Hyviä

Kotonakotona.
Listaa tämän hetken parhaimmistoista:

Kukka - pioni


Mainos - Tom Fordin tuoksu (kandee kuvagooglettaa lisämatskuu)

Hetki - "Mitäs jos keitettäs oikeen perskahaviit"; "Mäpäs leivon pullaa"; "Onks sitä suklaata viä"

Rabortti

Pääkaupungissa ja edelleen jalat väskät festariseisomisesta. Mutta oli kivvaa, jee!

Nyt vähä selailen ja kirjoittelen juttuja gradukirjasta, jonka kävin lainaamassa tosta HY:n laitoskirjastosta. Otin yölainaan, joten aamusella pitäisi olla sit aikaisin palauttamassa takaisin.

Oon nähnyt täällä paljon tuttuja ja hyödynnän vähän kaikkien majoitusta. Keskiviikkona sit pilleet ja torstaina kotiin ja ehkä jopa kotiinkotiin.

Parriiisiiiiin

Oon koko eilisen ja tän päivän miettinyt ajatusta Yhdysvaltoihin lähtemisestä. Mulla saattais olla hyvät mahikset saada stipendi sinne joko maisteriopiskelijana tai "jatko-opiskelijana". Ongelmana vain se, että paikkoja on 4-6 ja itse ei saa päätää, mihin hakee. Nyt suunnittelin päteviä tutkimuksellisia perusteita, miksi minun olisi päästävä juuri Kaliforniaan tai New Yorkiin tai Seattleen. Harmi vaan, että ne perustelut perustelisivat paremmin jotain Minneapolisia. Däm. (tässähän ei yhtään vaikuta mitkään televisio-ohjelmat mun kuvaani amerikan kaupungeista.)

Mutta oikeesti haluaisin Pariisiin. Ihan kauhean kovasti ja mieluusti pariks vuodeks. Nyhyyyyh.

Mut pe-la Flow! Ja sit Helsinkiä ensi viikon keskiviikkoon asti! Kivaa :) Mul on uus puhelinkin, joten kandee soitella.

A quoi sert de vivre libre

Oon vaan vellonut koko päivän melankolioissani ja kuunnellut alamaamusaa. Semmonen olo, että on kamala olla yssin, mutta jos täällä nyt olisi joku, tahtoisin vain mököttää sille.
En oo syönyt ees muuta kuin puuroa ja mangoa purkista. Ihmekään, että uhkun energisyyttä. Yyh.

Mutta sitten tajusin youtubettaa Fanny Ardantia ja piristyin ja kävin suihkussa ja lakkasin kynteni.



Ja sit Iskä soitti ja käski heti huomenna käydä ostamassa liput teatteriin, jos niitä lippuja enää on, sillä ei luultavasti ole, mee heti aamulla ja osta itelles, mä maksan, se on tosi hyvä tai ainakin mä tykkäsin. Sitten mä rupesin miettiin, että miten saisin jonkun vip-kortin Tampereen Teatteriin, sillä siellä menee vaikka mitä nyt. Esmes Vinterbergin Juhlat! Mistä sitä voisi säästää, että pääsisi vaikka kuus kertaa teatteriin? 6 x 20 = 120e. Tai ehkä pitäis tehdä sen verran duunii. Oisko sit kuitenkin pitänyt ottaa se työ?

Oh, doloris!

Tänään vietettiin laatulauantaita S:n ja A:n kanssa. Kevyttä shoppailua, terde ja oikeeta ruokaa ja Austen-leffa. Lisäksi ja sen ohella oon lähinnä vain naisistellut sanan vittumaisimmassa merkityksessä. Prkl puuduttakaa mut.

Unohin mainita täällä, että olisin saanut sen random-työhässäkän, jonka haastiksessa kävin. Mut kieltäydyin. Tyhmähkö työ ja tosi paljon hommaa ja semmoista, joka olisi vienyt ajatuksia kovasti, vaikka kyse oli vain kuuden päivän jobista. Ja palkka ei ollut lainkaan "kannustava", kuten mainostettiin.
Eli en ottanut sitä, sillä en halua stressata muutaman päivän takia. Olisin sit vaan koko loppukuun värkkäillyt sitä, enkä olisi pystynyt keskittymään rouva Kraduun. Nih.

Q, ei!

Ou nouuu, ei Britney Spearsia Tura Satanaksi!
Vaikka muuten kyllä kannustan Quentinia.

Vaikka, tätä tyyliä kai tulossa jo muutenkin.

Tuore kirja

Jee, Saisiolta uusi kirja syssyllä. (Kiinnostavaa myös seurata tuota WSOY:ltä lähteneiden Siltaloiden meininkiä.) Mä tykkään kyllä hirveesti sen teksteistä. Ne työläiskuvaukset kyllä henkkoht jumittaa, niitä en jaksa, vaikka niissäkin on sitä samaa ihmisen omaa simppeliä monimutkaisten asioiden (vai toisinpäin: ihmisen omaa monimutkaista simppeleiden asioiden?) kerrontaa ja selitystä, joka luettuna on riittävän etäällä, siten että paitsi tunnistaa tutut ajatusrakennelmat niin myös näkee ne huvittavina. Tää on erityisesti niissä omaelämäkerrallisissa teoksissa. Siis just semmonen tapa käyttää kieltä ja kertoa, joka huvittaa, koska on niin osuvaa.
Just oikee määrä entereitä sisäänhengityksen ja huomion tai uskaliaan topiikinvaihdon välillä.
Konjuktiolla alkavat lauseet (sillä ainahan ne alkaa jalla, muttalla tai tailla).
Tilanteet ja ajatukset tilanteissa. Esimerkiks vaikka legendaarisen Kaisa Korhosen kanssa käyty keskustelu kertojan/minän/hänen tulevaisuudesta.

Pittääki vissiin lukea toi Punainen erokirja taasen, en ookaan useampaan vuoteen lukenut.
Mut vielä että kun joltain kiinnostavalta kirjailijalta tulee uusi kirja, niin ehän mä voi sitä ostaa! Millä rahalla. Pitää jonottaa maakunnan kirjastosta tai ostaa sit divarista seittemällä eurolla. Ei pysty muuten, ei. Nyyh. On tää kans. Oon tottunut siihen, että hyvät kirjat ovat olleet markkinoilla jo vähintään kakskymmentä vuotta, joten ei silleen oo kauheesti ollut tätä ongelmaa. Mut onneks syksyllä julkaistut kirjat saa yleensä just jouluks kirjastosta kotiin. Proletariaatti sivistyy, vaikkakin puoli vuotta jäljessä.

(Mä mikään prole oo, mähän oon niin umpikeskiluokkainen että tykyttää. Kuhan valmistun ja rupeen opettajattareks ja hifistelemään ja käymään teattereissa ja ostamaan parempaa viiniä ja drinkkei ja omistusasunnon. Nyt jo havaittavissa jatkuvaa snobia nousukasmaisuutta. Voiherrajumala. Pian ostan niitä tuoreita kirjoja kotihyllyyni (joka ei silloin ole enää lundia). Enpä! Ostanpa.
Voi paska.)

Jag vill tacka livet

Pakko vielä palata Chydeniukseen.
Jos ikinä kukaan on sentimentaalinen ja/tai melankolinen, tai haluaa sellaiseen olotilaan, niin Kaitsua lautaselle. Aulikin teksteillä ja/tai Arjan laululla.

Oon just sitä nuorekasta nuorisoo, joka kuuntelee Saionmaata tuskan hetkinä.
MUT tässä on se salainen ase, että siinä vaiheessa myös tajuaa ylivaluvan pateettisuutensa (se todella valuu) ja yleensä se huomio herättelee halua nousta alhosta.

Kalliolle, kukkulalle

Gradua pari tuntia. Mä en tiiä mitä mä sen fokusoivuuden ja liian älykkään&abstraktin lähteeni kanssa teen. Olin eilen illalla ihan pää solmussa, aina välillä sain muka jotain mullistavia ideoita, kunnes luin Raamatustamme sen saman asian tai sit kumosin ihan itse itseni. Oon ihan mielelläni tekemässä, mutta kun tämä etenee niin tuntanan hitaasti. Ja välillä aina taakse päin. Tajusin myös, että oon lukenut liian vähän (lingvistisiä) tutkimuksia. Paha ruveta ensikertalaisena mitään värkkäilemään, jos on vähä hukassa sekä ajatustensa että mallin kanssa. Lueskelen tässä nyt sit iltalukemisiksi johdantoja ja teoreettisia viitekehyksiä.

Pääsin myös vihdoin hampulääkärille. Saan ens viikolla ne kauan odotetut purentakiskot, jee! (Ja käytän niihin koko tän kuun vuokranjälkeisen opintotukeni, jee.) Lääkäri kehui, että mulla on hyvä nielu (hammasmuotin ottoon) - ei oo liian herkkä enkä siis oo kakomassa heti jos on jotain tavaraa siellä päin. Hm.
No joo.


Kävin myös työkustanteisesti kattoo Pyynikin kesäteatterissa tän kesän pätkän. Kalliolle kukkulalle. Parasta oli just toi nimikkobiisi (oih, oon kuunnellut koko päivän Chydeniusta, ojoih) ja sit Eija Vilpas ja se kunnanjohtaja. Näyttelijöistä pidin kyä. Mut muuten jäi vähä heikoksi juoneksi ja semmosta. Joku turha norjalaishevikuvio siinä kans. Tosin paikallispolitiikan kuvaus oli kyllä mojovan osuvaa.

Kalliolle, kukkulalle (kalliolle, kukkulalle)
rakennan minä majani (rakennan minä majani)
Tule, tule, tyttö nuori (tule, tule, tyttö nuori)
jakamaan se mun kanssani (kanssani)
Jollen minä sinua saa (jollen minä sinua saa) ,
niin lähden täältä kauan pois (kauas pois),
muille maille vierahille (vierahille),
etten sua nähdä vois.

(Osaan laulaa polyfonisesti.)

Sitruunapippuri

Ruokabloggaus ei ota laantuakseen:

Sitruunapippuri on vaan paras mauste ikinä. (Ihmiselle, jonka lounaat ovat toistuvasti tomaattileipiä.)

Humanistin status

Ostin lisää kirjahyllyä, kun melkein halvalla sain. Nyt ei tartte kirjojen olla niin tiviisti, että välistä ei saa mitään pois ja saan tyhjättyä hyllyn päältä roinat ja paskat kirjat ja lehdet ihan hyllyyn. Ehkä nyt mahtuu vaikka joku kukkanenkin mukaan. Oo.

Ja kauheen olennaistahan tässä on se, että materiaa on tietenkin pakko koko ajan haalia lisää, erityisesti jos sitä pidetään kultturellina ja henkevänä materiana. (En tiiä miten, mutta tuli tästä jotenkin mieleen, että ostin ja luin Vimman tokan teoksen "Toinen", ihan hauska, oli kiva lukee, vaikka alkoi se aluksi hauska nimienpudottelu vähä jo tökkiä puolessa välissä.)

Bongasin noi lundiat yliopiston kirppikseltä, olivat jonkun henkilökunnan, sillä hain ne Pyynikinharjun puisesta omakotitalosta. Ehkä mäki sit ko asun dekaanin tai vähintään proffan kämppiksenä. Nyt vaan pakkasin helevetin painavat hyllylevyt rinkkaan ja nappasin tikaspuun kainaloon ja linkutin portaita ylös bussipysäkille ja yhden vaihdon kautta tänne bunkkeriini.

Kiitos painostuksista, oon taas vklopun jälkeen palannut G:n pariin. Piste ei vielä ole löytynyt, mutta tänään kirjoitan vielä loppuun kaksi lyhyttä alalukua.

Les Chansons d'Amour

Oonkohan koskaan mainostanut, että musikaalit on ihania. Ja Pariisi. Ja leffaviittaukset leffoissa. Esimerkiksi tällainen siis toimii mulle:




Ylläri hei.

Nimim. "Toista litraa uunijuustoa"

Voisinkohan mä joskus harkita jotain muuta kuin tätä suurperhe-määrää ruokia tehdessäni?

Ternimaito

Sen lisäksi, että tämä on gradu-, muoti-, sistustus-, musiikki-, terapia-, kirjallisuus-, minäminä-, työ-, media- ja päiväkirjablogi, tämä on myös ruokablogi:

UUNIJUUSTO

6 dl vettä (ja kermaa)
4 dl maitojauhetta
2 kananmunaa
0,5 tl suolaa

Vähä mahtavuuutta! Rupes eilen tekee ihan kauheesti kotonakotona mieli uunijuustoo jostain oudosta syystä. Äiti oli kummissaan, että mistä mä semmoisen ylipäätään tiiän, kun ei meillä kotona oo tehty, kun ei oo ollut ternimaitoo. Mummulas oli kyä, mutta vain ko olin jtn alle viis. Mut tiiän ja etin ton ternimaidottoman reseptin.
Jeahhhhh ja tuoretta mansikkasosetta!