Ahkeruutta! Tosi hyvä minä!

Ehdotin tänään, että ystävä suuttuis mulle. Mulle tekis hyvää suuttua vähä, mutta ei ihan vakava-oikeesti-tosissaan. Todellisuusterapiaa. Mutta ei se sit kuitenkaan suuttunut. Lupas kesällä kattoo sit. Mutta sen kanssa voisin ehkä jopa uskaltaa riidellä. Ei kaikkien kanssa voi. Tai mä en osaa halua jaksa pysty. Ihan kiva kyä niinkin. Velloa täällä ja harmistua instituutioille eikä ihmisille. (sillähän instituutioiden ongelmat ratkaistaan, että nähdään ne vailla tekijää tai ylläpitäjää. joo mut se ei nyt ollut se juttu.)

Mä huomasin et oon oppinut viime vuoden aikana tosi paljon. Oli rankkaa juttua, josta selviää koko ajan ja josta näkee muiden selviävän. Olin kerrankin kevään viuhtomatta luennolta toiselle. Tatsia opiskelijaelämään vanhana patuna. Suunnittelin tulevaisuutta yli opiskeluajan, eikä se enää tunnu ahdistavalta, vaan jopa helpottavalta. Tutustuin uusiin ihmisiin ja opin niin paljon uutta ihmisistä, itsestäni ja suhteista. Syksyn jouduin tappelemaan jaksamiseni kanssa, ja vielä kevät on edessä, mutta nyt opettelen tähän jotain toisenlaista suhtautumista.

Tosin keskittymiskyky ja motivaatiokin koulun suhteen vähä hukassa. Mutta monessa muussa asiassa korkeella! Mikä helvetin mittari se koulu/työ oikein on?! Mähän keskityn erinomaisesti esimerkisi sosiaaliseen mediaan. Eiku ihan vakavissaan, olen varmasi onnellisempi sosiaalisesti ahkerana kuin ammatillisesti ahkerana. (hienoo kui tää mun tulema on kaikille muille varmaan ollut ihan itsestäänselvyys paitsi mulle).

Paitsi ahkeruus ei kyllä sanana sovi tähän. Aktiivisuus. Mutta se on tyhmä sana, mä vastustan sitä jotenkin periaatteelisesti (hm, miks?). Ehkä koska se on just jotain kilpailullista tehokkuus-sanastoo. Ei sen alan sanat sovi mun aurinkoisen kokonaisvaltaiseen humanisti-ajatukseeni (ei sen semmonen pitänyt olla, ääh). No mut ahkera olkoon nyt, kun sitä tossa jo alussa hehkutin, tosin siinä kritisoimassani työ-merkityksessä (prosessimaisuutta, hei joo hei ei).

Vaiks kyllä aikaansaaminen on aina palkitsevaa. Töis tai mis vaan. Ahkeruus sinänsä siis.

Lopetan nyt, kun en halua päätyä mihinkään kultainen keskitie ja kohtuus kaikessa -läpäläpään.

On näissä jutuissa pointti. Mutta en osaa selittää niin hyvin, että se aukeis aina. Tai sit en miettiny loppuun asti.

JA OLENNAISEEN: miehisesti aukolliset pitkät kalsarit kukonaskelkuviolla toimii aina!! :D