Tontun hanuri

Se on kuulkaa pimeys, joka eksistenssaa ilman valoja. Kokeilkaapa pyöräillä (mahdollisesti pikkupieruissa) pitäjän tai kauppalan läpi klo 23.30 jälkeen vaikkapa syyskuussa. Sillä tuolloinhan räpsähtää kaikki paitsi kirkontienoon kuusi katulamppua pois päältä. Sillä siihen aikaan eivät hyvät ihmiset enää kuljeskele.

Thänk kaad oli tänään taskulamppu mukana. Sitä on mukava lapasissa pidellä samalla kun ohjailee mammaveiviä.

Tuli kotimäelle kiivetessä elävästi mieleen ne teinikerrat, kun naapurinlikan kanssa palailimme persikkaliköörin hammastahnalla pesty maku suussa kotiin ja näimme mäntyjen seasta pilkottavat kotitalojen valot. Äidit valvoivat. Ja tuli mieleen nekin kerrat, kun on yritetty ajaa kotiin vähän vielä haastavimmissa huuruissa ja yritetty väistää umpipimeässä vastaantulevia äijiä tupakan hehkun perusteella ja kiertää tien kuoppia ja betoniporsaita ulkomuistista. Aina ei ole voinut onnistua ja sitten oltiin liikennemerkki otsassa, kädet kunnan ruusupuskissa ja polvet nurmessa. Ja kun kotona yrität hipsiä portaita vinttiin hengästyneenä, nilkuttaen ja tupakantuoksuisena se ruusupuska päässä herättämättä valvovaa äitiä, herätät hänet ja silloin on turha yrittää syyttää kaikesta pimeyttä. Ellet puhu raamatullisesti, kuten äitisi siinä vaiheessa.