Analyysirykäisy

Ojoi, jaottelen graduaineistoo. Taas tätäkin yhen päivän (eli yön) hommaa oon lykännyt ja vatvonut kuukausitolkulla. Tyhmää. Mut huomenna saan tän karkeen jaottelun tehtyä ja jälleen kerran rakenneltua uudet word-tiedostot, joita lähtee purkamaan yhä hienojakoisempaan analyysiin. Tää homma ei lopu ikinä. Ja oikeestaan mulla on kirjoitettu jo gradun analyysiosuus, eli tässä nyt vain testailen sitä. Ja yritän keksiä, miten lihottaa sitä sanoisinko kolmellakymmenellä sivulla. Eli kolminkertaistaa nykyinen analyysi-sivumäärä. Mitäääääääh.

Vaiks ei mua ne sivumäärät pelota. Se sisältö tässä se haaste on. Oon taas vähä kadottanut sen päämäärän täs. Siis joo, toki näytän ja osoitan oppimaani koko ajan, kyl mä sen osuuden tässä opinnäytteessä ihan ok klaaraan, kunhan jaksan ja viitsin ajatella ja ottaa selvää. Mutta kenelle mun "tutkimustulokseni" on? Tiedeyhteisölle (eli kahdelle tarkastajalleni), opettajille vai kielenopiskelijoille?

Ja entäpä mitkä ovat perustelut, miksi teen työni juuri tästä aiheesta ja näkökulmasta? "No ku lehtori vaan anto tän aineiston ja nää partikkelit nyt vaan tuli mieleen ja on hyvällä tahdolla melki kiinnostaviakin". Kaikki tietää, että pro gradu -tasoisen työn motivointi tyyliin "nyky-yhteiskunnassa..." on keksitty sen jälkeen, kun tutkielma on survottu paperille ja ylittänyt minimivaatimukset. Lähen ehkä silti tuolle yhteiskunta ja kielitaito ja maahanmuutto ja opetuksen haasteet -linjalle ja kysyn suoraan ohjaajalta, että meneekö korniksi.

Meneehän se, mutta johan se sitä on ennestäänkin.

(Miksei voi vaan tehä ja miettiä vasta sit kun on kirjoittamas ja koostamas tekstiä. Mul menee ihan tuhottomasti enerkiaa vatvomiseen ja sit aina "muutan graduni suuntaa", vaikka ei se suunnanmuutos vaikuta mun tämänhetkiseen aineistoanalyysiini paskaakaan. Käyttäisin senkin ajan vaan itse tekemiseen. Mä ja mun päämäärätietoisuuteni eli -tiedottomuudesta aiheutuva ahistus.)