Kalliolle, kukkulalle

Gradua pari tuntia. Mä en tiiä mitä mä sen fokusoivuuden ja liian älykkään&abstraktin lähteeni kanssa teen. Olin eilen illalla ihan pää solmussa, aina välillä sain muka jotain mullistavia ideoita, kunnes luin Raamatustamme sen saman asian tai sit kumosin ihan itse itseni. Oon ihan mielelläni tekemässä, mutta kun tämä etenee niin tuntanan hitaasti. Ja välillä aina taakse päin. Tajusin myös, että oon lukenut liian vähän (lingvistisiä) tutkimuksia. Paha ruveta ensikertalaisena mitään värkkäilemään, jos on vähä hukassa sekä ajatustensa että mallin kanssa. Lueskelen tässä nyt sit iltalukemisiksi johdantoja ja teoreettisia viitekehyksiä.

Pääsin myös vihdoin hampulääkärille. Saan ens viikolla ne kauan odotetut purentakiskot, jee! (Ja käytän niihin koko tän kuun vuokranjälkeisen opintotukeni, jee.) Lääkäri kehui, että mulla on hyvä nielu (hammasmuotin ottoon) - ei oo liian herkkä enkä siis oo kakomassa heti jos on jotain tavaraa siellä päin. Hm.
No joo.


Kävin myös työkustanteisesti kattoo Pyynikin kesäteatterissa tän kesän pätkän. Kalliolle kukkulalle. Parasta oli just toi nimikkobiisi (oih, oon kuunnellut koko päivän Chydeniusta, ojoih) ja sit Eija Vilpas ja se kunnanjohtaja. Näyttelijöistä pidin kyä. Mut muuten jäi vähä heikoksi juoneksi ja semmosta. Joku turha norjalaishevikuvio siinä kans. Tosin paikallispolitiikan kuvaus oli kyllä mojovan osuvaa.

Kalliolle, kukkulalle (kalliolle, kukkulalle)
rakennan minä majani (rakennan minä majani)
Tule, tule, tyttö nuori (tule, tule, tyttö nuori)
jakamaan se mun kanssani (kanssani)
Jollen minä sinua saa (jollen minä sinua saa) ,
niin lähden täältä kauan pois (kauas pois),
muille maille vierahille (vierahille),
etten sua nähdä vois.

(Osaan laulaa polyfonisesti.)