Pientä

Paljo kaikkee pientä tapahtumaa taas.

Sain Isseen vanhan LP-soittimen toimimaan (Hifihuoneen Arskalle kiitos) ja nyt fiilistelen Wigwamia. Kämppä vaan meni noinkin ison koneen raijjaamisesta sekasin ja kannettava (joka ei ole kovin kannettava) on nyt tuolin päällä sängynlaidalla. Ei niin ergonomista. Haluisin siivota nyt. Tai en, vaan haluaisin, että koti siivoutuisi nyt.

Eilen kattomassa ystävän kaverin bändiä, oli oikein intensiivistä soitantaa, tykkäsin, ja lämppärikin viehätti. Tärkeintä oli kuitenkin olla taas oikeasti läheinen kyseisen ystävän kanssa.

Keikalla ja sittemmin jatkamassa myös toinen tuttava, johon edelleen outo suhde. Kaveri, jotenkin; läheinen, ei kuitenkaan; olemukseltaan tuttu ja tärkeä, kyllä. Kumpikaan ei vain jotenkin voi vain antaa asian olla. Vaikka käytännössä niin käy.

Ilta oli kiva, mutta kaikki läsnäolevat ja -olemattomat ihmiset ja niiden maneerit teki hämärän potpourin mun oluisessa mielessä. Onneksi täti tajusi olla lähtemättä Pispalaan kuulemaan shamanismista. Kotioven avasi postinjakaja, jolle yltiöiloisena huutelin huomenet.

Tänään tajusin, että olin taas yrittänyt olla liian kiltti ja mukava, enkä ollut ilmaissut, että oikeesti en vaan halua. Nyt joudun meneen vaihtareitten TRAFFIC LIGHT PARTYIHIN, joissa ideana on siis laittaa rinnukseen statustaan ilmaiseva väritarra. Vihreä - sinkku, punainen - varattu ja keltainen - eos. Niin ei mun pileet. Mut kaveri oli nähnyt vaivaa saadakseen mut katsomaan keikkaansa. ÄÄÄÄH. Käväsen näyttäytymässä. Laitan vihreän tarran rintapieleen villatakkini alle ja punaisen otsaani. Ja ympyröin ne kymmenillä keltaisilla tarroilla.

Tää päivä onkin sit täsä. Turha.

Ei mut tästä päivästä jää jotain kyä tuleviinki päiviin, että ei yhtään turha.

- - -
Edit.
01.00
Olikin ihan mukavata liikennevaloissa. Mut nyt jo kotona ja suihkun kautta nuks.
Eiku kyä mä syön ekana :)