Nyt alan tosissaan

Ehkä aivan pakko käydä tuulettamaan: Tein geetä tänään ainakin viis tuntia. Vaikka kolmeen tähtäsin. Yliopistolle aamukymmeneksi ja iltapäivällä parin kaverin kanssa syömään ja vielä takaisin naputtelemaan. Tai pyörittelemään tiedostoja, mut joka tapauksessa.

Tästä saattaa tulla semisti gradu-blogi nyt, sorppa. No ei toivottavasti. Mutta yritän täällä hurrata itselleni, jotta samalla työskentelyni olisi jotenkin julkista ja siten valvovan silmän alla. Täten siis julkistan seuraavan etapin:

Syyskuun alkuun mennessä tekstimassaa kuutisenkymmentä sivua (nyt reilu parikymmentä) ja rakenne sitä hyvin kasassa, että ohjaaja(t) näkee kokonaisuuden kanssa. Eli laitan kuukauden päästä ekan karkean käsikirjoitusversion ohjaajalle. O-ou. Pakarat penkkiin.

Canapé

Tä zohva on ihan paras! Jee! Siis mahtavaa, kun voi istuskella ja loikoilla jossain muualla kuin sängyssään. Intaannuin jopa levittämään semi-gradukirjallisuuteni (semmoisen, joka on iisii ja melkein liippaa läheltä mun aihetta, mutta lähinnä siis vain orientoi niihin varsinaisiin gradukirjoihin) sohvalle ja ottamaan viltin ja muistiinpanovälineet ja arvioimaan muutaman opuksen hyödyllisyyden. Hyvä on tsohva tällä testauksella. Ja jos se saa mut käsiksi Geehen, niin aina paree. Huomenna muuten aloitan oikeestioikeesti lopultavihdoin tosissaan työstämään sitä. Oikeesti. Täten sen julistan, jotta olisitte avuliaita ja painostaisitte mua.

Tää nukkumapaikan ja hengailu-/työskentelypaikan erottaminen tekee muuten toivottavasti hyvää mun nukkumiselleni. Aina sanotaan, että älä syö/tee töitä/mesetä sängyssäsi, jotta opit, että siellä vain nukutaan. Mut tosi vaikeeta on ollut toimia yksipaikkaisessa yksiössä sillä tavoin.
Nyt autuus. Tai no kanapee ainakin.

Öhertävänkukertavuutta

Hän saapui kotiin. Sohva. On se aika kammotus, myönnän :D
Sopii tänne kaltaistensa joukkoon.

Soffa ja Seija

Ostin sohvan! Dekadentin, kauniisti sanottuna.
Aloitimme S:n kanssa nimeämisprosessin työkkärissä (ja jeh, en saa sitä tukee työhaastismatkalle, koska se työ on niin vähätuntinen, viddu, en nyt siis tiiä, kandeeko mun lähtee Turkuun omin rahoin vaan kattoon sitä haastista, ähh). Mutta nimiä, siis. Armi. Anneli. Maire. Anita. Tiukka kärki. Mun täytyy ehkä vielä nimestää joitain aatelishenkisiä nimiä, jos sieltä löytyis joku istuvampi. Hm.

Ostin uuden takin. Se on ysäri-vaaleanpunainen ja sen nimi on Seija. Mä ootan, että tulisi vähä vilposempia ilmoja, jotta voitas Seijan kaa lähtee rimpsalle.

Tässä Seija:

Työhaastis ja näyteluento

Hhaha, sain tänään puhelun vieraasta numerosta. Elixiasta, kuulin. Olin jo, että mitvit, mä mitään urheilua harrasta. Hokasin onneksi ennen kuin lopetin puhelua, että kyse ei olekaan elixiasta vaan melki samannimisestä valmennusfirmasta.

Eli, muahhahah, ne niin soitti jo tänään siitä työhakemuksesta, jonka lähetin. Haastattelu ja puolen tunnin näyteluento Turussa perjantaina. Turussa! Oon ollut tuolla lounais-Suomen mekassa kerran. Muistan Ruissalon ja YO-kylän. Saa nähdä, jäänkö sinne yön yli viettämään kesälauantaita (H on muuten sattumalta siellä lauantaina kans lomailemassa) vai jatkanko takaisin kotiin heti.

Alan jo lämmetä tuolle työlle. Se vois olla ihan kiva ja soppeli pätkä (3 viikonloppua). Keksin jo muutamia hyviä juttuja kurssille. Mutta hyvä tilanne sikäli, että tässä ei ole mikään semmoinen tilanne, että nyt olisi pakkopakko saada töitä. Eli ei harmita, jos ei osukaan kohdille. Hommaan nyt työhaastattelukokemusta (takana Keskisen ja Stockan syväluotaavat myyjäntehtävähaastattelut, eli oman alan haastis tulee ihan tarpeeseen) ja sitten varmaan ihan opettavaista pitää se näyteluento. Pitäis tässä sit vaan se jostain kehitellä, uhh, ei jaksais. Mutta ei kyllä jännitä, että hyvä silleen.

Dame Helen Mirren, The Queen.

Niin, no eipä ole paljoo lisättävää.

Jaffa

Minä olen kokakolisti.
Juon koksuu aamul, illal, ruual jne.

Viimeisen viikon parin aikana olen
A) tilannut jaffaa ravintolassa
B) ostanut jaffaa kotiin
C) juonut jaffaa tilanteissa, joissa yleensä juon koksua.

MITÄ MINULLE ON TAPAHTUMASSA?!

Tosi rakkaus odottaa

Pitkäksi venynyt ilta A:n kanssa (eli mä yötä täällä taas) ja monta keskustelua ja muun muassa seuraava huomio itsestäni:

Musta ihania miehiä on Jack Black ja Mikko Kouki. Oon analysoinut tätä, mutta en pääse mihinkään lopputulemaan. Ehkä täs on taustalla jotain semmosta, että mun ei kuitenkaan oo ihan pakko ihan oikeesti olla kiinnostunut.

Nyt menen nukkumaan A:n viereen, joka on nähnyt kahtena viime yönä unta Fernando Torresista. Mulla taas on huomenna ultimate-pyykkipäivä, mikä tarkoittaa, että olen viimoisissa alushousuissani, jotka ovat pitsiset ja pinkit ja liian matalat ja leveät - yhdistelmä, joka ei peitä juuri mitään. Teemme miestyynyistä muurin suojellaksemme toisiamme.

Suorituskeskeinen

Nii ja mähän en tee töitä, mä suoritan niitä. Mua ärsyttää tää mun suorituskeskeisyys. Tai joku. Stressissä ajaudun just sit siihen vasurilla tekemiseen ja suunnittelen innolla seuraavaa tekemistä, josta siitäkin tulee sit vaan enää suoritus.

Persiistä.
Pitäis rauhoittua.
Esimerkiksi siis olla tekemättä mitään oikeita töitä syksyllä ja keskittyä vain graduun, jottei käy niin, että veän molemmat sit vasurilla.

Uhhh.

Mä niin nään itteni tulevaisuudessa opettajana jossain ahjossa ja sit samalla suoritan jotain estetiikkaa toisaalla ja (fyysisen) keski-iän lähestyessä teologiaa ja huovutusta. Keskity, ihminen, keskity!!

Ai nii joo ja aloitan syksyllä kuvataiteen perusopinnot naapurikunnassa. JUST TÄTÄ MÄ TARKOTAN! Prkl!

Joku random-haku

Hain töitä. Oli työpaikkailmoitus sen tasoinen (tiimi, kannustava palkka, haasteellinen ja itsenäinen tehtävä, tilaisuus käyttää kykyjäsi monipuolisesti jne.), että oli pakko laittaa samalla mitalla takaisin (opetusfilosofiani, opetustyylini, oppiaineen moninaiset sisällöt, opettaminen ja kasvatus työnä...).

Ne niin soittaa mulle parin viikon päästä. Nojoo, se ois siis vaan semmonen melkeinpä pelkästään opiskelijoille tarkoitettu lyhyt pesti, joten ei mitenkään ihme, jos vaikka oikeasti soittaisivatkin. Mähän en tästä juurkaan pätevämmäksi voi enää tulla, ennen niitä maisterinpapereita. Eli ne eivät voi paljoo pätevämpää opiskelijaa siihen löytää. Elleivät sit löydä maisteria tai työkokemuksellista opiskelijaa. Ihan sama, en tiä haluisinko ees tota. Mut jotenkin joku työiili tässä kuitenkin menossa. Tai huuma saaha rahaa. Ja saada töitä.

Työasu

Työpäivä on tänään klo 8-19. Joista 4 tuntia tiivistä opetusta ja loput saunomista. Ja voin kertoa, että kaikkinainen saunaohjeistaminen ja laivamatkustaminen vaatii taitoa ja hermoja. Musta pitäisi myös saada lisäliksaa siitä, että joutuu ansaitsemaan elantonsa bikineissä (varsinkin jos ei ole leila (tai no itse asiassa silloin ainakin).

Mulla on suhteellisen pienet bikinit (no niin on tissitkin, mutta se on toinen juttu sitten se). Mulla olisi myös kokouikkari, mutta se on retrohenkinen ja siinä on rinnuksissa muovivahvikkeet, joten sitten on bosat mallia "pyramidi". Eli otin bikinit. Eli olen mallia "pyöreä torni".
Ja eikun töihin.

Mullahan on tämä puluongelma.

Pelkään puluja. En niinkään muita lintuja. Mutta pulut ovat foobisessa mielessäni törkyisiä, röyhkeitä ja tyhmiä. Ne hyökkii päälle. Pariisissa ei auttanut patongilla hätistellä, sillä nehän hyökkivät siihen patonkiin kiinni kuin montypython-puput konsanaan. Veri vaan roiskui. Tai vehnäleivänmurut. Jos kaupungilla tulee pulu (saati puluja) vastaan, väistän ja mieluusti piilouduin jonkun selän taakse. Jos ne kävelee nytkyen päin, päästän mieluusti paniikinomaisen itkukiljahduksen ja suojaudun lisää.


Tämä johdatteluna seuraavalle huomiolle:

MÄ NAURAHDIN PULULLE.
Ajoin aamukasilta pyörällä töihin ja autotiellä keikaroi pulu.
MÄ HUVITUIN SEN TÖPSÖTTELEVÄSTÄ KÄVELYSTÄ.
Minä naurahdin.
Pululle.

Tä on ehkä elämäni ensimmäinen kerta, kun suhtaudun puluun kepeästi ja ilosävyisesti vaarattomana luontokappaleena.
The beginning of a beautiful friendship?

Yhdistys

Olemme perustamaisillamme Yhdistystä.

On jo:
Nimi.
Virkistysmatkojen kohteet (Pärnun kylpylät ja juhlavuonna Kanarian saaret).
Suunnitelma byrokraattisesta jäsenhausta (vain suosituksesta ja haastatteluin ja koeajalla).
Suunnitelma pöytäkirjojen asettamisesta salaisiksi seuraavaksi viideksikymmeneksi (50) vuodeksi.
Suunnitelma alajaostoista.
Äänestysperiaatteet (varsinaisilla jäsenillä 1 ääni, harkituilla lisäjäsenillä 0,5 ääntä, varsinaisilla jäsenillä kollektiivinen veto-oikeus).
Alustava historiikki ja sukututkimus /-historia (äpärä-painotteinen).
Suunnitelma Kristiinan liittämisestä osaksi yhdistyksen historiallisen kantaisän sukua.
Suunnitelma sanan saatana lisäämiseksi kaikkien tärkeiden puheenvuorojen alkuun.

Tarvitaan vielä:
Leimasin.
Pankkitili ja jäsenmaksut.
Säännöt.
Sääntömääräiset kokoukset.
Laminoidut jäsenkortit. (Laminointikone löytyy jo jäsen Luokanopettajalta)
Logo.
Poliittisen linjauksen vetäminen tai vetämättä jättäminen.

Paskaasta

Itäsuomeksi puhuvan mie-ystäväni (no okei, joo, siis A.) puheesta löytyy mm. sellaisia sanoja kuin paskaanen, vittumaanen, törkyynen, karstaanen. Ihmettelimme yhteen ääneen, kuinka jännä on, että ne sanat on etelä-pohjalaisittain. Mistäköhän se semmosia on omaksunut. Jännä juttu.

Kenkät!

Mä ostin!
Björk (ja Santogold!) peru (vitunvitunvittu), joten käytän ne rahat kivaan!
Eli kenkiin! Ja flow'hun! Ja tammerfestiin!

Okei. Eli käytän ne rahat ehkä kolmisen kertaa.

Madame

Mää oon töissä!!
4 oppituntia päivässä vaatii.
Siis ihan oikeesti! Menee sama suunnitteluun. (Vaikkakin lohdullisesti koko ajan hieman vähemmän.)
Ja sit kun työt alkaa 8.30, niin arvaatte, että tä on yhtä päikkärikierrettä.

Mutta oon tykännyt! Ja meillä on ryhmässä hyvä henki ja hauskaa ja mä oon kiva ja tehokas (olen uusi madame B!) (joka oli ihana) (ja syy siihen, miksi hain opiskelemaan tätä touhuu) (sen toisen lehtorin lisäksi) (en oo yhtään silleen niitä, jotka rakastuu opettajiinsa) (no en kyllä oikeesti oo) (mutta antaa se elämälle ja opiskelulle joitan mieltä, kun on jotain ihasteltavaa) (puhtaan professionaalisesti, siis) (Boriksesta puhumattakaan, reps) (opettaja, joka vei pigallelle ja kertoi, mistä puistosta saa huumehia ja mieshuorii) (tähän on hyvä lopettaa)

VOI VITTU.

Santogold ei lämppää Björkiä.
VOI VITTU.
TTU!

ÄÄÄÄÖÖÖÖÄÄÄÄÖÖÖ

Jooooo-o!
Olin lomalla juhkun jälkeisen viikon, visiteerasin tuska/pride-helsingissä ja aloitin työt nyt ma!
Mä vaan askartelen-paskartelen nyt sanalappuja täällä, en ehdi elämään ollenkaan! Esimerkiksi siis nukkumaan 12 tuntia ja kierteleen kaupungilla 3 tuntia ja lähtemään hetken mielijohteesta kansankylpylään tai vieraaseen kaupunkiin tai kaverin sohvalle tai leffaan.

Aika rankkaa, en ehkä tajua, miten voin joskus tulevaisuudessa elää. Mun on vissiin minimoitava elinkustannukseni, jotta voin tehdä semmosta parikytätuntista työviikkoa.

Mut töis on kivaa! Ja oon jo omaksunut opettajuuden (indeed sen), enkä häpeile väännellä naamaani äänteitä opetettaessa tai pantomiimata selitettäviä sanoja parinkymmenen aikuisopiskelijan edessä. Tosin ehkä se ei koskaan oo ollut se ongelmakohta mulle.

Ainut mikä on tyhmää, on se, että jos opetan neljä tuntia, niin sama aika menee suunnitteluun. Ja sekin aika menee aika perusjuttujen haltuunottamiseen ja perustuntisuunnitelman tekoon, ei mihinkään uuteen luovaan ja opettavaiseen tehtäväpaketin kokoamiseen. Että sorgeporge opiskelijat, teidän teacher on kovin tuores ja hakusassa käytännöissä.

Ja pienehkö huomio viime ajoilta:
Kaikkien muiden elämä ei ehkä pyörikään mun ympärillä.
Huojentavaa, mutta vähän harmi toisaalta.