Pakko vielä palata Chydeniukseen.
Jos ikinä kukaan on sentimentaalinen ja/tai melankolinen, tai haluaa sellaiseen olotilaan, niin Kaitsua lautaselle. Aulikin teksteillä ja/tai Arjan laululla.
Oon just sitä nuorekasta nuorisoo, joka kuuntelee Saionmaata tuskan hetkinä.
MUT tässä on se salainen ase, että siinä vaiheessa myös tajuaa ylivaluvan pateettisuutensa (se todella valuu) ja yleensä se huomio herättelee halua nousta alhosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti