Haluun lukea Erlend Loen uusimman, Muleumin. Hengästyttävällä tahdilla kirjoja lukeva ja kommentoiva Kirsi Piha, jonka poliittista historiaansa en meinaa kyetä irrottamaa hänen kirjallisuusmielipiteistään - typerää, on blogissaan kertonut sellaisia tärppejä kirjasta, että on pakko tarttua. Itsemurha, Antony & the Johnsons ja Loen "pragmaattinen" maailmankatselu on just - ikävä kyllä - joululukemista.
En pitänyt Tosiasioita Suomestasta enkä oikeastaan myöskään Supernaiivista. Itse asiassa olen varmaan jättänyt molemmat kesken. Hauskaa, osuvaa, mutta ärsyttävää sadan sivun jälkeen. Mutta lainasin kaverilta Loen Volvon. Siitä pidin. Ehkä olen kasvanut kestämään toistotoistotoistosta johtuvaa ärsyyntymistäni ja voisin olla valmis jo Supernaiiviin. Ja ehkä pystyisin lukeen Muleumin, huolimatta murheellisuutta lisäävästä Antonystä ja kirjan ja joulun teemoista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti