienehkö huomio viime ajoilta:
Kaikkien muiden elämä ei ehkä pyörikään mun ympärillä.
Huojentavaa, mutta vähän harmi toisaalta.
Olin lomalla juhkun jälkeisen viikon, visiteerasin tuska/pride-helsingissä ja aloitin työt nyt ma!
Mä vaan askartelen-paskartelen nyt sanalappuja täällä, en ehdi elämään ollenkaan! Esimerkiksi siis nukkumaan 12 tuntia ja kierteleen kaupungilla 3 tuntia ja lähtemään hetken mielijohteesta kansankylpylään tai vieraaseen kaupunkiin tai kaverin sohvalle tai leffaan.
Aika rankkaa, en ehkä tajua, miten voin joskus tulevaisuudessa elää. Mun on vissiin minimoitava elinkustannukseni, jotta voin tehdä semmosta parikytätuntista työviikkoa.
Mut töis on kivaa! Ja oon jo omaksunut opettajuuden (indeed sen), enkä häpeile väännellä naamaani äänteitä opetettaessa tai pantomiimata selitettäviä sanoja parinkymmenen aikuisopiskelijan edessä. Tosin ehkä se ei koskaan oo ollut se ongelmakohta mulle.
Ainut mikä on tyhmää, on se, että jos opetan neljä tuntia, niin sama aika menee suunnitteluun. Ja sekin aika menee aika perusjuttujen haltuunottamiseen ja perustuntisuunnitelman tekoon, ei mihinkään uuteen luovaan ja opettavaiseen tehtäväpaketin kokoamiseen. Että sorgeporge opiskelijat, teidän teacher on kovin tuores ja hakusassa käytännöissä.
Ja pienehkö huomio viime ajoilta:
Kaikkien muiden elämä ei ehkä pyörikään mun ympärillä.
Huojentavaa, mutta vähän harmi toisaalta.
tiistaina, kesäkuuta 24, 2008
Näin se vaan on näin
Sain äsken viestin, että "ethän hävitä myspace-biisiäsi, jotta me yksinkertaiset löydämme sen, sillä tanssimme täällä pian taas sen tahdissa"
Heh, hymyjä!
Heh, hymyjä!
School Girl med Academic Claustrophobia
Aattelin jälleen kerran aloittaa ruotsinkielistymiseni. Meen ehkä syksyllä ruotsinkurssille tai rupeen lukee jtn kirjaa tai jtn. Tai sitten en.
Tai sit saksaa tai venäjää tai kiinaa. Katoin jo yliopiston syksyn kurssitkin. Harmi vain, että harvalla laitoksella on kurssitarjotin tiedossa ja sit se, että multahan ei puutu mitään opintoja. Päinvastoin, niitä on puolet liikaa. Ja oikeasti en enää saisi innostua mistään uudesta, sillä nyt pitäisi saada tämä tutkinto ja pääaine loppuun.
Alan pikkuhiljaa tiedostaa ja hyväksyä olevani kovin kouluorientoitunut. Kuitenkin välillä harmittaa, että olen niin nuorena ja kilttinä koulutyttönä tullut yliopistoon ja keskittynyt ennen kaikkea opintoihini. Olisin voinut nähdä ja kokea vaikkas mitä, jos olisin tehnyt vain pakollisia opintoja ja käynyt töissä ja olusilla samalla. Mutta toisaalta tiedän, että en olisi ehkä vain malttanut antaa taidehissan ja naistutkimuksen ja historian ja filosofian ja kirjallisuuden ja sosiologian ja draaman ja ranskan ja ja ja muiden mielenkiintoisten kurssien vain antaa olla. Kuivakkaa, mutta totta.
Paitsi että nyt jos aloittaisin, tekisin nekin kurssit toisin. Valitsisin vain ne, jotka eniten kiinnostaa ja tekisin ne tosissani ja kunnolla. Mutta ehkä edes tähän pääseminen on vaatinut sen, että on käynyt sadoilla luennoilla ja kokeillut montaa vähän vasemmalla kädellä. Tai no en tiiä. Kyllä mä ehkä haluun tietää kaikesta ja vain vähäsen. Spesifi asiantuntijuus, ei kiitos. Tai en mä haluu välttis ees tietää. Vaan haluun kuulla. Kaikkii uusii ajatuksii. Tai siis mulle uusia (mihin ei vaadita paljoa, sillä mähän en tiiä palijoo, mistään).
Uhhuh, tutkintoputkeen on tuskaista yrittää mahtua, arvanette sen. Akateeminen klaustrofobia.
Huomenna meen ostamaan uuden lukuvuosikalenterin. Se on aina onnenpäivä se.
Tai sit saksaa tai venäjää tai kiinaa. Katoin jo yliopiston syksyn kurssitkin. Harmi vain, että harvalla laitoksella on kurssitarjotin tiedossa ja sit se, että multahan ei puutu mitään opintoja. Päinvastoin, niitä on puolet liikaa. Ja oikeasti en enää saisi innostua mistään uudesta, sillä nyt pitäisi saada tämä tutkinto ja pääaine loppuun.
Alan pikkuhiljaa tiedostaa ja hyväksyä olevani kovin kouluorientoitunut. Kuitenkin välillä harmittaa, että olen niin nuorena ja kilttinä koulutyttönä tullut yliopistoon ja keskittynyt ennen kaikkea opintoihini. Olisin voinut nähdä ja kokea vaikkas mitä, jos olisin tehnyt vain pakollisia opintoja ja käynyt töissä ja olusilla samalla. Mutta toisaalta tiedän, että en olisi ehkä vain malttanut antaa taidehissan ja naistutkimuksen ja historian ja filosofian ja kirjallisuuden ja sosiologian ja draaman ja ranskan ja ja ja muiden mielenkiintoisten kurssien vain antaa olla. Kuivakkaa, mutta totta.
Paitsi että nyt jos aloittaisin, tekisin nekin kurssit toisin. Valitsisin vain ne, jotka eniten kiinnostaa ja tekisin ne tosissani ja kunnolla. Mutta ehkä edes tähän pääseminen on vaatinut sen, että on käynyt sadoilla luennoilla ja kokeillut montaa vähän vasemmalla kädellä. Tai no en tiiä. Kyllä mä ehkä haluun tietää kaikesta ja vain vähäsen. Spesifi asiantuntijuus, ei kiitos. Tai en mä haluu välttis ees tietää. Vaan haluun kuulla. Kaikkii uusii ajatuksii. Tai siis mulle uusia (mihin ei vaadita paljoa, sillä mähän en tiiä palijoo, mistään).
Uhhuh, tutkintoputkeen on tuskaista yrittää mahtua, arvanette sen. Akateeminen klaustrofobia.
Huomenna meen ostamaan uuden lukuvuosikalenterin. Se on aina onnenpäivä se.
Ei kurjuutta kummempaa
Vitunvittu ku on taas tyhmää. Ihmissuhteet ja semmosiin liittyvät asiat.
Miks pitää olla niin kiinni kaikessa. Eikä koskaan voi sanoo suoraan.
Voisin mieluusti vaikka vaan ohittaa joskus jotkut jutut.
Nyt tuli semmonen umpio epäsosiaalisuusolo ja kyvyttömyys taas, ei yhtään innosta enää tuleva Tsadin reissu, tahon vaan maata peiton alla ja kattoo tv-sarjoja putkeen.
LIFE COACH, hjälp!
Jaa niin joo siis täällä kotikotona ja juhannusmökillä kaikki hyvin. Kuhan vaan kehittelen omatyhmää.
Miks pitää olla niin kiinni kaikessa. Eikä koskaan voi sanoo suoraan.
Voisin mieluusti vaikka vaan ohittaa joskus jotkut jutut.
Nyt tuli semmonen umpio epäsosiaalisuusolo ja kyvyttömyys taas, ei yhtään innosta enää tuleva Tsadin reissu, tahon vaan maata peiton alla ja kattoo tv-sarjoja putkeen.
LIFE COACH, hjälp!
Jaa niin joo siis täällä kotikotona ja juhannusmökillä kaikki hyvin. Kuhan vaan kehittelen omatyhmää.
keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008
Perinteet
Heehe, nyt alkaa perinteinen kina juhlapyhien menusta. Ihanaa, kotoista :)
Menu sinällään on aina samahko:
-vihreää salaattia
- ruokaista salaattia (rigin makaruunisalladia)
- omat lihat ja höystöt
- perunat yhes
- mahdollisesti yhteinen aamupalahässäkkä eli leipää
- mässyä
ja sitten ongelmakohdat:
- sipsit
- dipit
- kokis
Nyt on siis menossa kiivas äänestys ja sananvaihto. Joka vuosi ja joka keimit sama homma.
Sipsut:
- mitä lajia?
Hiivis: Ei hiiviksiä tai manhattaneit
Häpsä: Raffeleit
Rewa: Vois olla manhattaneit
Mä: Ei sileitä tai grillii, mutta vois olla hiiiviksii, manhattaneit ja raffeleit
jne.
Dipsut:
- mitä lajia?
(sama keskustelu)
- laittii vai aitoo?
Huom. lightin vastakohta on tosiaan aito.
Koksu:
- aitoo, zeroo, lightii, pepsii, pepsi maxii...
Odotan vain illan huutoa:
"Koksuani en jaa!"
"Siis kuka on ostanut jotain laittipaskaa?!"
"Mä vähän otan tätä koksuu, kun Rewa on saunas"
"Sä et oo ansainnut sitä!"
"Kuinka paljon sä sitä dippiä otat?!"
Ja perinteisin juhannushuuto:
"Hae puita, saatana!"
Menu sinällään on aina samahko:
-vihreää salaattia
- ruokaista salaattia (rigin makaruunisalladia)
- omat lihat ja höystöt
- perunat yhes
- mahdollisesti yhteinen aamupalahässäkkä eli leipää
- mässyä
ja sitten ongelmakohdat:
- sipsit
- dipit
- kokis
Nyt on siis menossa kiivas äänestys ja sananvaihto. Joka vuosi ja joka keimit sama homma.
Sipsut:
- mitä lajia?
Hiivis: Ei hiiviksiä tai manhattaneit
Häpsä: Raffeleit
Rewa: Vois olla manhattaneit
Mä: Ei sileitä tai grillii, mutta vois olla hiiiviksii, manhattaneit ja raffeleit
jne.
Dipsut:
- mitä lajia?
(sama keskustelu)
- laittii vai aitoo?
Huom. lightin vastakohta on tosiaan aito.
Koksu:
- aitoo, zeroo, lightii, pepsii, pepsi maxii...
Odotan vain illan huutoa:
"Koksuani en jaa!"
"Siis kuka on ostanut jotain laittipaskaa?!"
"Mä vähän otan tätä koksuu, kun Rewa on saunas"
"Sä et oo ansainnut sitä!"
"Kuinka paljon sä sitä dippiä otat?!"
Ja perinteisin juhannushuuto:
"Hae puita, saatana!"
maanantaina, kesäkuuta 16, 2008
Kiva.
Kaikista maailman lauluista, arvatkaa mikä mulla soi päässä.
From Sarah with love.
She’d got the lover she is dreaming of
She never found the words to say
But I know that today
She’s gonna send her letter to you
From Sarah with love.
From Sarah with love.
She’d got the lover she is dreaming of
She never found the words to say
But I know that today
She’s gonna send her letter to you
From Sarah with love.
sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2008
Heittiöstä herrasmieheksi
Kahen päivän haisemisen ja koliikin jälkeen olen reipastunut. Heräsin tosin vasta kahden aikoihin, mikä harmitti, mutta sain itteni ylös ja lähtemään kaupoille ja löysin kehyksiä, joihin nyt saan iskettyä mun kirppiksiltä haalimani kioskikirjallisuuden helmet. Seiniä ei vaan oikein piisaa, joten pitää riipiä vissiin alas jokunen juliste. Etin vielä LP:ille sopivia kehyksiä, sillä ajattelin iskeä ton Brigitte Bardot -kuvalevyn ja Bowien kannet jollekin seinälle.
Tein jo oikeeta ruokaakin, tuli hyvää ja on nyt jotain syömistä seuraaviks päiviks. Ei oo tehnyt mieli mitään viime päivinä, joten oon syönyt tosi huonosti (pelkkää ruisleipää ja kaks maissia ja mehukeittoa), mikä ei varmaan ole myöskään piristänyt oloa. Mutta I'm back nyt!
Juhannusta kohti. Pitää kattoo, missä ollaan ja ketkä tahtoo mukaan. Mähän oon aina vakkarikaluste, mulla ei oo muuta elämää, joten ollaan vissiin meidän möksällä. Minimoidaan siten mun liikuttelu.
Pikkusiskoni on innostunut, sillä vuoden reissaamisen jälkeen hänen saapuessaan viriiliin kotikaupunkiimme, siellä on Clubilla Hunksit. "Likoilla on jo suunnitelmat". Anna mun kaikki kestää. Onneks ei tosin tartte. Harkitsen yhä vakavammin jääväni Helsinkiin homohumpalle tuoksi viikonlopuksi.
Tein jo oikeeta ruokaakin, tuli hyvää ja on nyt jotain syömistä seuraaviks päiviks. Ei oo tehnyt mieli mitään viime päivinä, joten oon syönyt tosi huonosti (pelkkää ruisleipää ja kaks maissia ja mehukeittoa), mikä ei varmaan ole myöskään piristänyt oloa. Mutta I'm back nyt!
Juhannusta kohti. Pitää kattoo, missä ollaan ja ketkä tahtoo mukaan. Mähän oon aina vakkarikaluste, mulla ei oo muuta elämää, joten ollaan vissiin meidän möksällä. Minimoidaan siten mun liikuttelu.
Pikkusiskoni on innostunut, sillä vuoden reissaamisen jälkeen hänen saapuessaan viriiliin kotikaupunkiimme, siellä on Clubilla Hunksit. "Likoilla on jo suunnitelmat". Anna mun kaikki kestää. Onneks ei tosin tartte. Harkitsen yhä vakavammin jääväni Helsinkiin homohumpalle tuoksi viikonlopuksi.
Huoli se on mun tuoli
Oon aloittanut karkkilakon.
Aletaan Äitin kaa tekeen ryijyä.
Onkohan mun persoonani alkanut haalistumaan?
Aletaan Äitin kaa tekeen ryijyä.
Onkohan mun persoonani alkanut haalistumaan?
lauantaina, kesäkuuta 14, 2008
Jahas
Näin viime yönä unta, jossa olin Greyn Anatomian tyyppien kaa menossa. Liikaa eläytyvää television tuijottelua?
perjantaina, kesäkuuta 13, 2008
Ett kolikbarns bekännelser
Oon tehnyt graduani tällä viikolla (no en ihan superpaljoo, mutta siis oon tehnyt), jopa innostuin siitä. Siitä kaltaiselleni hermoheikolle seurasi parin yön nukahtamisvaikeudet ja semiunettomuus. Ylikierroksilla ei pysty rentoutumaan vaan ajatukset vilistää ja uni ei tule. On todella turhauttavaa olla liian väsynyt edes noustakseen ylös sängystä ja vaikka lukeakseen jotain, mutta liian aktiivinen pystyäkseen nukkumaan. Kolmen neljän aikoihin on kuuma ja tyynyä on käännetty useasti, mahdollisesti itse myös käännytty toisinpäin sängyssä. Joskus viiden aikaan tulee ahistus, että "jos mä nyt nukahtaisin, ehtisin nukkua neljä tuntia (mutta en nukahda, joten ehkä ehdin nukkua kolmisen tuntia)" ja kuudelta "bussit alko kulkemaan" ja pian "toinen bussi", "kolmas bussi" ja sit "leikin, että on päivä ja otan vaan pienet luksuspäikkärit, 45 min". Joopa.
Helsinki-visiitilläni nukuin kyllä oikein makoisasti ja pitkään, joten eipä tässä oikeestioikeesti oo mitään ongelmaa. (Varsinkaan kun Håkan oli aika loisto. Ja oli upeit ihmisii taasen.)
Tai nyt taas vähän on, sillä viime yö meni jatkoilemassa (ja ehkä vähä keräämässä morkkis-aineistoa) ja oon nukkunut klo 07.30-16. Tästä on taas hyvä lähtee rakentamaan tehokasta työarkea.
Gradusta vielä, että löysin taas mun "graduvihkoni", jonka ostin pari vuotta sitten kun semmaan menin. Siihen oli tarkoitus kerätä niitä briljantteja ajatuksia, joita saisin graduuni liittyen esimerkiksi bussissa tai luennoilla. Mutta se on vähä jäänyt. Jännä juttu.
MUTTA. Lueskelin, mitä olin siihen kirjoittanut (sen yhen sivun), ja hitto, vähä oon löytänyt monta työni luotettavuuteen liittyvää ja mainittavaa seikkaa ja siis tosi hyviä huomioita! Diggailen itteeni ja massiivista älyäni nyt ihan perkeleellisesti. (Täshän ei suinkaan oo semmonen, että hidas tai vähä tuulipää on helppo saada vaikuttuneeks. Ja vielä itsensä toimesta.) Mut oli kyä tosi skarppei ajatuksii. Mistä niitä vaan sais lisää? On ehkä graduni kannalta huolestuttavaa, että niitä skarppei ajatuksia on vain yksi sivu, ja sekin käsinkirjoitettu ja suurin osa koskee sitä, missä kohdin "tutkimukseni" kusee.
Helsinki-visiitilläni nukuin kyllä oikein makoisasti ja pitkään, joten eipä tässä oikeestioikeesti oo mitään ongelmaa. (Varsinkaan kun Håkan oli aika loisto. Ja oli upeit ihmisii taasen.)
Tai nyt taas vähän on, sillä viime yö meni jatkoilemassa (ja ehkä vähä keräämässä morkkis-aineistoa) ja oon nukkunut klo 07.30-16. Tästä on taas hyvä lähtee rakentamaan tehokasta työarkea.
Gradusta vielä, että löysin taas mun "graduvihkoni", jonka ostin pari vuotta sitten kun semmaan menin. Siihen oli tarkoitus kerätä niitä briljantteja ajatuksia, joita saisin graduuni liittyen esimerkiksi bussissa tai luennoilla. Mutta se on vähä jäänyt. Jännä juttu.
MUTTA. Lueskelin, mitä olin siihen kirjoittanut (sen yhen sivun), ja hitto, vähä oon löytänyt monta työni luotettavuuteen liittyvää ja mainittavaa seikkaa ja siis tosi hyviä huomioita! Diggailen itteeni ja massiivista älyäni nyt ihan perkeleellisesti. (Täshän ei suinkaan oo semmonen, että hidas tai vähä tuulipää on helppo saada vaikuttuneeks. Ja vielä itsensä toimesta.) Mut oli kyä tosi skarppei ajatuksii. Mistä niitä vaan sais lisää? On ehkä graduni kannalta huolestuttavaa, että niitä skarppei ajatuksia on vain yksi sivu, ja sekin käsinkirjoitettu ja suurin osa koskee sitä, missä kohdin "tutkimukseni" kusee.
tiistaina, kesäkuuta 10, 2008
Menneistä illoista:
Kevyttä piknikkiä to.
Pusaria pe. (ja huom, aamulla pari tuntia gradua yliopistolla)
Annikin runofestivaali, Mirkka Rekola (charmia!), Kirsi Kunnas (kieltä ja huumoria!), Kari Aronpuro (itseironista neuroosia!) ym. lauantai-päivällä.
Illalla suhteellisen ekstempore pusaria ja sittemmin vielä vähän enemmän ekstempore vanhojen lukioluokkakavereitten kanssa ulos ja tanssimaan. Musiikkimaku ei ehkä ihan (lainkaan) kohdannut, mutta karaokea ja suomirappiä tuli tanssittua uskomattomalla innolla. Kiva ja myös outo nähdä tavallaan tuttuja ihmisiä, mutta kuitenkin ihan vieraita. Tutuiksi tunnisti, mutta toisaalta niin paljon uutta mukana. Mut hauskaa oli!
Su siirryin kotikonnuille, mm. möksälle. Takas etelämpään aion ke. Ehkä jopa oikein Helsinkiin saakka.
Pusaria pe. (ja huom, aamulla pari tuntia gradua yliopistolla)
Annikin runofestivaali, Mirkka Rekola (charmia!), Kirsi Kunnas (kieltä ja huumoria!), Kari Aronpuro (itseironista neuroosia!) ym. lauantai-päivällä.
Illalla suhteellisen ekstempore pusaria ja sittemmin vielä vähän enemmän ekstempore vanhojen lukioluokkakavereitten kanssa ulos ja tanssimaan. Musiikkimaku ei ehkä ihan (lainkaan) kohdannut, mutta karaokea ja suomirappiä tuli tanssittua uskomattomalla innolla. Kiva ja myös outo nähdä tavallaan tuttuja ihmisiä, mutta kuitenkin ihan vieraita. Tutuiksi tunnisti, mutta toisaalta niin paljon uutta mukana. Mut hauskaa oli!
Su siirryin kotikonnuille, mm. möksälle. Takas etelämpään aion ke. Ehkä jopa oikein Helsinkiin saakka.
Analyysirykäisy
Ojoi, jaottelen graduaineistoo. Taas tätäkin yhen päivän (eli yön) hommaa oon lykännyt ja vatvonut kuukausitolkulla. Tyhmää. Mut huomenna saan tän karkeen jaottelun tehtyä ja jälleen kerran rakenneltua uudet word-tiedostot, joita lähtee purkamaan yhä hienojakoisempaan analyysiin. Tää homma ei lopu ikinä. Ja oikeestaan mulla on kirjoitettu jo gradun analyysiosuus, eli tässä nyt vain testailen sitä. Ja yritän keksiä, miten lihottaa sitä sanoisinko kolmellakymmenellä sivulla. Eli kolminkertaistaa nykyinen analyysi-sivumäärä. Mitäääääääh.
Vaiks ei mua ne sivumäärät pelota. Se sisältö tässä se haaste on. Oon taas vähä kadottanut sen päämäärän täs. Siis joo, toki näytän ja osoitan oppimaani koko ajan, kyl mä sen osuuden tässä opinnäytteessä ihan ok klaaraan, kunhan jaksan ja viitsin ajatella ja ottaa selvää. Mutta kenelle mun "tutkimustulokseni" on? Tiedeyhteisölle (eli kahdelle tarkastajalleni), opettajille vai kielenopiskelijoille?
Ja entäpä mitkä ovat perustelut, miksi teen työni juuri tästä aiheesta ja näkökulmasta? "No ku lehtori vaan anto tän aineiston ja nää partikkelit nyt vaan tuli mieleen ja on hyvällä tahdolla melki kiinnostaviakin". Kaikki tietää, että pro gradu -tasoisen työn motivointi tyyliin "nyky-yhteiskunnassa..." on keksitty sen jälkeen, kun tutkielma on survottu paperille ja ylittänyt minimivaatimukset. Lähen ehkä silti tuolle yhteiskunta ja kielitaito ja maahanmuutto ja opetuksen haasteet -linjalle ja kysyn suoraan ohjaajalta, että meneekö korniksi.
Meneehän se, mutta johan se sitä on ennestäänkin.
(Miksei voi vaan tehä ja miettiä vasta sit kun on kirjoittamas ja koostamas tekstiä. Mul menee ihan tuhottomasti enerkiaa vatvomiseen ja sit aina "muutan graduni suuntaa", vaikka ei se suunnanmuutos vaikuta mun tämänhetkiseen aineistoanalyysiini paskaakaan. Käyttäisin senkin ajan vaan itse tekemiseen. Mä ja mun päämäärätietoisuuteni eli -tiedottomuudesta aiheutuva ahistus.)
Vaiks ei mua ne sivumäärät pelota. Se sisältö tässä se haaste on. Oon taas vähä kadottanut sen päämäärän täs. Siis joo, toki näytän ja osoitan oppimaani koko ajan, kyl mä sen osuuden tässä opinnäytteessä ihan ok klaaraan, kunhan jaksan ja viitsin ajatella ja ottaa selvää. Mutta kenelle mun "tutkimustulokseni" on? Tiedeyhteisölle (eli kahdelle tarkastajalleni), opettajille vai kielenopiskelijoille?
Ja entäpä mitkä ovat perustelut, miksi teen työni juuri tästä aiheesta ja näkökulmasta? "No ku lehtori vaan anto tän aineiston ja nää partikkelit nyt vaan tuli mieleen ja on hyvällä tahdolla melki kiinnostaviakin". Kaikki tietää, että pro gradu -tasoisen työn motivointi tyyliin "nyky-yhteiskunnassa..." on keksitty sen jälkeen, kun tutkielma on survottu paperille ja ylittänyt minimivaatimukset. Lähen ehkä silti tuolle yhteiskunta ja kielitaito ja maahanmuutto ja opetuksen haasteet -linjalle ja kysyn suoraan ohjaajalta, että meneekö korniksi.
Meneehän se, mutta johan se sitä on ennestäänkin.
(Miksei voi vaan tehä ja miettiä vasta sit kun on kirjoittamas ja koostamas tekstiä. Mul menee ihan tuhottomasti enerkiaa vatvomiseen ja sit aina "muutan graduni suuntaa", vaikka ei se suunnanmuutos vaikuta mun tämänhetkiseen aineistoanalyysiini paskaakaan. Käyttäisin senkin ajan vaan itse tekemiseen. Mä ja mun päämäärätietoisuuteni eli -tiedottomuudesta aiheutuva ahistus.)
torstaina, kesäkuuta 05, 2008
Ei kysyvä tieltä eksy
Olin Ylva-pyörääni parkkeeraamassa puiston puuta vasten kun sain juttukaverin:
Setä: "Annakko sedälle pillua?"
- -
Setä: "Ekkö?"
- -
Setä: "Kunnon aisaa saisit"
En näyttänyt kesoo, kun aattelin, että mikä tahansa responssi yllyttäisi setää jatkamaan rupatteluamme.
Seksin osto on lailla kielletty, mutta saako ihan vain kysyä, että annatko?
Setä: "Annakko sedälle pillua?"
- -
Setä: "Ekkö?"
- -
Setä: "Kunnon aisaa saisit"
En näyttänyt kesoo, kun aattelin, että mikä tahansa responssi yllyttäisi setää jatkamaan rupatteluamme.
Seksin osto on lailla kielletty, mutta saako ihan vain kysyä, että annatko?
keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008
Be Still My Soul
Idolssi laulaa Sibeliuksen Finlandiaa englanniksi YouTubessa. Joku on jo ehtinyt valaisemaan viisun historiallista taustaa:
What a beautiful interpretation of a beautiful song! It was written by Sibelius to his lover, G.E Mannerheim. They were both openly homosexual at a time when, being openly gay could have easily got a person killed. It is about manlove at it's purest form. Sorry about the history lesson , but it's good to know the facts. KIITOS MM-95. KOIVU, PELTONEN, KAPANEN, JUTI, VIRTA JA VEIKKO NIEMISEN PYYHKEEN ALTA VILAHTAVA KULLI. A bit of Finnish to YT's Finnish users. ^_^
What a beautiful interpretation of a beautiful song! It was written by Sibelius to his lover, G.E Mannerheim. They were both openly homosexual at a time when, being openly gay could have easily got a person killed. It is about manlove at it's purest form. Sorry about the history lesson , but it's good to know the facts. KIITOS MM-95. KOIVU, PELTONEN, KAPANEN, JUTI, VIRTA JA VEIKKO NIEMISEN PYYHKEEN ALTA VILAHTAVA KULLI. A bit of Finnish to YT's Finnish users. ^_^
tiistaina, kesäkuuta 03, 2008
Hedelmäliha
Tänään olin ehkä elämäni kuudennessa työpalaverissa eli paltsussa. Jännittävää. Olin lähes pätevä.
Tosin, tiiättekö ne teinit, jotka yrittää näyttää kuulilta, mutta ovat vähän myöhässä/liikaa edellä ja joita ehkä vähä katotaan hassusti siks. Joo, no mulla oli ehkä vähä semmoset vaatteet. Teinit ja aikajanalla liikaa johonkin suuntaan. Ehkä se oli defenssiä kaikelle sille kurssitarjotin-puheelle.
Mulle soitettiin A-citystä tässä jokin aika sitten ja pyyettiin töihin. Joku CIMOn leiri, johon tarttettais päiväks suomen kielen & kulttuurin opettajaa tai jotain semmosta. Maineeni oli siis kiirinyt. (Tai tuttava on töissä kaupungilla.) Ja siis varmistui nyt, että saan muista töistä vapaata siihen hommaan. Eli loistavaa. Oonks vähä hei duuniputkes. Ja EU maksaa hyvää palkkaa. Ja homma vaikutti tosi kivalta.
Ja ohhohhoooo, paltsussa olin rehellisen tietämätön ja kysyin, mitä tarkoittaa "laskutushan toimii sitten tavallisen systeemin mukaan" ja sain vastauksen, mutta myös kysymyksen "vai teetkö sä tätä hommaa toiminimellä?"
Oisko vähä hienoo olla toiminimi. Oisin ehkä t:mi Toiminimi. Niinkö levy-yhtiö Levy-yhtiö. Tai jotain perverssiä, jossa olisi sana kieli mukana. Tai ehkä vaan joku hämäävä nimi. T:mi Hedelmäliha.
Ai vitu, tosi hyvä!
Varaan Hedelmälihan itelleni.
Ehkä vaihan tän blogin Hedelmälihaksi. Laitetaan hedelmälihoiksi.
Tosin, tiiättekö ne teinit, jotka yrittää näyttää kuulilta, mutta ovat vähän myöhässä/liikaa edellä ja joita ehkä vähä katotaan hassusti siks. Joo, no mulla oli ehkä vähä semmoset vaatteet. Teinit ja aikajanalla liikaa johonkin suuntaan. Ehkä se oli defenssiä kaikelle sille kurssitarjotin-puheelle.
Mulle soitettiin A-citystä tässä jokin aika sitten ja pyyettiin töihin. Joku CIMOn leiri, johon tarttettais päiväks suomen kielen & kulttuurin opettajaa tai jotain semmosta. Maineeni oli siis kiirinyt. (Tai tuttava on töissä kaupungilla.) Ja siis varmistui nyt, että saan muista töistä vapaata siihen hommaan. Eli loistavaa. Oonks vähä hei duuniputkes. Ja EU maksaa hyvää palkkaa. Ja homma vaikutti tosi kivalta.
Ja ohhohhoooo, paltsussa olin rehellisen tietämätön ja kysyin, mitä tarkoittaa "laskutushan toimii sitten tavallisen systeemin mukaan" ja sain vastauksen, mutta myös kysymyksen "vai teetkö sä tätä hommaa toiminimellä?"
Oisko vähä hienoo olla toiminimi. Oisin ehkä t:mi Toiminimi. Niinkö levy-yhtiö Levy-yhtiö. Tai jotain perverssiä, jossa olisi sana kieli mukana. Tai ehkä vaan joku hämäävä nimi. T:mi Hedelmäliha.
Ai vitu, tosi hyvä!
Varaan Hedelmälihan itelleni.
Ehkä vaihan tän blogin Hedelmälihaksi. Laitetaan hedelmälihoiksi.
VERTA!!
Luovutti!
Hän!
Hemoglobaali133!
Ne niin halus mun elämännesteeni siellä!
Oon ehkä säädyttömän onnellinen että kelpasin!
Tää kipsi puristaa! Joojoo, ne laitto siteen eli kipsin tähän.
Ja arvatkaa! Mun sormenpäästä SUIHKUSI verta kun otettiin homogloriitti! Ruiskusi vähintään 20 senttiä ylöspäin! Roiskui lomakkeelle ja pöydälle ja se täti joutui sitä hinkkaamaan ja eihän se meinannut lähtee mutta tämmöstähän sattuu.
Sain lisärautaisannoksiakin kotiin ja sit syön niitä sen koko paketin ja mun himogobeliini vaan nousee kohisten ja kohta mulle suositellaan, että ois tosi hyvä käydä säännöllisesti luovuttamassa, sillä tää sun veres on tosi paksua.
Ihanaa kun en oo fyysisesti aneeminen ja laihaverikkö.
Tuntuukohan verevistä ihmisistä aina näin upeelta?
___
edit. klo 21.55
Otin kipsin pois. Olen toipunut hyvin.
Vaikka teipistä jäi tosi rankat jäljet.
Hän!
Hemoglobaali133!
Ne niin halus mun elämännesteeni siellä!
Oon ehkä säädyttömän onnellinen että kelpasin!
Tää kipsi puristaa! Joojoo, ne laitto siteen eli kipsin tähän.
Ja arvatkaa! Mun sormenpäästä SUIHKUSI verta kun otettiin homogloriitti! Ruiskusi vähintään 20 senttiä ylöspäin! Roiskui lomakkeelle ja pöydälle ja se täti joutui sitä hinkkaamaan ja eihän se meinannut lähtee mutta tämmöstähän sattuu.
Sain lisärautaisannoksiakin kotiin ja sit syön niitä sen koko paketin ja mun himogobeliini vaan nousee kohisten ja kohta mulle suositellaan, että ois tosi hyvä käydä säännöllisesti luovuttamassa, sillä tää sun veres on tosi paksua.
Ihanaa kun en oo fyysisesti aneeminen ja laihaverikkö.
Tuntuukohan verevistä ihmisistä aina näin upeelta?
___
edit. klo 21.55
Otin kipsin pois. Olen toipunut hyvin.
Vaikka teipistä jäi tosi rankat jäljet.
maanantaina, kesäkuuta 02, 2008
The Sister of Mercy
Shopauttelin rennohkosti kaupunnilla kesäkuun kunniaksi. Lomafiilis ja kepeä tunnelma. Sokoksen rullaportaissa näin kuitenkin tumman rujon varjon takanani ja käännähdin säikähtyneesti.
Perkele, ohjaaja norssilta.
Vieläkin tärisyttää.
Meni fiilikset.
Perkele, ohjaaja norssilta.
Vieläkin tärisyttää.
Meni fiilikset.
sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008
Otan kantaa
Greyn anatomia.
En ehkä kestä!!!1!
Suomen Idols.
Heikki on sitten otettu juontajaksi. Hyvin nielty tappio kantaa hedelmää.
Mutta kuka on Patric Sarin ja miten formaatti hengittää ilman Askoa? Muistammeko enää häntäkään, kuten emme enää muista kaljuakaan tuomaria? Toivottavasti leijonaharjainen Jone ei lähde tai kaljuunnu ikinä.
Murmeli.
Bill Murray multiaddikti. Mä en haluu nähä Bill Murrayta niin.
Ohitan uutisoinnin.
En ehkä kestä!!!1!
Suomen Idols.
Heikki on sitten otettu juontajaksi. Hyvin nielty tappio kantaa hedelmää.
Mutta kuka on Patric Sarin ja miten formaatti hengittää ilman Askoa? Muistammeko enää häntäkään, kuten emme enää muista kaljuakaan tuomaria? Toivottavasti leijonaharjainen Jone ei lähde tai kaljuunnu ikinä.
Murmeli.
Bill Murray multiaddikti. Mä en haluu nähä Bill Murrayta niin.
Ohitan uutisoinnin.
Eläytymiskyvykäs
Liikutuin muuten kyyneliin, kun A kertoi koulun kevätjuhlasta ja siteerasi kaikkia jäähyväislauluja.
Onneks en mennyt paikan päälle, ois ollut jo oikeestaan noloo nieleskellä siel ja pyyhkiä nenäliinalla silmiä, kun en kerta osaa edes niiden oppilaiden nimiä.
Onneks en mennyt paikan päälle, ois ollut jo oikeestaan noloo nieleskellä siel ja pyyhkiä nenäliinalla silmiä, kun en kerta osaa edes niiden oppilaiden nimiä.
Koulunpäättärit
Niihän siinä kävi, että en ollut varautunut eilisiltaan! Kaikesta varautumisesta huolimatta!
Kuoharit. Jep.
Viltti. Jep.
Arskarasvaa. Jep.
Mud cake. Jep.
Aterimia. Jep.
Kamera. Jep.
Kesämekko. Jep.
Villatakki ja takki ja sukkahousut viilenevään iltaan. Jep.
Mutta. Kengät.
Olin matkassa jalan ja eihän niillä avokkailla pysty kotia asti iltasella kävelemään. Miten en varautunut ja ottanut mukaan joko pyörää tai edes lipilapeja.
Mutta. Nou hätä.
A asuu puiston likellä ja mulla on vara-avaimet.
Joskus yön tunteina A on joutunut ajattelemaan seuraavankaltaisen ajatuksen: "Jaa. Se on sit tullut tänne."
Tästä seuraa, että minun on ostettava uudet kengät. Ihan vain muita ihmisiä ajatellakseni.
Mut sain mansikkapirtelöö aamupalaksi. Että ostan ne kengät ehkä vasta myöhemmin.
Kuoharit. Jep.
Viltti. Jep.
Arskarasvaa. Jep.
Mud cake. Jep.
Aterimia. Jep.
Kamera. Jep.
Kesämekko. Jep.
Villatakki ja takki ja sukkahousut viilenevään iltaan. Jep.
Mutta. Kengät.
Olin matkassa jalan ja eihän niillä avokkailla pysty kotia asti iltasella kävelemään. Miten en varautunut ja ottanut mukaan joko pyörää tai edes lipilapeja.
Mutta. Nou hätä.
A asuu puiston likellä ja mulla on vara-avaimet.
Joskus yön tunteina A on joutunut ajattelemaan seuraavankaltaisen ajatuksen: "Jaa. Se on sit tullut tänne."
Tästä seuraa, että minun on ostettava uudet kengät. Ihan vain muita ihmisiä ajatellakseni.
Mut sain mansikkapirtelöö aamupalaksi. Että ostan ne kengät ehkä vasta myöhemmin.
lauantaina, toukokuuta 31, 2008
Henkilöys
"Pelastuslaitos on löytänyt vainajan Salon aamuisesta omakotipalosta. Vainajan henkilöyttä ei vielä tiedetä."
Että ei henkilöllisyyttä vaan ihan että oliko se henkilö lain? Vai? En tajuu.
***
Edit.
Nyt googlettelin ja se tarkoittaa samaa kuin henkilöllisyys. Mut onpa väkisin väännetty.
Että ei henkilöllisyyttä vaan ihan että oliko se henkilö lain? Vai? En tajuu.
***
Edit.
Nyt googlettelin ja se tarkoittaa samaa kuin henkilöllisyys. Mut onpa väkisin väännetty.
perjantaina, toukokuuta 30, 2008
Tiili seinässä
Oon ollut koko viikon A:n koululla sijaistamassa. Kaks päivää pyöräretkellä, sit jalkapalloo, leffaa, leikkejä, pelejä, siivoomista, piirtämistä ja aika paljon vapaata hengailua. Ne on tosi ihanoita ne oppilaat. Ja kivoi opettajiiki. Melki huvittais mennä palkatta seuraamaan kevätjuhlaa, kun juurikin se mun sijaistamisluokkani on nyt lähdössä sit seiskalle ja tietty suurimpana syynä se, että saisin pukee mun tätimäisen vaaleanvihriän tanttuni ja helemet ja äitin vanhat avokkaat. Mut tuis siitä kevätjuhlapiipahduksesta aika pitkä reissu kuitenkin, ja voisin esmes nukkua. A yrittää sanoo että tä on once in a lifetime -juttu (paitsi että sit kun meillä on se lapsi, ni sit on suvivirttä joka vuos).
Tosin nukuin viime yönä 14 tuntia. Oon nukkunut alkuviikon sellaisilla kipakoilla 7 tunnin yöunilla ja se ei selkeestikään riitä mulle. Mut nyt ei vässää, kun on pohjalla reipas kellonympärys.
Soittelin muuten YTHS:ltä tyroksiiniarvot ja ne oli kohillaan. Kysyin hemoglobiinia ja ne eivät olleet ottaneet sitä! Faaak! Oon viimoset monta vuotta luullut, että ne automaattisesti ottaa sen peisik-verenkuvan ja sit olettanut, että jos mun globiinit on persiillään ni ne sanoo siitä sit. Hitto jos oon sit anemioinut vain siks, että en oo tajunnut tommosta varmistaa. Mut käyn ens viikolla tsekkaan arvot ja ehkä jopa luovuttaan verta! (Joo-o, karenssi ohi. Siis painan yli 50 kg. Mut ei hätää, aloitan perinteisen kesäkuun kuntoilulaihikseni ihan just.)
Tosin nukuin viime yönä 14 tuntia. Oon nukkunut alkuviikon sellaisilla kipakoilla 7 tunnin yöunilla ja se ei selkeestikään riitä mulle. Mut nyt ei vässää, kun on pohjalla reipas kellonympärys.
Soittelin muuten YTHS:ltä tyroksiiniarvot ja ne oli kohillaan. Kysyin hemoglobiinia ja ne eivät olleet ottaneet sitä! Faaak! Oon viimoset monta vuotta luullut, että ne automaattisesti ottaa sen peisik-verenkuvan ja sit olettanut, että jos mun globiinit on persiillään ni ne sanoo siitä sit. Hitto jos oon sit anemioinut vain siks, että en oo tajunnut tommosta varmistaa. Mut käyn ens viikolla tsekkaan arvot ja ehkä jopa luovuttaan verta! (Joo-o, karenssi ohi. Siis painan yli 50 kg. Mut ei hätää, aloitan perinteisen kesäkuun kuntoilulaihikseni ihan just.)
Hymy-blogi
Millähän keinoin sitä pääsisi Hymy-lehden bloggaajaksi.
Oisko vähä hienoo.
Siel on nyt Johanna Jope Tukiainen ja Jasmin Mäntylä.
Millähän keinoin.
Oisko vähä hienoo.
Siel on nyt Johanna Jope Tukiainen ja Jasmin Mäntylä.
Millähän keinoin.
maanantaina, toukokuuta 26, 2008
Endlösung - Lopullinen ratkaisu
Te synnyttämistä harkinneet.
Ettehän unohda Anu Saagimin viisaita sanoja:
- Olen esteetikko, joten minun mielestäni naisen pitää saada itsensä kuntoon synnytyksen jälkeen. Raskausaika on miehelle muutenkin kärsimystä, kun nainen levenee ja on ainakin puolet ajasta turvonnut. Mahdollisimman nopeasti se [kropan vanhaan kuosiin saattaminen] on tehtävä, ettei suhde kariudu.
Aika natsi meininki teillä siellä Ristomatin kans, Anu kulta.
Ettehän unohda Anu Saagimin viisaita sanoja:
- Olen esteetikko, joten minun mielestäni naisen pitää saada itsensä kuntoon synnytyksen jälkeen. Raskausaika on miehelle muutenkin kärsimystä, kun nainen levenee ja on ainakin puolet ajasta turvonnut. Mahdollisimman nopeasti se [kropan vanhaan kuosiin saattaminen] on tehtävä, ettei suhde kariudu.
Aika natsi meininki teillä siellä Ristomatin kans, Anu kulta.
sunnuntaina, toukokuuta 25, 2008
Rutista, rutista
Lauantaina juuri heränneenä puhelu:
"Missä oot?"
"Kotona, tuuks tänne?"
"Ookke. Moi."
Päiväunia ja puolikas leffa. Ja jätskit!
Sitten patjanlainaaja ja ekstemporeautoretki markettiin, josta urheilukärpäsen puremina käveleminen Iidesrantaan. Skumppaa ja orgastista salaattia.
Euroviisuja. Hyvä yöunet ja aamulla bussilla kotiin. Bussipysäkkieväiksi näihin urbaanieräoloihin Valtsusta sipsiä ja dippiä.
Keskustelua myös rankasta nuoruudestamme lakeuksilla:
"Mulla oli kerran ilsuissa tosi kovasti tupeerattu tukka."
"Mä käytin kirpparivaatteita, aina välillä."
Me ollaan tämmösiä elämää nähneitä ja kokeneita.
"Missä oot?"
"Kotona, tuuks tänne?"
"Ookke. Moi."
Päiväunia ja puolikas leffa. Ja jätskit!
Sitten patjanlainaaja ja ekstemporeautoretki markettiin, josta urheilukärpäsen puremina käveleminen Iidesrantaan. Skumppaa ja orgastista salaattia.
Euroviisuja. Hyvä yöunet ja aamulla bussilla kotiin. Bussipysäkkieväiksi näihin urbaanieräoloihin Valtsusta sipsiä ja dippiä.
Keskustelua myös rankasta nuoruudestamme lakeuksilla:
"Mulla oli kerran ilsuissa tosi kovasti tupeerattu tukka."
"Mä käytin kirpparivaatteita, aina välillä."
Me ollaan tämmösiä elämää nähneitä ja kokeneita.
torstaina, toukokuuta 22, 2008
Enää 29 päivää.
Mun puhelimessa on taustakuvana tiikerikuvio. Saru pakotti laittaan. Mä sanoin, etten pidä siitä. Saru sanoi, että mutta pakko pitää ainakin kuukausi. Se kuvio on tosi villi. Melkein rivo.
Onko tämä mahdollista?
Kyllä on!
"Yli 70% naisista haluaisivat kuppikokoa suuremmat rinnat." [Epäilen.]
"Tupla D-kuppikokoisten rintojen haluaminen on jälleen muodissa!"!!! [Haluamis-muoti on parasta muotia/muotoa.]
"Yli 70% naisista haluaisivat kuppikokoa suuremmat rinnat." [Epäilen.]
"Tupla D-kuppikokoisten rintojen haluaminen on jälleen muodissa!"!!! [Haluamis-muoti on parasta muotia/muotoa.]
Muoto & Merkitys
Kampaaja: "Mietinkin jo, kelle saisin tämmösen tukan leikata". Oujjee. Taas astetta lyhyemmäksi ja graafisemmaksi. Oon nyt siis muodollisesti kuosissa viikonloppua varten. Huomenna räjähtää perinteisessä luokkakokouksessa. Tai ainakin on perinteisesti räjähtänyt. Täpinöitä ja kutkutusta! Ja lauantaina festeilemään! Kivaa!
Nyh pää kipiä. Jouduin tänään heräämään melkein yheksältä, kun piti labraan ehtiä. Pää huutaa heti, että ei ei ei tällaisia luonnottomia herätyksiä.
Maanantaina kello ysiksi aamulla naapurikuntaan ala-asteelaisten kanssa pyöräretkelle. Saattaapi tehä tiukkaa.
Nyh pää kipiä. Jouduin tänään heräämään melkein yheksältä, kun piti labraan ehtiä. Pää huutaa heti, että ei ei ei tällaisia luonnottomia herätyksiä.
Maanantaina kello ysiksi aamulla naapurikuntaan ala-asteelaisten kanssa pyöräretkelle. Saattaapi tehä tiukkaa.
keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008
Tässä elämä on
Imuroottin, tamppasin matot ja luuttusin laattiat.
Hyvä minä.
Kaupasta pullorahoilla viineri ja suklaalevy.
Tuskailen ensi syksyä. Opintotuki loppuu lokakuussa, enkä tiedä miten ihmeessä saan opinnot pakettiin marras-joulukuussa niin, että samalla elätän itseni. Säästöön on hyvä laittaa, kun tulot on mitä on. Ja töihin on paha mennä, kun sitten en saa opintoja eteenpäin. Suattana.
Ja vaikka loppuvuoden sinnitelisinkin, niin karu kylmä aikuisuus-fakta on, että tammikuussa pitää olla täyspäiväisissä töissä. Jossain.
Hyvä minä.
Kaupasta pullorahoilla viineri ja suklaalevy.
Tuskailen ensi syksyä. Opintotuki loppuu lokakuussa, enkä tiedä miten ihmeessä saan opinnot pakettiin marras-joulukuussa niin, että samalla elätän itseni. Säästöön on hyvä laittaa, kun tulot on mitä on. Ja töihin on paha mennä, kun sitten en saa opintoja eteenpäin. Suattana.
Ja vaikka loppuvuoden sinnitelisinkin, niin karu kylmä aikuisuus-fakta on, että tammikuussa pitää olla täyspäiväisissä töissä. Jossain.
Ostetaan Lundiaa
Järjestelin kirjahyllyäni.
Jos jollain on ylimääräistä lundiaa, niin täällä voitais tarvita.
Jos jollain on ylimääräistä lundiaa, niin täällä voitais tarvita.
tiistaina, toukokuuta 20, 2008
Siellä missä lampaat laiduntaa
Voi onnetonta, otin päikkärit (vain alle 2 h), joten nyt oon aikas virkiänä täällä. Mut oon saanut järjesteltyä kämppää (aika hävitysmeininki ollut tääl). Mul on "pidä vaatteet viikattuina vaatehuoneessa"-projekti päällänsä. Aika hyvin edennyt tähän asti. Sukkia en viikkaa, enkä alkkareita. Ja viikkaan silleen iisisti, en silleen hienosti. Mutta on ne kamppeet siellä pinoissa ja kuitenkin enemmän viikattuina kuin rullattuina (aiempi tekniikkani). Tätä projektia on suuresti auttanut se, että tyhjensin vaatehuoneen lattian. Nyt siellä mahtuu seisomaan ja ylettyy paljon paremmin sen vaatepinon luo, eikä tartte heittää vaatteita pinon (josta tulee enemmän kasa) päälle.
Lisäksi olen tuosta vain kaiken ohessa hurrauttanut parit saumat kiinni rikkinäisistä housuista, paidoista ja muista. Mainostinkos jo, että ompelin itelleni paidan. Vautsi vau. Nelijä saumaa ja kaksi identtistä kappaletta (etupuoli ja tittidii, takapuoli).
Ne päiväunet vesitti myös hieman kirppishinnoittelua. En ehtinyt, joten jouduin jatkamaan hinnoittelua ja lappujen kiinnittelyä paikan päällä. Huomenna pitäisi vielä käydä jotain kamaa lisäilemässä ja hinnoittelemassa. Toivottavasti mahdollisimman paljon menee kaupaksi. Vien loput kyllä sitten naapuri-Fidaan, en noita jaksa enää ruveta raijaamaan mihkään.
Mä hartaasti toivon, että Suomen äijät ei pääse jatkoon euroviisuis. Mä en aidosti pidä niistä yhtään. Olen lammas.
Jk. Ensimmäinen 2 litran koksu juotu. On se aika iso määrä.
Lisäksi olen tuosta vain kaiken ohessa hurrauttanut parit saumat kiinni rikkinäisistä housuista, paidoista ja muista. Mainostinkos jo, että ompelin itelleni paidan. Vautsi vau. Nelijä saumaa ja kaksi identtistä kappaletta (etupuoli ja tittidii, takapuoli).
Ne päiväunet vesitti myös hieman kirppishinnoittelua. En ehtinyt, joten jouduin jatkamaan hinnoittelua ja lappujen kiinnittelyä paikan päällä. Huomenna pitäisi vielä käydä jotain kamaa lisäilemässä ja hinnoittelemassa. Toivottavasti mahdollisimman paljon menee kaupaksi. Vien loput kyllä sitten naapuri-Fidaan, en noita jaksa enää ruveta raijaamaan mihkään.
Mä hartaasti toivon, että Suomen äijät ei pääse jatkoon euroviisuis. Mä en aidosti pidä niistä yhtään. Olen lammas.
Jk. Ensimmäinen 2 litran koksu juotu. On se aika iso määrä.
maanantaina, toukokuuta 19, 2008
Là où je suis née
Kaveri osti Smack the Ponyt, piti lähtee niitä E-Pohjanmaalle kattoon. Tuun-meen huomenna takas omaan kotiin.
Aattelin, että kun tässä lähitulevaisuudessa käyn labrakontrollissa, niin sit soittoajalla avaudun lääkärille tästä väsystä. Jos veriarvot tai tyroksiinit on taas perseellään, niin sit tää on sitä tai jos ei niin allergialääkkeistä tai sit äh en mä tiä. Ehkä kuuluukin olla näin vetämätön? Piru kun ei oo vertailukohtaa. Mä oon vaan aatellut, että muut on jotenkin aina niin enerkisiä. Mutta ehkä se oonkin mä, joka on vaan vähä uupu.
Äiree oli pelastanut jostain Isseen työpaikan vanhasta mökkihässäkkäkiinteistöstä mulle pitsipäiväpeiton! JUST kun mä vähä aikaa sit valitin, että en löydä tai että jos löydän, niin ne maksaa maltahia. Aattelin, että värjäisin sen mustaksi! Onko kellään kokemusta pitsin (siis ihan puuvillaisin käsin virkatu) värjäämisestä? Et tarttuuks se väri kui hyvin, kun on se kuitenkin aika tivistä virkkuuta. Ehkä vaan testaan. Vai vai vai!!! - Olisiko joku pinksu jännittävä väri?!
Aion muuten taasen lämmitellä pöydän hionta -projektiani.
Jos sen maalais sit mustaks. Kiiltävä vai matta?
Ei oikein siis millään löydy aikaa sille gradulle.
Ja huomenna vielä kirppikselle tavaraa S:n kaa. Jos siitä saisi sit vaikka 50e, niin saisin ostettua sitä väriä siihen pitsiin! Mä taisin intaantua siellä Malmöksessä vähä ostelemaan, niin ei oikein hurrata ottomaatilla. Ja ainii. Ostin eilen kenkät. Ihan vaan paria käyttöö varten (ekologista), kun ei kerta oikein löydy semmosia mustia korkkareita, jotka olisivat täydelliset JA pysyisivät jalassa. Ja joilla pystyisi muutakin kuin istumaan kauniisti.
Aattelin, että kun tässä lähitulevaisuudessa käyn labrakontrollissa, niin sit soittoajalla avaudun lääkärille tästä väsystä. Jos veriarvot tai tyroksiinit on taas perseellään, niin sit tää on sitä tai jos ei niin allergialääkkeistä tai sit äh en mä tiä. Ehkä kuuluukin olla näin vetämätön? Piru kun ei oo vertailukohtaa. Mä oon vaan aatellut, että muut on jotenkin aina niin enerkisiä. Mutta ehkä se oonkin mä, joka on vaan vähä uupu.
Äiree oli pelastanut jostain Isseen työpaikan vanhasta mökkihässäkkäkiinteistöstä mulle pitsipäiväpeiton! JUST kun mä vähä aikaa sit valitin, että en löydä tai että jos löydän, niin ne maksaa maltahia. Aattelin, että värjäisin sen mustaksi! Onko kellään kokemusta pitsin (siis ihan puuvillaisin käsin virkatu) värjäämisestä? Et tarttuuks se väri kui hyvin, kun on se kuitenkin aika tivistä virkkuuta. Ehkä vaan testaan. Vai vai vai!!! - Olisiko joku pinksu jännittävä väri?!
Aion muuten taasen lämmitellä pöydän hionta -projektiani.
Jos sen maalais sit mustaks. Kiiltävä vai matta?
Ei oikein siis millään löydy aikaa sille gradulle.
Ja huomenna vielä kirppikselle tavaraa S:n kaa. Jos siitä saisi sit vaikka 50e, niin saisin ostettua sitä väriä siihen pitsiin! Mä taisin intaantua siellä Malmöksessä vähä ostelemaan, niin ei oikein hurrata ottomaatilla. Ja ainii. Ostin eilen kenkät. Ihan vaan paria käyttöö varten (ekologista), kun ei kerta oikein löydy semmosia mustia korkkareita, jotka olisivat täydelliset JA pysyisivät jalassa. Ja joilla pystyisi muutakin kuin istumaan kauniisti.
lauantaina, toukokuuta 17, 2008
sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008
Thärveisiä Tsöpiksestä
Lämmintä. En oo palanut. En oo ruskettunut. Nyt syötiin pitsaa ja huomenna lähetään Malmökseen. Falafel-pitat on herkkui. Mallu Maria naurattaa. Baareissa saa polttaa sisällä, mikä ei - nyt sen todella huomaan - ole lainkaan kivaa. Mutta tietty vapaamielisyys lämmittää mieltä ja rintoja, esimerkiksi aurinkoa ottaessa. Vanhat 20-luvun rakennukset on hienoja. Täälläkin on kaarevat ovet! Oisinpa rikkahampi ja rohkeampi, vähäks tietäisin, miten pukeutuisin.
torstaina, toukokuuta 08, 2008
I <3 POP ART
Käytiin tänään opiskelijatovereiden kanssa katsastamassa poptaidenäyttely. Tykästyin Rosenquistiin. Ei ollut kyllä näyttelynä mikään ihan viimeistellyin, jäi joku teema (what eva) kyä aika vaiheeseen. Ei mulle ainakaan välittynyt mitään erityistä linkkiä näiden taiteilijoiden tai teosten välillä. Ja pelkästään poptaide näyttelyn aiheena ei kanna, ja vielä kun sekin käsite jäi vähän pinnalliseksi. Ei sillä, oli Lilja Art Foundationilla hieno kokoelma ja idea itsessään! Ja olin kyllä aika nopeatempoinen näyttelykävijä, joka keskittyi enemmän sosialiseeraamaan.
Sosialiseeraamista jatkettiin sushilla (miksen useimmin oo käyny susheilemassa) ja myöhemmin suklaalla ja punkulla. Tuli pää kipiäks punkusta, vaikka oli vakkarivinkku. Nyt olen pakkaamassa. Tuskaista. Issee heitti aamulla mulle perheen pienimmän matkalaukun, joka sekin on reilun kokoinen. Olen nyt sit vaan heitellyt sinne kaikkee kamaa, mitä mahtuu. Mulla ei ees oo monia kenkiä, mutta aion silti ottaa liian monet mukaan. Ja entäs housut sitten. Vielä kun on luvattu kesäkelejä. Ehkä mennään muuten Malmööööön, josta voin sitten ostaa eullisesti kivoi paitoi. Haluan eli tartten peisik-t-paitoi, jotka on hienoi. Ja kesäkampetta muutenkin. Haluun ehkä haaremihousut. MC Hammer, tiän. Silti. Ehkä.
Sosialiseeraamista jatkettiin sushilla (miksen useimmin oo käyny susheilemassa) ja myöhemmin suklaalla ja punkulla. Tuli pää kipiäks punkusta, vaikka oli vakkarivinkku. Nyt olen pakkaamassa. Tuskaista. Issee heitti aamulla mulle perheen pienimmän matkalaukun, joka sekin on reilun kokoinen. Olen nyt sit vaan heitellyt sinne kaikkee kamaa, mitä mahtuu. Mulla ei ees oo monia kenkiä, mutta aion silti ottaa liian monet mukaan. Ja entäs housut sitten. Vielä kun on luvattu kesäkelejä. Ehkä mennään muuten Malmööööön, josta voin sitten ostaa eullisesti kivoi paitoi. Haluan eli tartten peisik-t-paitoi, jotka on hienoi. Ja kesäkampetta muutenkin. Haluun ehkä haaremihousut. MC Hammer, tiän. Silti. Ehkä.
keskiviikkona, toukokuuta 07, 2008
Ryökäles
Gou Lauri Vahtre! Ilmeisesti virolaistutkija, Hesari ei kerro enempää, mutta käyttänyt sanaa ryökäle(s). Hyvä sana. HS.fi:n mukaan tutkija myös ihmetteli ääneen: "Onko hän joku kommunisti vai muuten hullu?" [Viro-pamfeltin kirjoittaneesta Hietasesta.]
(Ja hienoista julkisista ihmettelyistä tulikin mieleeni spurgu-kokkari Leppä-aho, joka saakin yhä olla kokkari. Kunnioitan Kansallista Kokoomusta sitkeästä työstä spurgu-Leppä-ahon pitämiseksi työn ja leivän syrjässä kiinni. Pauli Leppä-aho, siinä on mies, joka ei pahnoillansa makaa.)
Lisään ryökäleen kuitenkin Sanoja, joita tulisi käyttää enemmän -listalle. Siellä on ennestään jo ainakin ponttooni, kikki, pöykäri, alahärmä sekä pari sanontaa.
Toinen uusi sana listalla on siitin. Voittaa peeniksenkin epäeroottisuudellaan. Siinä murakamissa käytettiin siitintä juurikin jossain puolikiihkeässä yhteydessä ja kummastelin kyllä sanavalintaa. Ja vielä minä-kertojan suusta. En tajua, kuinka joku oikeasti kokiessaan itsensä tai tilanteensa seksikkääksi käyttäisi itsestään - ja vielä niin strategisista kohdistaan - niin kliinistä nimitystä. Ehkä se oli se kertojan asema siinä sit semmoinen, että koska se oli minä-kertoja, niin hää koki, että on tarve etäännyttää jotenkin ja kertoa kyllä faktat, mutta ilman intiimimpää kokemusta. Mut silti haluisin nyt osata japania ja kattoo, mimmoista sanaa siinä on käytetty. Ja toi oli kyllä suomennettu englanninnoksesta. Et ehkä siinä oli joku fiba.
Ja tästä luonnollinen siirtymä lukemaani (kas, agenttipartisiipilla ei saakaan ilmaistua aspektia! mutta tässä siis jo päättynyt tekeminen) Vaginamonologi-teokseen. No musta aika kohua tyhjästä. Tai no, ehkä indeed se on juurikin raivannut tietä keskustelulle. Hyvä siis lukee ja sanoo yli kymmenen vuotta jälkikäteen ja vielä aivan uuden sukupolven edustajana. Mutta siis joo. Njää. Mutta tämäkin ois hieno lukea alkuperäiskielellä ja verrata suomennokseen. Kuitenkin aika kuvailevia sanoja ja synonyymejä paljon. Oli muuten suomentajana se sama kuin melki kaikissa uudemmissa brittisarjoissa, se joku Annu James tai jtn.
Mimmoinenhan se oli se Juan Manuel de Pradan kunnianosoitusteos samalle tavaralle. Joskus sen kotikodin kirjahyllystä luin, mutta ehhämmää muista.
(Ja hienoista julkisista ihmettelyistä tulikin mieleeni spurgu-kokkari Leppä-aho, joka saakin yhä olla kokkari. Kunnioitan Kansallista Kokoomusta sitkeästä työstä spurgu-Leppä-ahon pitämiseksi työn ja leivän syrjässä kiinni. Pauli Leppä-aho, siinä on mies, joka ei pahnoillansa makaa.)
Lisään ryökäleen kuitenkin Sanoja, joita tulisi käyttää enemmän -listalle. Siellä on ennestään jo ainakin ponttooni, kikki, pöykäri, alahärmä sekä pari sanontaa.
Toinen uusi sana listalla on siitin. Voittaa peeniksenkin epäeroottisuudellaan. Siinä murakamissa käytettiin siitintä juurikin jossain puolikiihkeässä yhteydessä ja kummastelin kyllä sanavalintaa. Ja vielä minä-kertojan suusta. En tajua, kuinka joku oikeasti kokiessaan itsensä tai tilanteensa seksikkääksi käyttäisi itsestään - ja vielä niin strategisista kohdistaan - niin kliinistä nimitystä. Ehkä se oli se kertojan asema siinä sit semmoinen, että koska se oli minä-kertoja, niin hää koki, että on tarve etäännyttää jotenkin ja kertoa kyllä faktat, mutta ilman intiimimpää kokemusta. Mut silti haluisin nyt osata japania ja kattoo, mimmoista sanaa siinä on käytetty. Ja toi oli kyllä suomennettu englanninnoksesta. Et ehkä siinä oli joku fiba.
Ja tästä luonnollinen siirtymä lukemaani (kas, agenttipartisiipilla ei saakaan ilmaistua aspektia! mutta tässä siis jo päättynyt tekeminen) Vaginamonologi-teokseen. No musta aika kohua tyhjästä. Tai no, ehkä indeed se on juurikin raivannut tietä keskustelulle. Hyvä siis lukee ja sanoo yli kymmenen vuotta jälkikäteen ja vielä aivan uuden sukupolven edustajana. Mutta siis joo. Njää. Mutta tämäkin ois hieno lukea alkuperäiskielellä ja verrata suomennokseen. Kuitenkin aika kuvailevia sanoja ja synonyymejä paljon. Oli muuten suomentajana se sama kuin melki kaikissa uudemmissa brittisarjoissa, se joku Annu James tai jtn.
Mimmoinenhan se oli se Juan Manuel de Pradan kunnianosoitusteos samalle tavaralle. Joskus sen kotikodin kirjahyllystä luin, mutta ehhämmää muista.
tiistaina, toukokuuta 06, 2008
Flow08
Jeh. Ei mitään ihan superyyberii, paitsi CSS. Sen haluun kyllä nähä.
Sit Tellier ei koskaan paha, Mùm, pistepirkot (en vieläkään oo nähnyt niitä!), Detektivbyrån, Astrid Swan kans mukava ja sit useampikin kiva muttei must see.
Tutustimista sitä vastoin vaativat ainakin José James (vaikuttaa lupaavalta jazzanovahenkiseltä), Ane Brun (no nää female singer songwriterit uppoo muhun aika iisisti) ja mitäkä onks tää Martha Reeves kuusköötluvulta? Crystal Castles toiminnee ja last.fm listaa Senor Coconutin similar artistiksi Bebel Gilberton, jottei ihan metsään voi mennä sekään. Enkä usko, että Jamie Lidellkään varsinaisesti pahaa tekee.
Kesättää :)
Sit Tellier ei koskaan paha, Mùm, pistepirkot (en vieläkään oo nähnyt niitä!), Detektivbyrån, Astrid Swan kans mukava ja sit useampikin kiva muttei must see.
Tutustimista sitä vastoin vaativat ainakin José James (vaikuttaa lupaavalta jazzanovahenkiseltä), Ane Brun (no nää female singer songwriterit uppoo muhun aika iisisti) ja mitäkä onks tää Martha Reeves kuusköötluvulta? Crystal Castles toiminnee ja last.fm listaa Senor Coconutin similar artistiksi Bebel Gilberton, jottei ihan metsään voi mennä sekään. Enkä usko, että Jamie Lidellkään varsinaisesti pahaa tekee.
Kesättää :)
Avainlaps
Mä unohin tänään elämäni ekaa kertaa avaimet kotiin (tai eihän mulla ole olllut kotiavaimia kuin itsekseni asuessani). Tajusin sen samalla, kun töytäisin ulko-oven kiinni. Shit. Kello oli 8 ja A. tulisi vara-avainten kanssa joskus neljän maissa ehkä. Hieno päivä siis. Pyörin kirjastossa ja yritin ottaa epämukavilla penkeillä torkkuja.
(Miten ei voi kirjastossa olla mukavia nojatuoleja?! Yrittääkö ne ajaa ihmisiä sieltä koteihinsa lukemaan?! Tässä ollaan juuri käyty keskustelua, jossa ollaan todettu, että minä ja tuttavani olisimme suhteellisen onnellisia, jos meidän työpaikkana olisi divari-kahvila. Olisi kirjoja ja suklaakeikkiä vitriinissä. Ja sit tuli heti semmonen sääntö, että ei saa tehdä töitä jos väsyttää liikaa. Eli lähinnä pidettäis öisin sitä kaffilakirjalaa auki. Ja joku tuttu voi sit tehä kirjanpidolliset jutut, kun me ollaan kumpikin tosi busyja polttelemassa tupakkia siellä liikkeen puolella. Mutta siellä olisi sitten upottavat soffat ja kiinnostavimmat kirjat.)
Mut luin loppuun Murakamin Sputnik-rakastettuni, oli aluksi ihan mieltsin hyvä, mutta musta loppu oli ihan pliisu. Ehkä mua väsytti niin, etten jaksanut tajuta sitä, miten se liittyi siihen aiempaan. Mut olisin kaivannut jotain tarinallisempaa loppua.
Kirjastosta siirryin Pelastusarmeijan kirppikselle kainalossa Sodoman 120 päivää ja Vaginamonologit. Näytin väsyneenä vihreissä housuissani ja ylikasvaneessa kampauksessani enemmän kuin pelastusta kaipaavalta.
Kööpenhamina on jo ylihuomenna! L. kattoi, että tulossa ihan tosi lämmintä! Toivottavasti ennusteet pitää, ihan parhautta!! Jei!!
Jk. Oho, Aarikan lakanamainoksessa on lespo.
(Miten ei voi kirjastossa olla mukavia nojatuoleja?! Yrittääkö ne ajaa ihmisiä sieltä koteihinsa lukemaan?! Tässä ollaan juuri käyty keskustelua, jossa ollaan todettu, että minä ja tuttavani olisimme suhteellisen onnellisia, jos meidän työpaikkana olisi divari-kahvila. Olisi kirjoja ja suklaakeikkiä vitriinissä. Ja sit tuli heti semmonen sääntö, että ei saa tehdä töitä jos väsyttää liikaa. Eli lähinnä pidettäis öisin sitä kaffilakirjalaa auki. Ja joku tuttu voi sit tehä kirjanpidolliset jutut, kun me ollaan kumpikin tosi busyja polttelemassa tupakkia siellä liikkeen puolella. Mutta siellä olisi sitten upottavat soffat ja kiinnostavimmat kirjat.)
Mut luin loppuun Murakamin Sputnik-rakastettuni, oli aluksi ihan mieltsin hyvä, mutta musta loppu oli ihan pliisu. Ehkä mua väsytti niin, etten jaksanut tajuta sitä, miten se liittyi siihen aiempaan. Mut olisin kaivannut jotain tarinallisempaa loppua.
Kirjastosta siirryin Pelastusarmeijan kirppikselle kainalossa Sodoman 120 päivää ja Vaginamonologit. Näytin väsyneenä vihreissä housuissani ja ylikasvaneessa kampauksessani enemmän kuin pelastusta kaipaavalta.
Kööpenhamina on jo ylihuomenna! L. kattoi, että tulossa ihan tosi lämmintä! Toivottavasti ennusteet pitää, ihan parhautta!! Jei!!
Jk. Oho, Aarikan lakanamainoksessa on lespo.
maanantaina, toukokuuta 05, 2008
Asioiden hoitamista
Heräsin kolmelta.
MUTTA olen jo osoittanut tehokkuutta. Olen soittanut erääseen akavalaiseen järjestöön ja perännyt jäsenyyttäni ja maksoin laskuja ja otin lisäaikaa kirjoille ja nyt lähden keskustelemaan vakuutuksistani.
Ja sain opiskelijan/opetushenkilön itsetuntoni takaisin, kun sainkin yhden suosittelijan lisää työhakemuksiini.
Vielä yritän kinuta oppikirjanäytettä kustantajalta ja sitten voisi olla asiallista siivoilla ja aloitella taas gradua.
MUTTA olen jo osoittanut tehokkuutta. Olen soittanut erääseen akavalaiseen järjestöön ja perännyt jäsenyyttäni ja maksoin laskuja ja otin lisäaikaa kirjoille ja nyt lähden keskustelemaan vakuutuksistani.
Ja sain opiskelijan/opetushenkilön itsetuntoni takaisin, kun sainkin yhden suosittelijan lisää työhakemuksiini.
Vielä yritän kinuta oppikirjanäytettä kustantajalta ja sitten voisi olla asiallista siivoilla ja aloitella taas gradua.
sunnuntaina, toukokuuta 04, 2008
Darroja
Oon taas onnistunut saamaan vuorokausirytmini persiilleen. Vappuaatto, luonnollisestikin, meni yötä myöten, mutta en edes torstaina saanut itseäni peiton alle ennen viittä. Perjantai taas... Noh, jos jokunen kerta on onnistunut lähtemään neljän aikaan yksille ja havahtuvansa jälleen kello neljältä kun poke hyysää ulos niin perjantaina sama, mutta puoli kahdeksasta puoli kahdeksaan.
Johtuuko tästä sekavasta rytmistä vai mistä, mutta oon ollut tosi möh ja blaah. Ei jaksais mitään. Aamulla ("aamulla") ei saa itteensä ylös sängystä, sillä ei oikein ole mitään, miksi pitäisi nousta. Sit oon pakottautunut kauppareissuille, jotta olisin edes liikkeellä. Se saattaa usein innostuttaakin johonkin. Siis tyyliin lukemiseen tai syömiseen, ei sen ihmeellisempään. Mutta en oikein nyt saa otetta, että mitä pitäis tehdä ja miksi. Vähä varmaan semmonen pedagogiset-darra. Mieli ja kroppakin tottu siihen, että koko vuoden kerrottiin, mitä mun piti millekin päivälle tehdä. Nyt pitäisi ite saada ote sekä ihan arjen päämääriin (syö, nuku, siivoa, värkkäile) että johonkin semmoseen, että mitäs tässä nyt taas oltiinkaan tekemässä (valmistumassa? elelemässä?). Huomenna, maanantaina (aina huomenna ja/tai maanantaina) olen kuitenkin edes jollain mittarilla produktiivinen. Lupaan itselleni.
Johtuuko tästä sekavasta rytmistä vai mistä, mutta oon ollut tosi möh ja blaah. Ei jaksais mitään. Aamulla ("aamulla") ei saa itteensä ylös sängystä, sillä ei oikein ole mitään, miksi pitäisi nousta. Sit oon pakottautunut kauppareissuille, jotta olisin edes liikkeellä. Se saattaa usein innostuttaakin johonkin. Siis tyyliin lukemiseen tai syömiseen, ei sen ihmeellisempään. Mutta en oikein nyt saa otetta, että mitä pitäis tehdä ja miksi. Vähä varmaan semmonen pedagogiset-darra. Mieli ja kroppakin tottu siihen, että koko vuoden kerrottiin, mitä mun piti millekin päivälle tehdä. Nyt pitäisi ite saada ote sekä ihan arjen päämääriin (syö, nuku, siivoa, värkkäile) että johonkin semmoseen, että mitäs tässä nyt taas oltiinkaan tekemässä (valmistumassa? elelemässä?). Huomenna, maanantaina (aina huomenna ja/tai maanantaina) olen kuitenkin edes jollain mittarilla produktiivinen. Lupaan itselleni.
tiistaina, huhtikuuta 29, 2008
"You, Kant, Always Get What You Want"
Katoin äsken Hedwig and the Angry Inch -leffan. Mahtis. Mä tykkäsin ajatuksesta, kuvista, dialogista, musiikista ja Hedwigistä. Muun muassa. Velvoitan kaikki katsomaan tämän klipin.
Mietin vappuasua... Haluun tuhannen punaset huulet. Mutta laittaako sen kanssa tiukan uskonnollisen oloinen musta mekko vai peisikimpää eli farkut+t-paita MUTTA punaiset korkkarit? Ja pystynkö mä niillä korkkareilla ees käveleen?! Ja vielä tuiterissa.
Mietin myös irtoripsiä, mieluiten sellaisia, joissa olisi diamangeja. Mut sit menee jo liikaa, jos on sekä huulet että ripset. (Tosin ton leffan jälkeen se tuntuu melkeinpä vaatimattomalta.)
Torstaina oon legginsseillä, prkl.
Ja entä eväät sitten?!
Vaikiaa.
Mutta kivaa!
Mietin vappuasua... Haluun tuhannen punaset huulet. Mutta laittaako sen kanssa tiukan uskonnollisen oloinen musta mekko vai peisikimpää eli farkut+t-paita MUTTA punaiset korkkarit? Ja pystynkö mä niillä korkkareilla ees käveleen?! Ja vielä tuiterissa.
Mietin myös irtoripsiä, mieluiten sellaisia, joissa olisi diamangeja. Mut sit menee jo liikaa, jos on sekä huulet että ripset. (Tosin ton leffan jälkeen se tuntuu melkeinpä vaatimattomalta.)
Torstaina oon legginsseillä, prkl.
Ja entä eväät sitten?!
Vaikiaa.
Mutta kivaa!
maanantaina, huhtikuuta 28, 2008
Hit me baby one more time
Oon puutunut ja väs, joten mulla on ollut aikaa keräillä tällaisia helmiä:
"Me muutamme nyt Jenkkeihin. Helsinki on liian pieni."
- Siskokset Tukiainen
"Oma isäni oli spurgu ja minulle suuri isänmaan pelastajiin kuulunut sankari, joka Kannaksen ratkaisutaisteluissa vammautui pahoin."
- ex-kok Leppä-aho
Jopella on selkeästi Ärrän videohyllyllä tarvittavaa asennetta ("Täällä ei oo meille mitään"), mutta Leppiksen retoriikka saa mut haukkomaan henkeäni. Kuinka voi henkilö noin taitaen ympätä virkkeeseen sankarin, isänmaan, pelastajan, isän, Kannaksen ratkaisutaistelun, vammautumisen sekä spurgun ja vielä käyttää tätä lausetta perusteluna! Lisää tämmöstä!
"Me muutamme nyt Jenkkeihin. Helsinki on liian pieni."
- Siskokset Tukiainen
"Oma isäni oli spurgu ja minulle suuri isänmaan pelastajiin kuulunut sankari, joka Kannaksen ratkaisutaisteluissa vammautui pahoin."
- ex-kok Leppä-aho
Jopella on selkeästi Ärrän videohyllyllä tarvittavaa asennetta ("Täällä ei oo meille mitään"), mutta Leppiksen retoriikka saa mut haukkomaan henkeäni. Kuinka voi henkilö noin taitaen ympätä virkkeeseen sankarin, isänmaan, pelastajan, isän, Kannaksen ratkaisutaistelun, vammautumisen sekä spurgun ja vielä käyttää tätä lausetta perusteluna! Lisää tämmöstä!
Dallas-pulla
Aikuisuusolo seuraavista asioista:
- sukkahousut
- villakangasruutuhame (viimeiset hetket käyttää) ja asialliset nahkakengät (ei eriparitennarit)
- dallas-pulla (ostin, ku kerta teki miäli!)
- jaffaa (eikä koksuuuu)
- kitchit kultareunaiset mummoilu-/möksäkupit ja asetit (ehdottomasti yhdessä käytettynä, kuppi tassillansa)
- keskustelu, jossa katsotaan Raamattua rauhallisesti ja iloisesti
- kaunista, levollista musiikkia
- sivusilmällä selailtu sanomalehti
Tän aikuisemmaksi mä en ainakaan ulkoisesti seuraavien vuosien aikana ihan heti tuu. (Mutta olen myös valmis hyväksymään sen, että kaikki eivät välttis näe aikuisuutta siinä, kun istuskelen kämpässäni kaataen limsaa rumiin kuppeihin musiikin soidessa taustalla.) Mut tä on niin kotoista! Että tä tulee kyllä jatkumaan mummuikään saakka. Dallas-pullat ja kupposet ja tunnelmamutsiikki. Tahon sen keinutuolin nyt tänne heti mulle ja. Haluun hypätä ne tuloksia vaativat aikuisuusvuodet yli. Haluun innostua ja kokeilla ja tehä, mutta en, koska on pakko. (Onko aikuisuus sitä, että hyväksyy pakon? Noh, sitten jää tosiaan aika ulkoisiksi meriiteiksi mun vanhentumiseni.)
Pitäiskö alkaa virkkaamaan.
- sukkahousut
- villakangasruutuhame (viimeiset hetket käyttää) ja asialliset nahkakengät (ei eriparitennarit)
- dallas-pulla (ostin, ku kerta teki miäli!)
- jaffaa (eikä koksuuuu)
- kitchit kultareunaiset mummoilu-/möksäkupit ja asetit (ehdottomasti yhdessä käytettynä, kuppi tassillansa)
- keskustelu, jossa katsotaan Raamattua rauhallisesti ja iloisesti
- kaunista, levollista musiikkia
- sivusilmällä selailtu sanomalehti
Tän aikuisemmaksi mä en ainakaan ulkoisesti seuraavien vuosien aikana ihan heti tuu. (Mutta olen myös valmis hyväksymään sen, että kaikki eivät välttis näe aikuisuutta siinä, kun istuskelen kämpässäni kaataen limsaa rumiin kuppeihin musiikin soidessa taustalla.) Mut tä on niin kotoista! Että tä tulee kyllä jatkumaan mummuikään saakka. Dallas-pullat ja kupposet ja tunnelmamutsiikki. Tahon sen keinutuolin nyt tänne heti mulle ja. Haluun hypätä ne tuloksia vaativat aikuisuusvuodet yli. Haluun innostua ja kokeilla ja tehä, mutta en, koska on pakko. (Onko aikuisuus sitä, että hyväksyy pakon? Noh, sitten jää tosiaan aika ulkoisiksi meriiteiksi mun vanhentumiseni.)
Pitäiskö alkaa virkkaamaan.
Tunnevammatuokio
Yritystä keskustella tilanteista. Mä oon selkeestikin se, joka ei halua tai osaa keskustella. Tai sanoa ääneen. Kyynelehdin joka ripsauksesta, mutta en näe pointtia sanoa, miksi. Jos mä olen loukkaantunut, miksi lausua ääneen sellaista, joka saattaisi saada toiselle (minun näkökulmastani sille loukkaajalle) pahan mielen. Tavallaan haluisin saada toisen vastuuseen mun paskoista fiiliksistäni, mutta eihän se niin mee. Toki kanssakäymisen jatkumiseksi on oltava pöytä putsattuna. Mutta nyt ei ole vielä sen aika. Mä luotan ehkä vähä liikaa aikaan. Ehkä ajan kanssa ei ole niin paljoa putsattavaa. Joopa. Välttelen konflikteja, koska mulla ei oo hajuukaan, miten niissä tulisi tai edes voisi toimia.
Sain tietyt perusfaktat sanottua, koska toisella osapuolella on enemmän osaamista tällaisissa keskusteluasioissa. Musta puristettiin ulos se, millaiset tunnelmat mulla on ollut. Ja sitä tietoohan on tietenkin aina syytä yrittää pantata. Douh.
Ei mut tosi vaikea arvioida sitä, paljonko kannattaa sanoa. Siis paljonko kannattaa sanoa, jotta pysyisi rakentavana eikä loukkaisi turhaan, mutta jotta ei tekisi hallaa itselleen olemalla ihan umpio. Vittu mitä rulettia.
Mutta ei hätää, en kadota olennaisinta: päivän ruususaldo +1.
Sain tietyt perusfaktat sanottua, koska toisella osapuolella on enemmän osaamista tällaisissa keskusteluasioissa. Musta puristettiin ulos se, millaiset tunnelmat mulla on ollut. Ja sitä tietoohan on tietenkin aina syytä yrittää pantata. Douh.
Ei mut tosi vaikea arvioida sitä, paljonko kannattaa sanoa. Siis paljonko kannattaa sanoa, jotta pysyisi rakentavana eikä loukkaisi turhaan, mutta jotta ei tekisi hallaa itselleen olemalla ihan umpio. Vittu mitä rulettia.
Mutta ei hätää, en kadota olennaisinta: päivän ruususaldo +1.
sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008
Parhaita ja kauneimpia kirjannimiä
Tuli mieleen -järjestyksessä, ekana lyyrisempiä otsakkeita:
1. Hänen olivat linnut
Marja-Liisa Vartio
(tästä lähti koko lista liikkeelle)
2. Kootut mustelmat
Aulikki Oksanen
("mustelmamekossa kulkee...")
3. Maa on syntinen laulu
Timo K. Mukka
(en tiedä tajuunko tätä nimeä)
4. Laulu tulipunaisesta kukasta
Johannes Linnankoski
(tässä kirjassa on hieno kansi!)
5. Hurskas kurjuus
F. E. Sillanpää
(-(U)Us-johdin, u-kirjainta ja rytmiä)
6. Säädyllinen murhenäytelmä
Helvi Hämäläinen
(murhenäytelmä on hyvä sana. ja säädyllinen tekee siitä jotenkin vielä murheellisemman.)
7. Olemisen sietämätön keveys
Milan Kundera
(luonnollisestikin)
8. Kadonnutta aikaa etsimässä
(À la recherche du temps perdu)
Marcel Proust
(samaan aikaan seikkailuhenkinen ja melankolinen)
9. Pitkän päivän matka yöhön
(Long day`s journey into night)
Eugene O'Neill
(hyvin sanottu)
10. Tervetuloa, ikävä
(Bonjour, tristesse)
Francoise Sagan
(hyvin sanottu!)
11. Hiljaa virtaa Don
Mihail Solohov
(äitin kommentti: "no kyllä virtas niiiiin hiljaa.")
(mua selkeestikin kiehtoo perussanajärjestyksestä poikkeaminen)
12. Tulitikkuja lainaamassa
Maiju Lassila
(arkinen ja elämääsuurempi.)
Sitten muutamat vähän lakonisemmat:
1. Entiset vyötäröt
Aulikki Oksanen
(indeed)
2. Rinta
Philip Roth
(täs on munaa)
3. Apinoiden Tarzan
Edgar Rice Burroughs
(ei vittu mikä nimi)
4. Kaikki rinnastuskonjuktiolliset:
Rikos ja rangaistus, Ylpeys ja ennakkoluulo, Tarkkailla ja rangaista, Järki ja tunteet
(näissä on tehoo)
Ja sokerina pohjalla:
1. Rentoutukaa, tohtori!
...mutta Larry katseli kaikkea vakavana.
Lääkäriromaani n:o 4.85
(tittidiiii!! ei ole tämän voittanutta!)
1. Hänen olivat linnut
Marja-Liisa Vartio
(tästä lähti koko lista liikkeelle)
2. Kootut mustelmat
Aulikki Oksanen
("mustelmamekossa kulkee...")
3. Maa on syntinen laulu
Timo K. Mukka
(en tiedä tajuunko tätä nimeä)
4. Laulu tulipunaisesta kukasta
Johannes Linnankoski
(tässä kirjassa on hieno kansi!)
5. Hurskas kurjuus
F. E. Sillanpää
(-(U)Us-johdin, u-kirjainta ja rytmiä)
6. Säädyllinen murhenäytelmä
Helvi Hämäläinen
(murhenäytelmä on hyvä sana. ja säädyllinen tekee siitä jotenkin vielä murheellisemman.)
7. Olemisen sietämätön keveys
Milan Kundera
(luonnollisestikin)
8. Kadonnutta aikaa etsimässä
(À la recherche du temps perdu)
Marcel Proust
(samaan aikaan seikkailuhenkinen ja melankolinen)
9. Pitkän päivän matka yöhön
(Long day`s journey into night)
Eugene O'Neill
(hyvin sanottu)
10. Tervetuloa, ikävä
(Bonjour, tristesse)
Francoise Sagan
(hyvin sanottu!)
11. Hiljaa virtaa Don
Mihail Solohov
(äitin kommentti: "no kyllä virtas niiiiin hiljaa.")
(mua selkeestikin kiehtoo perussanajärjestyksestä poikkeaminen)
12. Tulitikkuja lainaamassa
Maiju Lassila
(arkinen ja elämääsuurempi.)
Sitten muutamat vähän lakonisemmat:
1. Entiset vyötäröt
Aulikki Oksanen
(indeed)
2. Rinta
Philip Roth
(täs on munaa)
3. Apinoiden Tarzan
Edgar Rice Burroughs
(ei vittu mikä nimi)
4. Kaikki rinnastuskonjuktiolliset:
Rikos ja rangaistus, Ylpeys ja ennakkoluulo, Tarkkailla ja rangaista, Järki ja tunteet
(näissä on tehoo)
Ja sokerina pohjalla:
1. Rentoutukaa, tohtori!
...mutta Larry katseli kaikkea vakavana.
Lääkäriromaani n:o 4.85
(tittidiiii!! ei ole tämän voittanutta!)
Miestyyny
Huomasin viime yönä, että olen alkanut nukkua ns. miestyynyn kanssa.
Tosin varsin usein tyynyruho on aamusella lattialla.
Ehkä siis ihan hyvä harjoittaa yhteisnukkumista ihan vaan familoneilla.
Tosin varsin usein tyynyruho on aamusella lattialla.
Ehkä siis ihan hyvä harjoittaa yhteisnukkumista ihan vaan familoneilla.
Chin chin -juttui
Ostin kahvikuppipareja autotallikirppikseltä. Oli ihana meininki, grammari soitti mussaa ja hypistelin kirjoja ja kupposia. Tosin älykästä ostaa lisää kamaa samana päivänä, kun yrittää päästä omistaan eroon toisella kirppiksellä.
Tiskasi, imuroottin ja vaihoin lakanat. Täs joku päivä pitäis vaihtaa kukkiin mullat ja pestä ikkunat. Kivaa!
Täällä oli tänään taidesuunnistus. Ihan parhautta. Tuli ihan Pariisin taidesuunnistus mieleen. Tämmönen aurinkokeli ja niin iloista mieltä kaikilla ja sit kaikkee maalausta, ompelua ja grafiikkaa. En ees tajunnut, että Hämpillä on noinkin monia gallerioita ja ateljeita. Piipahdin myös torilla tunnelmoimassa muikkujen äärellä.
Leivoin lättyi ja koklasin hapankorppurullii. Illalla porukkaa mun tykö ja kaikkee kivoi juttui. Marie Antoinette -soundtrackia ja skumppaa.
Tiskasi, imuroottin ja vaihoin lakanat. Täs joku päivä pitäis vaihtaa kukkiin mullat ja pestä ikkunat. Kivaa!
Täällä oli tänään taidesuunnistus. Ihan parhautta. Tuli ihan Pariisin taidesuunnistus mieleen. Tämmönen aurinkokeli ja niin iloista mieltä kaikilla ja sit kaikkee maalausta, ompelua ja grafiikkaa. En ees tajunnut, että Hämpillä on noinkin monia gallerioita ja ateljeita. Piipahdin myös torilla tunnelmoimassa muikkujen äärellä.
Leivoin lättyi ja koklasin hapankorppurullii. Illalla porukkaa mun tykö ja kaikkee kivoi juttui. Marie Antoinette -soundtrackia ja skumppaa.
perjantaina, huhtikuuta 25, 2008
Skarppi
Saru tuli käymään iltapäivällä ja katottiin Russ Meyerii ja sit lähettiin kaupunnille. Saru heippas ainuaa veljeään rautatieasemalla ja mä pyörin sillä aikaa Stockan kempparissa ja keräsin hajuvesilipareita. Andiamossa soviteltiin muutamia korkkareita, kunnes vakuutuimme perjantai-oluiden tarpeellisuudesta. Doggariin. Pintin vedettyäni tarvitsin vessaa ja siinä pöntöllä istuskellessani huomasin seuraavaa:
MULLA ON ERIPARI KENGÄT.
Vasurissa toissavuotinen musta nahkatossu ja oikeassa tässä kuussa ostamani musta kankainen tennari.
MULLA ON ERIPARI KENGÄT.
Vasurissa toissavuotinen musta nahkatossu ja oikeassa tässä kuussa ostamani musta kankainen tennari.
torstaina, huhtikuuta 24, 2008
Lick Lick Lick My Art Tit
Tää maalais täällä!
Miten voikaan olla näin käsi värien kanssa.
Mutta ekaa kertaa elämässäni sain jotain väreillä tehtyä nk. valmiiksi. Aina ennen oon turhautunut jo alkuunsa. Taito ei piisaa.
Mutta eipä se valmiiksi tekeminen oo koskaan ollut se juttu tämmösissä harrasteissa. Mun harrastuksistani piirtäminen on ollut varmasti pisimpään kestänyt ohjattu iltapuhteeni. Siinä on unohtanut kaiken muun ja keskittynyt käsittämättömän intensiivisesti johonkin hyvin rajattuun. Työskentelyn konkreettinen tulema on ollut aina sivuseikka. Tosin enpä mä mikään Egon Schiele olekaan. Olennaisempaa on ollut tekeminen ja totaalinen uppoutuminen kynän jälkeen paperilla. Eikä mitään käsityötä ja askartelupaskartelua, mikä häiritsee olennaisinta. Grafiikankursseilla huomasin tuskastuvani tekniseen kikkailuun. Ei mua kiinnosta, kauanko vielä pitää syövyttää, jotta saadaan oikeanlainen viiva. Mä haluun vaan sen viivan.
Just se sama on väreissä. Mä haluun vaan sen oikeen vihreen, en mitään laboratoriokokeita sen löytämiseksi.
Pysynnen lyikkärissä.
Vaikkei se viiva siltikään ole se oikea.
Miten voikaan olla näin käsi värien kanssa.
Mutta ekaa kertaa elämässäni sain jotain väreillä tehtyä nk. valmiiksi. Aina ennen oon turhautunut jo alkuunsa. Taito ei piisaa.
Mutta eipä se valmiiksi tekeminen oo koskaan ollut se juttu tämmösissä harrasteissa. Mun harrastuksistani piirtäminen on ollut varmasti pisimpään kestänyt ohjattu iltapuhteeni. Siinä on unohtanut kaiken muun ja keskittynyt käsittämättömän intensiivisesti johonkin hyvin rajattuun. Työskentelyn konkreettinen tulema on ollut aina sivuseikka. Tosin enpä mä mikään Egon Schiele olekaan. Olennaisempaa on ollut tekeminen ja totaalinen uppoutuminen kynän jälkeen paperilla. Eikä mitään käsityötä ja askartelupaskartelua, mikä häiritsee olennaisinta. Grafiikankursseilla huomasin tuskastuvani tekniseen kikkailuun. Ei mua kiinnosta, kauanko vielä pitää syövyttää, jotta saadaan oikeanlainen viiva. Mä haluun vaan sen viivan.
Just se sama on väreissä. Mä haluun vaan sen oikeen vihreen, en mitään laboratoriokokeita sen löytämiseksi.
Pysynnen lyikkärissä.
Vaikkei se viiva siltikään ole se oikea.
tiistaina, huhtikuuta 22, 2008
Blue Velvety
Palkitsin itseni noin ekstempore Isabella Rosselini -tuoksulla. Mun eleganssiudella, sensuelliudellani ja eteerisyydelläni ei nyt siis ole rajoja. Leijun ilmassa kukkaisen metsäisenä myskinä: Olen korianteri. Olen pioni. Olen hunaja. Olen santelipuu ja myrha.
Mun mielestä parfyymi oli kyllä lähinnä kirsikkainen. Noh, mitäikinä, kevään oon nyt kuitenkin uskalias. Ellen jopa aivan siekailematon...
Mun mielestä parfyymi oli kyllä lähinnä kirsikkainen. Noh, mitäikinä, kevään oon nyt kuitenkin uskalias. Ellen jopa aivan siekailematon...
Mohair Sam
Löysin mekon (äiti: "kaamia tanttu"). Mut se on hieno. Mut mulla on kaappi nyt pullollaan "löytöjä", kolttuja, joille en löydä sopivia juhlia.
Mukavaa ollut kyä. Aamulla liput Björkiin, jee! Ja sit oon vaan menny koko päivän. Koiru on ollut huomionkipeä, mutta se on ihan mukavaa vain. Raukan kasvain vain surettaa, vaikka kai se on hyvälaatuinen.
Löysin kirjastosta taas kaikkei hyvii uutuuslevyi. Mukavaa.
Oon melki lukenut sen Gavaldan kirjan, on kyllä tosi kiva! Ja jos ymmärsin oikein, ni siit on se leffakin nyt tullut just levylle. Pitänee katsastaa.
Täällä tuntuu olevan jotenkin irrallaan kaikesta muusta arjesta, varsinkin kun se koulu on pahimmilta osin ohi.
Lupauduin toukokuun vikaks viikoks sijaistamaan kutosluokan opettajaa. Uhhuh. Rahaa.
Mukavaa ollut kyä. Aamulla liput Björkiin, jee! Ja sit oon vaan menny koko päivän. Koiru on ollut huomionkipeä, mutta se on ihan mukavaa vain. Raukan kasvain vain surettaa, vaikka kai se on hyvälaatuinen.
Löysin kirjastosta taas kaikkei hyvii uutuuslevyi. Mukavaa.
Oon melki lukenut sen Gavaldan kirjan, on kyllä tosi kiva! Ja jos ymmärsin oikein, ni siit on se leffakin nyt tullut just levylle. Pitänee katsastaa.
Täällä tuntuu olevan jotenkin irrallaan kaikesta muusta arjesta, varsinkin kun se koulu on pahimmilta osin ohi.
Lupauduin toukokuun vikaks viikoks sijaistamaan kutosluokan opettajaa. Uhhuh. Rahaa.
sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008
Kaikki ne ovat siellä, tallella järjestyksessä.
Tajusin lähtee kuppilast kotiin, enkä jatkaa baariin. Fiksu minä. Juna lähtee seitsemän ja puolen tunnin päästä. Tähtään kotopuoleen pariksi päiväksi.
Mutta ollut kiva päivä. Nukuin viime yönä melkein 12 tuntia ja tänään riittänyt virtaa. Eka Kill Billit fennistien kanssa ja sitten viekkulaisia ja muita yksillä ja sitten yhtä ystävää ja sen porukkaa siel juottolas. Kiva kun on monta possee. Sais olla vaikka useempikin, kun on nii kivaa.
Mun pitäis selkeestikin käydä enemmän ulkona, eikä vaan missään erityistapauksissa.
Oon saanut tuttuni tutulta muutaman viestin, ja tulkitsen ne kiinnostuneiksi. Aina jännittävää ja kiinnostavaa.
Kiinnostun ylipäätään helposti. Tiiän.
Mut ei se väärin oo. Omapa on pää ja seinä.
Nyt juustoo ja oliiveja ja vähä jotain iltalukemista. Aamulla pakkaamaan. Teen kotonakotona pedakoomisten loppuraportin valmiiksi, joten siihen pitää kattoo matskut mukaan.
Mutta ollut kiva päivä. Nukuin viime yönä melkein 12 tuntia ja tänään riittänyt virtaa. Eka Kill Billit fennistien kanssa ja sitten viekkulaisia ja muita yksillä ja sitten yhtä ystävää ja sen porukkaa siel juottolas. Kiva kun on monta possee. Sais olla vaikka useempikin, kun on nii kivaa.
Mun pitäis selkeestikin käydä enemmän ulkona, eikä vaan missään erityistapauksissa.
Oon saanut tuttuni tutulta muutaman viestin, ja tulkitsen ne kiinnostuneiksi. Aina jännittävää ja kiinnostavaa.
Kiinnostun ylipäätään helposti. Tiiän.
Mut ei se väärin oo. Omapa on pää ja seinä.
Nyt juustoo ja oliiveja ja vähä jotain iltalukemista. Aamulla pakkaamaan. Teen kotonakotona pedakoomisten loppuraportin valmiiksi, joten siihen pitää kattoo matskut mukaan.
perjantaina, huhtikuuta 18, 2008
Kuka pelkää Virginia Woolfia?
Sisko kysyi, mitä kirjoja voisin suositella.
En oikein keksinyt mitään.
Lopulta keksin muutaman parin vuoden takaista suosikkiani. (Liksom, Saisio, Mukka.)
Siis enks oo lukenut tai löytänyt viimeen kahden kolmen vuoden aikana mitään uutta ja innostavaa?! Jo on.
Loeta sit suosittelin. En ihan puhtaasti omasta innostuksestani. Mä en jotenki lämmennyt. Tai aluks ,mutten jaksanut loppuun saakka. Sisko suositteli takasi Gavaldan Kimpassa. Voisin kyä lukee, voisi olla mukava kevätromsku.
Kirppikseltä löysin alkuviikosta Turkan Tule takaisin pikku Sheban. Siitä pidin silloin, kun sen ekaa kertaa luin. Semmosta runoutta, jota mäkin pystyn iisisti tulkitsemaan, mutta joka antaa silti paljon. Nyt tossa on koko kevään ollut se Hellerin Catch-22. Oon vieläki alkupuolella. Tykkään kyllä. Mä luulen et siitä tulee yks mun pitkällisistä lemppareistani. Vähä niinku Mannin Taikavuoresta, jota luin ihan oikeesti vuoden, mutta josta nautin joka hetki. Kaikkee ei vain voi tai edes tarvitse lukea haipakkaan. No, ehkä mielellään vuoden sisään, mutta ei kertaistumalta. Niinku potterit. Se on kyllä harvinaista herkkua, että liimautuu kirjaan.
Sit sain Mukan elämäkerran. Mukat on kyllä semmosia, että aina kun luen, ylistän, mutta en jaksa niihin siltikään tarttua. Kummaa.
Ja Kalervo Palsan päiväkirjat on olleet kans siitä syksyisestä maanisen hyvästä ideasta lähtien olleet tuossa lukemistossa. Mulla selkeesti joku tämmönen kiihkeä kiero pohjola -juttu menossa.
Murakami on listalla. Samoin Stellagrrrlin vinkkaama Cortázar. Woolf. En tiedä miks en oo oikeetaan lukenu Virginiaa enemmän. Ja siitä tulikin mieleen, että niitä näytelmiä!
En oikein keksinyt mitään.
Lopulta keksin muutaman parin vuoden takaista suosikkiani. (Liksom, Saisio, Mukka.)
Siis enks oo lukenut tai löytänyt viimeen kahden kolmen vuoden aikana mitään uutta ja innostavaa?! Jo on.
Loeta sit suosittelin. En ihan puhtaasti omasta innostuksestani. Mä en jotenki lämmennyt. Tai aluks ,mutten jaksanut loppuun saakka. Sisko suositteli takasi Gavaldan Kimpassa. Voisin kyä lukee, voisi olla mukava kevätromsku.
Kirppikseltä löysin alkuviikosta Turkan Tule takaisin pikku Sheban. Siitä pidin silloin, kun sen ekaa kertaa luin. Semmosta runoutta, jota mäkin pystyn iisisti tulkitsemaan, mutta joka antaa silti paljon. Nyt tossa on koko kevään ollut se Hellerin Catch-22. Oon vieläki alkupuolella. Tykkään kyllä. Mä luulen et siitä tulee yks mun pitkällisistä lemppareistani. Vähä niinku Mannin Taikavuoresta, jota luin ihan oikeesti vuoden, mutta josta nautin joka hetki. Kaikkee ei vain voi tai edes tarvitse lukea haipakkaan. No, ehkä mielellään vuoden sisään, mutta ei kertaistumalta. Niinku potterit. Se on kyllä harvinaista herkkua, että liimautuu kirjaan.
Sit sain Mukan elämäkerran. Mukat on kyllä semmosia, että aina kun luen, ylistän, mutta en jaksa niihin siltikään tarttua. Kummaa.
Ja Kalervo Palsan päiväkirjat on olleet kans siitä syksyisestä maanisen hyvästä ideasta lähtien olleet tuossa lukemistossa. Mulla selkeesti joku tämmönen kiihkeä kiero pohjola -juttu menossa.
Murakami on listalla. Samoin Stellagrrrlin vinkkaama Cortázar. Woolf. En tiedä miks en oo oikeetaan lukenu Virginiaa enemmän. Ja siitä tulikin mieleen, että niitä näytelmiä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
