Pientä

Paljo kaikkee pientä tapahtumaa taas.

Sain Isseen vanhan LP-soittimen toimimaan (Hifihuoneen Arskalle kiitos) ja nyt fiilistelen Wigwamia. Kämppä vaan meni noinkin ison koneen raijjaamisesta sekasin ja kannettava (joka ei ole kovin kannettava) on nyt tuolin päällä sängynlaidalla. Ei niin ergonomista. Haluisin siivota nyt. Tai en, vaan haluaisin, että koti siivoutuisi nyt.

Eilen kattomassa ystävän kaverin bändiä, oli oikein intensiivistä soitantaa, tykkäsin, ja lämppärikin viehätti. Tärkeintä oli kuitenkin olla taas oikeasti läheinen kyseisen ystävän kanssa.

Keikalla ja sittemmin jatkamassa myös toinen tuttava, johon edelleen outo suhde. Kaveri, jotenkin; läheinen, ei kuitenkaan; olemukseltaan tuttu ja tärkeä, kyllä. Kumpikaan ei vain jotenkin voi vain antaa asian olla. Vaikka käytännössä niin käy.

Ilta oli kiva, mutta kaikki läsnäolevat ja -olemattomat ihmiset ja niiden maneerit teki hämärän potpourin mun oluisessa mielessä. Onneksi täti tajusi olla lähtemättä Pispalaan kuulemaan shamanismista. Kotioven avasi postinjakaja, jolle yltiöiloisena huutelin huomenet.

Tänään tajusin, että olin taas yrittänyt olla liian kiltti ja mukava, enkä ollut ilmaissut, että oikeesti en vaan halua. Nyt joudun meneen vaihtareitten TRAFFIC LIGHT PARTYIHIN, joissa ideana on siis laittaa rinnukseen statustaan ilmaiseva väritarra. Vihreä - sinkku, punainen - varattu ja keltainen - eos. Niin ei mun pileet. Mut kaveri oli nähnyt vaivaa saadakseen mut katsomaan keikkaansa. ÄÄÄÄH. Käväsen näyttäytymässä. Laitan vihreän tarran rintapieleen villatakkini alle ja punaisen otsaani. Ja ympyröin ne kymmenillä keltaisilla tarroilla.

Tää päivä onkin sit täsä. Turha.

Ei mut tästä päivästä jää jotain kyä tuleviinki päiviin, että ei yhtään turha.

- - -
Edit.
01.00
Olikin ihan mukavata liikennevaloissa. Mut nyt jo kotona ja suihkun kautta nuks.
Eiku kyä mä syön ekana :)

Sulaa

Joopati joo, oppinut uutta, my ass.

Jätin suklaan läppärin viereen. EI NÄIN. Enkö ikinä opi, että se sulaa siinä.

Muun muassa tämmöstä.

Ahkeruutta! Tosi hyvä minä!

Ehdotin tänään, että ystävä suuttuis mulle. Mulle tekis hyvää suuttua vähä, mutta ei ihan vakava-oikeesti-tosissaan. Todellisuusterapiaa. Mutta ei se sit kuitenkaan suuttunut. Lupas kesällä kattoo sit. Mutta sen kanssa voisin ehkä jopa uskaltaa riidellä. Ei kaikkien kanssa voi. Tai mä en osaa halua jaksa pysty. Ihan kiva kyä niinkin. Velloa täällä ja harmistua instituutioille eikä ihmisille. (sillähän instituutioiden ongelmat ratkaistaan, että nähdään ne vailla tekijää tai ylläpitäjää. joo mut se ei nyt ollut se juttu.)

Mä huomasin et oon oppinut viime vuoden aikana tosi paljon. Oli rankkaa juttua, josta selviää koko ajan ja josta näkee muiden selviävän. Olin kerrankin kevään viuhtomatta luennolta toiselle. Tatsia opiskelijaelämään vanhana patuna. Suunnittelin tulevaisuutta yli opiskeluajan, eikä se enää tunnu ahdistavalta, vaan jopa helpottavalta. Tutustuin uusiin ihmisiin ja opin niin paljon uutta ihmisistä, itsestäni ja suhteista. Syksyn jouduin tappelemaan jaksamiseni kanssa, ja vielä kevät on edessä, mutta nyt opettelen tähän jotain toisenlaista suhtautumista.

Tosin keskittymiskyky ja motivaatiokin koulun suhteen vähä hukassa. Mutta monessa muussa asiassa korkeella! Mikä helvetin mittari se koulu/työ oikein on?! Mähän keskityn erinomaisesti esimerkisi sosiaaliseen mediaan. Eiku ihan vakavissaan, olen varmasi onnellisempi sosiaalisesti ahkerana kuin ammatillisesti ahkerana. (hienoo kui tää mun tulema on kaikille muille varmaan ollut ihan itsestäänselvyys paitsi mulle).

Paitsi ahkeruus ei kyllä sanana sovi tähän. Aktiivisuus. Mutta se on tyhmä sana, mä vastustan sitä jotenkin periaatteelisesti (hm, miks?). Ehkä koska se on just jotain kilpailullista tehokkuus-sanastoo. Ei sen alan sanat sovi mun aurinkoisen kokonaisvaltaiseen humanisti-ajatukseeni (ei sen semmonen pitänyt olla, ääh). No mut ahkera olkoon nyt, kun sitä tossa jo alussa hehkutin, tosin siinä kritisoimassani työ-merkityksessä (prosessimaisuutta, hei joo hei ei).

Vaiks kyllä aikaansaaminen on aina palkitsevaa. Töis tai mis vaan. Ahkeruus sinänsä siis.

Lopetan nyt, kun en halua päätyä mihinkään kultainen keskitie ja kohtuus kaikessa -läpäläpään.

On näissä jutuissa pointti. Mutta en osaa selittää niin hyvin, että se aukeis aina. Tai sit en miettiny loppuun asti.

JA OLENNAISEEN: miehisesti aukolliset pitkät kalsarit kukonaskelkuviolla toimii aina!! :D

JEE, kaveri ei muutakaan jykylään! Mukavaa :)

Aamulla hoitelin asioita ja sit norssille. Heti jo näpäytettiin huolimattomasti tehdystä tehtävästä. En niin jaksa(isi) kevään harjoittelua. Äh. TYHMÄÄ. Helvetin tehdas koko koulu.

Sain heinäkuuksi oikeita töitä, se on jee. Ja oikeella palkalla, mikä on ehkä vielä enemmän jee. Oiski jo kesä.

Viikonloppuna tulee kivvaa ja muutenkin on kivvaa.

Nyt tekin mieli päikkäreitä, mutta varmaan pakko lukee.

Löysin kakkukuvun alta konvehteja.

Ei-pysty-koherenttiin-tekstiin.

What do stars do?

Ihanat kemut eilen, vaikka muilla loppu stamina ennen mua. Onneksi on toisia pöytiä.

Tänään oon voimistanut itseeni paitsi kokiksella, myös leffalla. Stardust oli just hyvä. Niinhän sen pitää mennä. Shine. Ihana ajatus. Shining.

Kun kuuntelen Timppaa

...ja teinit vain imppaa? muistutan pimppaa? pissikset jumppaa? ohjaaja kamppaa? auskut jo pämppää?

Ja kuka lyö?

Kouluttaudun tässä taas.

Käyntejä

Kävin kampaajalla. Pientä positiivista identiteettikriisiä, mutta ehkä se pitää käsityksen itsestä tuoreena.

Kävin Helsingissä. Pientä positiivista jännitystä, mutta ehkä se pitää käsityksen itsestä tuoreena.

Kävin tanssimassa. Pientä positiivista häpeää, mutta ehkä se pitää käsityksen itsestä tuoreena.

Pisteitä

Ensimmäinen konservatiivisuus-/aikuisuuspiste: Nukkumaan ennen kello 23.00. Luin kirjaa ennen nukahtamista ja kuuntelin groovea.

(hippipiste: nukuin kummiskin yhteen asti).

Aikuisuuspiste: Kosmetologikäynti.

(teinipiste: ostin hennesiltä luomivärin)

Toinen, kolmas ja neljäs aikuisuuspiste: Yksityisautoilu (+1) kasvukuntaan (+1) ja tutustumaan alakoulun toimintaan (+1)

(teinideekupiste: olutta automatkalla. olin pelkääjänpaikalla.)

Viides aikuisuuspiste: Autolla Citymarkettiin perjantaiostoksille.

(teinideekupiste: tärskäsin mäyriksen portaisiin)

Kuudes aikuisuuspiste: Väsy ja kotona jo kympiltä.

Seitsemäs aikuisuuspiste: Kotiovella uusi ovimatto. Toivottaa tervetulleeksi

G hukassa

Mä voisin ruveta myymään opinnäytetyöaiheita. Filosofiaan släsh taidehissaan mulla on jo kaks: Kalervo Palsa ja Jättihäpy.

Jos keksin joka päivä kaks yhtä superhyvää aihetta, niin mulla on aiksmoinen aihepankki jo puolenkin vuoden päästä. Soitelkaa. Voitte vaikka talon niillä lämmittää.

Helvetti. Miks teen gradua liitepartikkeleista. Kuka sen nyt keksi. Eihän niissä oo mitään hämmentävän kyseenalaista. Ja saisinpa sen rykästyä ni voisin ruveta vetämään härskimpää linjaa.