Sain äsken viestin, että "ethän hävitä myspace-biisiäsi, jotta me yksinkertaiset löydämme sen, sillä tanssimme täällä pian taas sen tahdissa"
Heh, hymyjä!
tiistaina, kesäkuuta 24, 2008
School Girl med Academic Claustrophobia
Aattelin jälleen kerran aloittaa ruotsinkielistymiseni. Meen ehkä syksyllä ruotsinkurssille tai rupeen lukee jtn kirjaa tai jtn. Tai sitten en.
Tai sit saksaa tai venäjää tai kiinaa. Katoin jo yliopiston syksyn kurssitkin. Harmi vain, että harvalla laitoksella on kurssitarjotin tiedossa ja sit se, että multahan ei puutu mitään opintoja. Päinvastoin, niitä on puolet liikaa. Ja oikeasti en enää saisi innostua mistään uudesta, sillä nyt pitäisi saada tämä tutkinto ja pääaine loppuun.
Alan pikkuhiljaa tiedostaa ja hyväksyä olevani kovin kouluorientoitunut. Kuitenkin välillä harmittaa, että olen niin nuorena ja kilttinä koulutyttönä tullut yliopistoon ja keskittynyt ennen kaikkea opintoihini. Olisin voinut nähdä ja kokea vaikkas mitä, jos olisin tehnyt vain pakollisia opintoja ja käynyt töissä ja olusilla samalla. Mutta toisaalta tiedän, että en olisi ehkä vain malttanut antaa taidehissan ja naistutkimuksen ja historian ja filosofian ja kirjallisuuden ja sosiologian ja draaman ja ranskan ja ja ja muiden mielenkiintoisten kurssien vain antaa olla. Kuivakkaa, mutta totta.
Paitsi että nyt jos aloittaisin, tekisin nekin kurssit toisin. Valitsisin vain ne, jotka eniten kiinnostaa ja tekisin ne tosissani ja kunnolla. Mutta ehkä edes tähän pääseminen on vaatinut sen, että on käynyt sadoilla luennoilla ja kokeillut montaa vähän vasemmalla kädellä. Tai no en tiiä. Kyllä mä ehkä haluun tietää kaikesta ja vain vähäsen. Spesifi asiantuntijuus, ei kiitos. Tai en mä haluu välttis ees tietää. Vaan haluun kuulla. Kaikkii uusii ajatuksii. Tai siis mulle uusia (mihin ei vaadita paljoa, sillä mähän en tiiä palijoo, mistään).
Uhhuh, tutkintoputkeen on tuskaista yrittää mahtua, arvanette sen. Akateeminen klaustrofobia.
Huomenna meen ostamaan uuden lukuvuosikalenterin. Se on aina onnenpäivä se.
Tai sit saksaa tai venäjää tai kiinaa. Katoin jo yliopiston syksyn kurssitkin. Harmi vain, että harvalla laitoksella on kurssitarjotin tiedossa ja sit se, että multahan ei puutu mitään opintoja. Päinvastoin, niitä on puolet liikaa. Ja oikeasti en enää saisi innostua mistään uudesta, sillä nyt pitäisi saada tämä tutkinto ja pääaine loppuun.
Alan pikkuhiljaa tiedostaa ja hyväksyä olevani kovin kouluorientoitunut. Kuitenkin välillä harmittaa, että olen niin nuorena ja kilttinä koulutyttönä tullut yliopistoon ja keskittynyt ennen kaikkea opintoihini. Olisin voinut nähdä ja kokea vaikkas mitä, jos olisin tehnyt vain pakollisia opintoja ja käynyt töissä ja olusilla samalla. Mutta toisaalta tiedän, että en olisi ehkä vain malttanut antaa taidehissan ja naistutkimuksen ja historian ja filosofian ja kirjallisuuden ja sosiologian ja draaman ja ranskan ja ja ja muiden mielenkiintoisten kurssien vain antaa olla. Kuivakkaa, mutta totta.
Paitsi että nyt jos aloittaisin, tekisin nekin kurssit toisin. Valitsisin vain ne, jotka eniten kiinnostaa ja tekisin ne tosissani ja kunnolla. Mutta ehkä edes tähän pääseminen on vaatinut sen, että on käynyt sadoilla luennoilla ja kokeillut montaa vähän vasemmalla kädellä. Tai no en tiiä. Kyllä mä ehkä haluun tietää kaikesta ja vain vähäsen. Spesifi asiantuntijuus, ei kiitos. Tai en mä haluu välttis ees tietää. Vaan haluun kuulla. Kaikkii uusii ajatuksii. Tai siis mulle uusia (mihin ei vaadita paljoa, sillä mähän en tiiä palijoo, mistään).
Uhhuh, tutkintoputkeen on tuskaista yrittää mahtua, arvanette sen. Akateeminen klaustrofobia.
Huomenna meen ostamaan uuden lukuvuosikalenterin. Se on aina onnenpäivä se.
Ei kurjuutta kummempaa
Vitunvittu ku on taas tyhmää. Ihmissuhteet ja semmosiin liittyvät asiat.
Miks pitää olla niin kiinni kaikessa. Eikä koskaan voi sanoo suoraan.
Voisin mieluusti vaikka vaan ohittaa joskus jotkut jutut.
Nyt tuli semmonen umpio epäsosiaalisuusolo ja kyvyttömyys taas, ei yhtään innosta enää tuleva Tsadin reissu, tahon vaan maata peiton alla ja kattoo tv-sarjoja putkeen.
LIFE COACH, hjälp!
Jaa niin joo siis täällä kotikotona ja juhannusmökillä kaikki hyvin. Kuhan vaan kehittelen omatyhmää.
Miks pitää olla niin kiinni kaikessa. Eikä koskaan voi sanoo suoraan.
Voisin mieluusti vaikka vaan ohittaa joskus jotkut jutut.
Nyt tuli semmonen umpio epäsosiaalisuusolo ja kyvyttömyys taas, ei yhtään innosta enää tuleva Tsadin reissu, tahon vaan maata peiton alla ja kattoo tv-sarjoja putkeen.
LIFE COACH, hjälp!
Jaa niin joo siis täällä kotikotona ja juhannusmökillä kaikki hyvin. Kuhan vaan kehittelen omatyhmää.
keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008
Perinteet
Heehe, nyt alkaa perinteinen kina juhlapyhien menusta. Ihanaa, kotoista :)
Menu sinällään on aina samahko:
-vihreää salaattia
- ruokaista salaattia (rigin makaruunisalladia)
- omat lihat ja höystöt
- perunat yhes
- mahdollisesti yhteinen aamupalahässäkkä eli leipää
- mässyä
ja sitten ongelmakohdat:
- sipsit
- dipit
- kokis
Nyt on siis menossa kiivas äänestys ja sananvaihto. Joka vuosi ja joka keimit sama homma.
Sipsut:
- mitä lajia?
Hiivis: Ei hiiviksiä tai manhattaneit
Häpsä: Raffeleit
Rewa: Vois olla manhattaneit
Mä: Ei sileitä tai grillii, mutta vois olla hiiiviksii, manhattaneit ja raffeleit
jne.
Dipsut:
- mitä lajia?
(sama keskustelu)
- laittii vai aitoo?
Huom. lightin vastakohta on tosiaan aito.
Koksu:
- aitoo, zeroo, lightii, pepsii, pepsi maxii...
Odotan vain illan huutoa:
"Koksuani en jaa!"
"Siis kuka on ostanut jotain laittipaskaa?!"
"Mä vähän otan tätä koksuu, kun Rewa on saunas"
"Sä et oo ansainnut sitä!"
"Kuinka paljon sä sitä dippiä otat?!"
Ja perinteisin juhannushuuto:
"Hae puita, saatana!"
Menu sinällään on aina samahko:
-vihreää salaattia
- ruokaista salaattia (rigin makaruunisalladia)
- omat lihat ja höystöt
- perunat yhes
- mahdollisesti yhteinen aamupalahässäkkä eli leipää
- mässyä
ja sitten ongelmakohdat:
- sipsit
- dipit
- kokis
Nyt on siis menossa kiivas äänestys ja sananvaihto. Joka vuosi ja joka keimit sama homma.
Sipsut:
- mitä lajia?
Hiivis: Ei hiiviksiä tai manhattaneit
Häpsä: Raffeleit
Rewa: Vois olla manhattaneit
Mä: Ei sileitä tai grillii, mutta vois olla hiiiviksii, manhattaneit ja raffeleit
jne.
Dipsut:
- mitä lajia?
(sama keskustelu)
- laittii vai aitoo?
Huom. lightin vastakohta on tosiaan aito.
Koksu:
- aitoo, zeroo, lightii, pepsii, pepsi maxii...
Odotan vain illan huutoa:
"Koksuani en jaa!"
"Siis kuka on ostanut jotain laittipaskaa?!"
"Mä vähän otan tätä koksuu, kun Rewa on saunas"
"Sä et oo ansainnut sitä!"
"Kuinka paljon sä sitä dippiä otat?!"
Ja perinteisin juhannushuuto:
"Hae puita, saatana!"
maanantaina, kesäkuuta 16, 2008
Kiva.
Kaikista maailman lauluista, arvatkaa mikä mulla soi päässä.
From Sarah with love.
She’d got the lover she is dreaming of
She never found the words to say
But I know that today
She’s gonna send her letter to you
From Sarah with love.
From Sarah with love.
She’d got the lover she is dreaming of
She never found the words to say
But I know that today
She’s gonna send her letter to you
From Sarah with love.
sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2008
Heittiöstä herrasmieheksi
Kahen päivän haisemisen ja koliikin jälkeen olen reipastunut. Heräsin tosin vasta kahden aikoihin, mikä harmitti, mutta sain itteni ylös ja lähtemään kaupoille ja löysin kehyksiä, joihin nyt saan iskettyä mun kirppiksiltä haalimani kioskikirjallisuuden helmet. Seiniä ei vaan oikein piisaa, joten pitää riipiä vissiin alas jokunen juliste. Etin vielä LP:ille sopivia kehyksiä, sillä ajattelin iskeä ton Brigitte Bardot -kuvalevyn ja Bowien kannet jollekin seinälle.
Tein jo oikeeta ruokaakin, tuli hyvää ja on nyt jotain syömistä seuraaviks päiviks. Ei oo tehnyt mieli mitään viime päivinä, joten oon syönyt tosi huonosti (pelkkää ruisleipää ja kaks maissia ja mehukeittoa), mikä ei varmaan ole myöskään piristänyt oloa. Mutta I'm back nyt!
Juhannusta kohti. Pitää kattoo, missä ollaan ja ketkä tahtoo mukaan. Mähän oon aina vakkarikaluste, mulla ei oo muuta elämää, joten ollaan vissiin meidän möksällä. Minimoidaan siten mun liikuttelu.
Pikkusiskoni on innostunut, sillä vuoden reissaamisen jälkeen hänen saapuessaan viriiliin kotikaupunkiimme, siellä on Clubilla Hunksit. "Likoilla on jo suunnitelmat". Anna mun kaikki kestää. Onneks ei tosin tartte. Harkitsen yhä vakavammin jääväni Helsinkiin homohumpalle tuoksi viikonlopuksi.
Tein jo oikeeta ruokaakin, tuli hyvää ja on nyt jotain syömistä seuraaviks päiviks. Ei oo tehnyt mieli mitään viime päivinä, joten oon syönyt tosi huonosti (pelkkää ruisleipää ja kaks maissia ja mehukeittoa), mikä ei varmaan ole myöskään piristänyt oloa. Mutta I'm back nyt!
Juhannusta kohti. Pitää kattoo, missä ollaan ja ketkä tahtoo mukaan. Mähän oon aina vakkarikaluste, mulla ei oo muuta elämää, joten ollaan vissiin meidän möksällä. Minimoidaan siten mun liikuttelu.
Pikkusiskoni on innostunut, sillä vuoden reissaamisen jälkeen hänen saapuessaan viriiliin kotikaupunkiimme, siellä on Clubilla Hunksit. "Likoilla on jo suunnitelmat". Anna mun kaikki kestää. Onneks ei tosin tartte. Harkitsen yhä vakavammin jääväni Helsinkiin homohumpalle tuoksi viikonlopuksi.
Huoli se on mun tuoli
Oon aloittanut karkkilakon.
Aletaan Äitin kaa tekeen ryijyä.
Onkohan mun persoonani alkanut haalistumaan?
Aletaan Äitin kaa tekeen ryijyä.
Onkohan mun persoonani alkanut haalistumaan?
lauantaina, kesäkuuta 14, 2008
Jahas
Näin viime yönä unta, jossa olin Greyn Anatomian tyyppien kaa menossa. Liikaa eläytyvää television tuijottelua?
perjantaina, kesäkuuta 13, 2008
Ett kolikbarns bekännelser
Oon tehnyt graduani tällä viikolla (no en ihan superpaljoo, mutta siis oon tehnyt), jopa innostuin siitä. Siitä kaltaiselleni hermoheikolle seurasi parin yön nukahtamisvaikeudet ja semiunettomuus. Ylikierroksilla ei pysty rentoutumaan vaan ajatukset vilistää ja uni ei tule. On todella turhauttavaa olla liian väsynyt edes noustakseen ylös sängystä ja vaikka lukeakseen jotain, mutta liian aktiivinen pystyäkseen nukkumaan. Kolmen neljän aikoihin on kuuma ja tyynyä on käännetty useasti, mahdollisesti itse myös käännytty toisinpäin sängyssä. Joskus viiden aikaan tulee ahistus, että "jos mä nyt nukahtaisin, ehtisin nukkua neljä tuntia (mutta en nukahda, joten ehkä ehdin nukkua kolmisen tuntia)" ja kuudelta "bussit alko kulkemaan" ja pian "toinen bussi", "kolmas bussi" ja sit "leikin, että on päivä ja otan vaan pienet luksuspäikkärit, 45 min". Joopa.
Helsinki-visiitilläni nukuin kyllä oikein makoisasti ja pitkään, joten eipä tässä oikeestioikeesti oo mitään ongelmaa. (Varsinkaan kun Håkan oli aika loisto. Ja oli upeit ihmisii taasen.)
Tai nyt taas vähän on, sillä viime yö meni jatkoilemassa (ja ehkä vähä keräämässä morkkis-aineistoa) ja oon nukkunut klo 07.30-16. Tästä on taas hyvä lähtee rakentamaan tehokasta työarkea.
Gradusta vielä, että löysin taas mun "graduvihkoni", jonka ostin pari vuotta sitten kun semmaan menin. Siihen oli tarkoitus kerätä niitä briljantteja ajatuksia, joita saisin graduuni liittyen esimerkiksi bussissa tai luennoilla. Mutta se on vähä jäänyt. Jännä juttu.
MUTTA. Lueskelin, mitä olin siihen kirjoittanut (sen yhen sivun), ja hitto, vähä oon löytänyt monta työni luotettavuuteen liittyvää ja mainittavaa seikkaa ja siis tosi hyviä huomioita! Diggailen itteeni ja massiivista älyäni nyt ihan perkeleellisesti. (Täshän ei suinkaan oo semmonen, että hidas tai vähä tuulipää on helppo saada vaikuttuneeks. Ja vielä itsensä toimesta.) Mut oli kyä tosi skarppei ajatuksii. Mistä niitä vaan sais lisää? On ehkä graduni kannalta huolestuttavaa, että niitä skarppei ajatuksia on vain yksi sivu, ja sekin käsinkirjoitettu ja suurin osa koskee sitä, missä kohdin "tutkimukseni" kusee.
Helsinki-visiitilläni nukuin kyllä oikein makoisasti ja pitkään, joten eipä tässä oikeestioikeesti oo mitään ongelmaa. (Varsinkaan kun Håkan oli aika loisto. Ja oli upeit ihmisii taasen.)
Tai nyt taas vähän on, sillä viime yö meni jatkoilemassa (ja ehkä vähä keräämässä morkkis-aineistoa) ja oon nukkunut klo 07.30-16. Tästä on taas hyvä lähtee rakentamaan tehokasta työarkea.
Gradusta vielä, että löysin taas mun "graduvihkoni", jonka ostin pari vuotta sitten kun semmaan menin. Siihen oli tarkoitus kerätä niitä briljantteja ajatuksia, joita saisin graduuni liittyen esimerkiksi bussissa tai luennoilla. Mutta se on vähä jäänyt. Jännä juttu.
MUTTA. Lueskelin, mitä olin siihen kirjoittanut (sen yhen sivun), ja hitto, vähä oon löytänyt monta työni luotettavuuteen liittyvää ja mainittavaa seikkaa ja siis tosi hyviä huomioita! Diggailen itteeni ja massiivista älyäni nyt ihan perkeleellisesti. (Täshän ei suinkaan oo semmonen, että hidas tai vähä tuulipää on helppo saada vaikuttuneeks. Ja vielä itsensä toimesta.) Mut oli kyä tosi skarppei ajatuksii. Mistä niitä vaan sais lisää? On ehkä graduni kannalta huolestuttavaa, että niitä skarppei ajatuksia on vain yksi sivu, ja sekin käsinkirjoitettu ja suurin osa koskee sitä, missä kohdin "tutkimukseni" kusee.
tiistaina, kesäkuuta 10, 2008
Menneistä illoista:
Kevyttä piknikkiä to.
Pusaria pe. (ja huom, aamulla pari tuntia gradua yliopistolla)
Annikin runofestivaali, Mirkka Rekola (charmia!), Kirsi Kunnas (kieltä ja huumoria!), Kari Aronpuro (itseironista neuroosia!) ym. lauantai-päivällä.
Illalla suhteellisen ekstempore pusaria ja sittemmin vielä vähän enemmän ekstempore vanhojen lukioluokkakavereitten kanssa ulos ja tanssimaan. Musiikkimaku ei ehkä ihan (lainkaan) kohdannut, mutta karaokea ja suomirappiä tuli tanssittua uskomattomalla innolla. Kiva ja myös outo nähdä tavallaan tuttuja ihmisiä, mutta kuitenkin ihan vieraita. Tutuiksi tunnisti, mutta toisaalta niin paljon uutta mukana. Mut hauskaa oli!
Su siirryin kotikonnuille, mm. möksälle. Takas etelämpään aion ke. Ehkä jopa oikein Helsinkiin saakka.
Pusaria pe. (ja huom, aamulla pari tuntia gradua yliopistolla)
Annikin runofestivaali, Mirkka Rekola (charmia!), Kirsi Kunnas (kieltä ja huumoria!), Kari Aronpuro (itseironista neuroosia!) ym. lauantai-päivällä.
Illalla suhteellisen ekstempore pusaria ja sittemmin vielä vähän enemmän ekstempore vanhojen lukioluokkakavereitten kanssa ulos ja tanssimaan. Musiikkimaku ei ehkä ihan (lainkaan) kohdannut, mutta karaokea ja suomirappiä tuli tanssittua uskomattomalla innolla. Kiva ja myös outo nähdä tavallaan tuttuja ihmisiä, mutta kuitenkin ihan vieraita. Tutuiksi tunnisti, mutta toisaalta niin paljon uutta mukana. Mut hauskaa oli!
Su siirryin kotikonnuille, mm. möksälle. Takas etelämpään aion ke. Ehkä jopa oikein Helsinkiin saakka.
Analyysirykäisy
Ojoi, jaottelen graduaineistoo. Taas tätäkin yhen päivän (eli yön) hommaa oon lykännyt ja vatvonut kuukausitolkulla. Tyhmää. Mut huomenna saan tän karkeen jaottelun tehtyä ja jälleen kerran rakenneltua uudet word-tiedostot, joita lähtee purkamaan yhä hienojakoisempaan analyysiin. Tää homma ei lopu ikinä. Ja oikeestaan mulla on kirjoitettu jo gradun analyysiosuus, eli tässä nyt vain testailen sitä. Ja yritän keksiä, miten lihottaa sitä sanoisinko kolmellakymmenellä sivulla. Eli kolminkertaistaa nykyinen analyysi-sivumäärä. Mitäääääääh.
Vaiks ei mua ne sivumäärät pelota. Se sisältö tässä se haaste on. Oon taas vähä kadottanut sen päämäärän täs. Siis joo, toki näytän ja osoitan oppimaani koko ajan, kyl mä sen osuuden tässä opinnäytteessä ihan ok klaaraan, kunhan jaksan ja viitsin ajatella ja ottaa selvää. Mutta kenelle mun "tutkimustulokseni" on? Tiedeyhteisölle (eli kahdelle tarkastajalleni), opettajille vai kielenopiskelijoille?
Ja entäpä mitkä ovat perustelut, miksi teen työni juuri tästä aiheesta ja näkökulmasta? "No ku lehtori vaan anto tän aineiston ja nää partikkelit nyt vaan tuli mieleen ja on hyvällä tahdolla melki kiinnostaviakin". Kaikki tietää, että pro gradu -tasoisen työn motivointi tyyliin "nyky-yhteiskunnassa..." on keksitty sen jälkeen, kun tutkielma on survottu paperille ja ylittänyt minimivaatimukset. Lähen ehkä silti tuolle yhteiskunta ja kielitaito ja maahanmuutto ja opetuksen haasteet -linjalle ja kysyn suoraan ohjaajalta, että meneekö korniksi.
Meneehän se, mutta johan se sitä on ennestäänkin.
(Miksei voi vaan tehä ja miettiä vasta sit kun on kirjoittamas ja koostamas tekstiä. Mul menee ihan tuhottomasti enerkiaa vatvomiseen ja sit aina "muutan graduni suuntaa", vaikka ei se suunnanmuutos vaikuta mun tämänhetkiseen aineistoanalyysiini paskaakaan. Käyttäisin senkin ajan vaan itse tekemiseen. Mä ja mun päämäärätietoisuuteni eli -tiedottomuudesta aiheutuva ahistus.)
Vaiks ei mua ne sivumäärät pelota. Se sisältö tässä se haaste on. Oon taas vähä kadottanut sen päämäärän täs. Siis joo, toki näytän ja osoitan oppimaani koko ajan, kyl mä sen osuuden tässä opinnäytteessä ihan ok klaaraan, kunhan jaksan ja viitsin ajatella ja ottaa selvää. Mutta kenelle mun "tutkimustulokseni" on? Tiedeyhteisölle (eli kahdelle tarkastajalleni), opettajille vai kielenopiskelijoille?
Ja entäpä mitkä ovat perustelut, miksi teen työni juuri tästä aiheesta ja näkökulmasta? "No ku lehtori vaan anto tän aineiston ja nää partikkelit nyt vaan tuli mieleen ja on hyvällä tahdolla melki kiinnostaviakin". Kaikki tietää, että pro gradu -tasoisen työn motivointi tyyliin "nyky-yhteiskunnassa..." on keksitty sen jälkeen, kun tutkielma on survottu paperille ja ylittänyt minimivaatimukset. Lähen ehkä silti tuolle yhteiskunta ja kielitaito ja maahanmuutto ja opetuksen haasteet -linjalle ja kysyn suoraan ohjaajalta, että meneekö korniksi.
Meneehän se, mutta johan se sitä on ennestäänkin.
(Miksei voi vaan tehä ja miettiä vasta sit kun on kirjoittamas ja koostamas tekstiä. Mul menee ihan tuhottomasti enerkiaa vatvomiseen ja sit aina "muutan graduni suuntaa", vaikka ei se suunnanmuutos vaikuta mun tämänhetkiseen aineistoanalyysiini paskaakaan. Käyttäisin senkin ajan vaan itse tekemiseen. Mä ja mun päämäärätietoisuuteni eli -tiedottomuudesta aiheutuva ahistus.)
torstaina, kesäkuuta 05, 2008
Ei kysyvä tieltä eksy
Olin Ylva-pyörääni parkkeeraamassa puiston puuta vasten kun sain juttukaverin:
Setä: "Annakko sedälle pillua?"
- -
Setä: "Ekkö?"
- -
Setä: "Kunnon aisaa saisit"
En näyttänyt kesoo, kun aattelin, että mikä tahansa responssi yllyttäisi setää jatkamaan rupatteluamme.
Seksin osto on lailla kielletty, mutta saako ihan vain kysyä, että annatko?
Setä: "Annakko sedälle pillua?"
- -
Setä: "Ekkö?"
- -
Setä: "Kunnon aisaa saisit"
En näyttänyt kesoo, kun aattelin, että mikä tahansa responssi yllyttäisi setää jatkamaan rupatteluamme.
Seksin osto on lailla kielletty, mutta saako ihan vain kysyä, että annatko?
keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008
Be Still My Soul
Idolssi laulaa Sibeliuksen Finlandiaa englanniksi YouTubessa. Joku on jo ehtinyt valaisemaan viisun historiallista taustaa:
What a beautiful interpretation of a beautiful song! It was written by Sibelius to his lover, G.E Mannerheim. They were both openly homosexual at a time when, being openly gay could have easily got a person killed. It is about manlove at it's purest form. Sorry about the history lesson , but it's good to know the facts. KIITOS MM-95. KOIVU, PELTONEN, KAPANEN, JUTI, VIRTA JA VEIKKO NIEMISEN PYYHKEEN ALTA VILAHTAVA KULLI. A bit of Finnish to YT's Finnish users. ^_^
What a beautiful interpretation of a beautiful song! It was written by Sibelius to his lover, G.E Mannerheim. They were both openly homosexual at a time when, being openly gay could have easily got a person killed. It is about manlove at it's purest form. Sorry about the history lesson , but it's good to know the facts. KIITOS MM-95. KOIVU, PELTONEN, KAPANEN, JUTI, VIRTA JA VEIKKO NIEMISEN PYYHKEEN ALTA VILAHTAVA KULLI. A bit of Finnish to YT's Finnish users. ^_^
tiistaina, kesäkuuta 03, 2008
Hedelmäliha
Tänään olin ehkä elämäni kuudennessa työpalaverissa eli paltsussa. Jännittävää. Olin lähes pätevä.
Tosin, tiiättekö ne teinit, jotka yrittää näyttää kuulilta, mutta ovat vähän myöhässä/liikaa edellä ja joita ehkä vähä katotaan hassusti siks. Joo, no mulla oli ehkä vähä semmoset vaatteet. Teinit ja aikajanalla liikaa johonkin suuntaan. Ehkä se oli defenssiä kaikelle sille kurssitarjotin-puheelle.
Mulle soitettiin A-citystä tässä jokin aika sitten ja pyyettiin töihin. Joku CIMOn leiri, johon tarttettais päiväks suomen kielen & kulttuurin opettajaa tai jotain semmosta. Maineeni oli siis kiirinyt. (Tai tuttava on töissä kaupungilla.) Ja siis varmistui nyt, että saan muista töistä vapaata siihen hommaan. Eli loistavaa. Oonks vähä hei duuniputkes. Ja EU maksaa hyvää palkkaa. Ja homma vaikutti tosi kivalta.
Ja ohhohhoooo, paltsussa olin rehellisen tietämätön ja kysyin, mitä tarkoittaa "laskutushan toimii sitten tavallisen systeemin mukaan" ja sain vastauksen, mutta myös kysymyksen "vai teetkö sä tätä hommaa toiminimellä?"
Oisko vähä hienoo olla toiminimi. Oisin ehkä t:mi Toiminimi. Niinkö levy-yhtiö Levy-yhtiö. Tai jotain perverssiä, jossa olisi sana kieli mukana. Tai ehkä vaan joku hämäävä nimi. T:mi Hedelmäliha.
Ai vitu, tosi hyvä!
Varaan Hedelmälihan itelleni.
Ehkä vaihan tän blogin Hedelmälihaksi. Laitetaan hedelmälihoiksi.
Tosin, tiiättekö ne teinit, jotka yrittää näyttää kuulilta, mutta ovat vähän myöhässä/liikaa edellä ja joita ehkä vähä katotaan hassusti siks. Joo, no mulla oli ehkä vähä semmoset vaatteet. Teinit ja aikajanalla liikaa johonkin suuntaan. Ehkä se oli defenssiä kaikelle sille kurssitarjotin-puheelle.
Mulle soitettiin A-citystä tässä jokin aika sitten ja pyyettiin töihin. Joku CIMOn leiri, johon tarttettais päiväks suomen kielen & kulttuurin opettajaa tai jotain semmosta. Maineeni oli siis kiirinyt. (Tai tuttava on töissä kaupungilla.) Ja siis varmistui nyt, että saan muista töistä vapaata siihen hommaan. Eli loistavaa. Oonks vähä hei duuniputkes. Ja EU maksaa hyvää palkkaa. Ja homma vaikutti tosi kivalta.
Ja ohhohhoooo, paltsussa olin rehellisen tietämätön ja kysyin, mitä tarkoittaa "laskutushan toimii sitten tavallisen systeemin mukaan" ja sain vastauksen, mutta myös kysymyksen "vai teetkö sä tätä hommaa toiminimellä?"
Oisko vähä hienoo olla toiminimi. Oisin ehkä t:mi Toiminimi. Niinkö levy-yhtiö Levy-yhtiö. Tai jotain perverssiä, jossa olisi sana kieli mukana. Tai ehkä vaan joku hämäävä nimi. T:mi Hedelmäliha.
Ai vitu, tosi hyvä!
Varaan Hedelmälihan itelleni.
Ehkä vaihan tän blogin Hedelmälihaksi. Laitetaan hedelmälihoiksi.
VERTA!!
Luovutti!
Hän!
Hemoglobaali133!
Ne niin halus mun elämännesteeni siellä!
Oon ehkä säädyttömän onnellinen että kelpasin!
Tää kipsi puristaa! Joojoo, ne laitto siteen eli kipsin tähän.
Ja arvatkaa! Mun sormenpäästä SUIHKUSI verta kun otettiin homogloriitti! Ruiskusi vähintään 20 senttiä ylöspäin! Roiskui lomakkeelle ja pöydälle ja se täti joutui sitä hinkkaamaan ja eihän se meinannut lähtee mutta tämmöstähän sattuu.
Sain lisärautaisannoksiakin kotiin ja sit syön niitä sen koko paketin ja mun himogobeliini vaan nousee kohisten ja kohta mulle suositellaan, että ois tosi hyvä käydä säännöllisesti luovuttamassa, sillä tää sun veres on tosi paksua.
Ihanaa kun en oo fyysisesti aneeminen ja laihaverikkö.
Tuntuukohan verevistä ihmisistä aina näin upeelta?
___
edit. klo 21.55
Otin kipsin pois. Olen toipunut hyvin.
Vaikka teipistä jäi tosi rankat jäljet.
Hän!
Hemoglobaali133!
Ne niin halus mun elämännesteeni siellä!
Oon ehkä säädyttömän onnellinen että kelpasin!
Tää kipsi puristaa! Joojoo, ne laitto siteen eli kipsin tähän.
Ja arvatkaa! Mun sormenpäästä SUIHKUSI verta kun otettiin homogloriitti! Ruiskusi vähintään 20 senttiä ylöspäin! Roiskui lomakkeelle ja pöydälle ja se täti joutui sitä hinkkaamaan ja eihän se meinannut lähtee mutta tämmöstähän sattuu.
Sain lisärautaisannoksiakin kotiin ja sit syön niitä sen koko paketin ja mun himogobeliini vaan nousee kohisten ja kohta mulle suositellaan, että ois tosi hyvä käydä säännöllisesti luovuttamassa, sillä tää sun veres on tosi paksua.
Ihanaa kun en oo fyysisesti aneeminen ja laihaverikkö.
Tuntuukohan verevistä ihmisistä aina näin upeelta?
___
edit. klo 21.55
Otin kipsin pois. Olen toipunut hyvin.
Vaikka teipistä jäi tosi rankat jäljet.
maanantaina, kesäkuuta 02, 2008
The Sister of Mercy
Shopauttelin rennohkosti kaupunnilla kesäkuun kunniaksi. Lomafiilis ja kepeä tunnelma. Sokoksen rullaportaissa näin kuitenkin tumman rujon varjon takanani ja käännähdin säikähtyneesti.
Perkele, ohjaaja norssilta.
Vieläkin tärisyttää.
Meni fiilikset.
Perkele, ohjaaja norssilta.
Vieläkin tärisyttää.
Meni fiilikset.
sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008
Otan kantaa
Greyn anatomia.
En ehkä kestä!!!1!
Suomen Idols.
Heikki on sitten otettu juontajaksi. Hyvin nielty tappio kantaa hedelmää.
Mutta kuka on Patric Sarin ja miten formaatti hengittää ilman Askoa? Muistammeko enää häntäkään, kuten emme enää muista kaljuakaan tuomaria? Toivottavasti leijonaharjainen Jone ei lähde tai kaljuunnu ikinä.
Murmeli.
Bill Murray multiaddikti. Mä en haluu nähä Bill Murrayta niin.
Ohitan uutisoinnin.
En ehkä kestä!!!1!
Suomen Idols.
Heikki on sitten otettu juontajaksi. Hyvin nielty tappio kantaa hedelmää.
Mutta kuka on Patric Sarin ja miten formaatti hengittää ilman Askoa? Muistammeko enää häntäkään, kuten emme enää muista kaljuakaan tuomaria? Toivottavasti leijonaharjainen Jone ei lähde tai kaljuunnu ikinä.
Murmeli.
Bill Murray multiaddikti. Mä en haluu nähä Bill Murrayta niin.
Ohitan uutisoinnin.
Eläytymiskyvykäs
Liikutuin muuten kyyneliin, kun A kertoi koulun kevätjuhlasta ja siteerasi kaikkia jäähyväislauluja.
Onneks en mennyt paikan päälle, ois ollut jo oikeestaan noloo nieleskellä siel ja pyyhkiä nenäliinalla silmiä, kun en kerta osaa edes niiden oppilaiden nimiä.
Onneks en mennyt paikan päälle, ois ollut jo oikeestaan noloo nieleskellä siel ja pyyhkiä nenäliinalla silmiä, kun en kerta osaa edes niiden oppilaiden nimiä.
Koulunpäättärit
Niihän siinä kävi, että en ollut varautunut eilisiltaan! Kaikesta varautumisesta huolimatta!
Kuoharit. Jep.
Viltti. Jep.
Arskarasvaa. Jep.
Mud cake. Jep.
Aterimia. Jep.
Kamera. Jep.
Kesämekko. Jep.
Villatakki ja takki ja sukkahousut viilenevään iltaan. Jep.
Mutta. Kengät.
Olin matkassa jalan ja eihän niillä avokkailla pysty kotia asti iltasella kävelemään. Miten en varautunut ja ottanut mukaan joko pyörää tai edes lipilapeja.
Mutta. Nou hätä.
A asuu puiston likellä ja mulla on vara-avaimet.
Joskus yön tunteina A on joutunut ajattelemaan seuraavankaltaisen ajatuksen: "Jaa. Se on sit tullut tänne."
Tästä seuraa, että minun on ostettava uudet kengät. Ihan vain muita ihmisiä ajatellakseni.
Mut sain mansikkapirtelöö aamupalaksi. Että ostan ne kengät ehkä vasta myöhemmin.
Kuoharit. Jep.
Viltti. Jep.
Arskarasvaa. Jep.
Mud cake. Jep.
Aterimia. Jep.
Kamera. Jep.
Kesämekko. Jep.
Villatakki ja takki ja sukkahousut viilenevään iltaan. Jep.
Mutta. Kengät.
Olin matkassa jalan ja eihän niillä avokkailla pysty kotia asti iltasella kävelemään. Miten en varautunut ja ottanut mukaan joko pyörää tai edes lipilapeja.
Mutta. Nou hätä.
A asuu puiston likellä ja mulla on vara-avaimet.
Joskus yön tunteina A on joutunut ajattelemaan seuraavankaltaisen ajatuksen: "Jaa. Se on sit tullut tänne."
Tästä seuraa, että minun on ostettava uudet kengät. Ihan vain muita ihmisiä ajatellakseni.
Mut sain mansikkapirtelöö aamupalaksi. Että ostan ne kengät ehkä vasta myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
