Torstain.

Heräsin klo 12. Suihkuun ja aamupalalle/lounaalle yhdeksi. Parin tunnin lounas ja sit kirppiksille L:n kanssa. Löysin kivan paidan! Sitä ja L:n kiiteltyä gradua juhlistamaan suklaakakulle. Klo viisi ja työpäivä pulkassa. En edes ehtinyt kirjastoon hakemaan tenttikirjoja. Illalla eli pian koksua, kääretorttua ja Maajussille morsianta. Peisik-torstai.

Eikä edes huono omatunto opiskelemattomuudesta, sillä puhuttiin kovin henkeviä kahvilassa. Ja se paita on kiva! Eli niin sen arvoista.

How loverly!

Musikaalit saa NIIN hyvälle mielelle! Katotaan kaverin kanssa YouTubesta klippejä, Julie Andrews on parhautta. Katon kyllä illalla My Fair Ladyn. Harmi että Maija Poppanen on siskolla tällä hetkellä.

You Are Free

Kesäilta! Kesäyö! KESÄ! Ihanaa, kaverit oli hengaamassa iltaa, juotiin viskiä ja pelailtiin trivialia. Päivä valkeni taas ja porukka lähti. Lepposaa. Kiva kun vaan oltiin, eikä kellään ollut kiire lähteä. Keskiviikkona katottiin Lynchin Lost Highway. Tänään tiukkaa analyysiä. Kyllä se ukkeli oli representaatio - mutta minkä? Ensi viikolla Mulholland Drive. Äsken viskistä Tom Waitsia, nyt Angelo Badalamentia. Fiilistelyä. Ehkä vielä jotain romaania ennen nukkumaanmenoa. Joo, Cocteauta! Tai eksistentiaalista Muumipappaa. Ja Cat Poweria.

Mun ei varmaan tarttis edes ruveta lukemaan tai kuuntelemaan mitään, saan kiksit jo pelkästä tunnelmallisen kesäyön ajatuksesta.

Vesisadetta, vaihtelevaa pilvisyyttä

Takaisin lakeuksilta. Helpotti kummasti kattoo siskon kanssa Frendejä putkeen ja syyä täydestä jääkaapista ja lukee seittemää eri kirjaa yhtaikaa. Opiskelukin tuntui mielekkäältä kun sai vähän etäisyyttä.

Hengattiin äsken S:n kanssa, ihana kun sen kanssa voi vaan olla tekemättä mitään. Puhuttiin, että tää jatkuva yliherkkis-homma on varmaan joulunajan trauma-kriisin peruja. Kaikki pienetkin vastoinkäymiset on sen jälkeen ollut jotenkin viisitoista kertaa rankempia ja sitä saattaa ihan yhtäkkiä ilman varsinaista syytä vetää ihan kauheat tärinät. Tosin sitä on sitten taas hetken päästä ihan ok ja tajuaa sen itsekin.

Mä oon kyllä onnettoman propaganda-herkkä. Tänään oli pedagogisten tutustumiskahvittelu norssilla. Tää opettajuus hiertää kyllä välillä aika pahastikin, mutta tuolla olin taas ihan intopiukkana, että hei jee, kivaa ja kiva porukka ja just hei näin. Kauheeta. Kun järki kummiskin vielä kulkee ja sanoo, että ei hei ihan näin, mutta sosiaalinen laumaeläin toisella olkapäällä on taas heti ryhmäytymässä ja heittäytymässä mukaan. Ihan hyvä varmaan niin. Olisi vähä turhan rankka vuosi tulossa, jos kauheasti sylettäisi.

Huomenna (näinhän ne kaikki lupaukset alkaa), HUOMENNA, mä aloitan kirjoittamaan gradua. Tai aloitan säännöllisen rytmin, joka pyrkii gradun kirjoittamiseen. Sisältää 2 tuntia gradun tekemistä tietokoneen ääressä, 100 sivua tenttikirjoja, sekä toivottavasti ja jaksamisen mukaan varsinaiseen gradukirjallisuuteen tutustumista.

Back to the Old House

Keskiviikon kekkerit meni loistavasti, ihmisillä tuntui olevan hauskaa. Tosin oma ilta loppui sitten paskasti, mutta ei sinänsä yllättävästi. Helvetti kun pitää taas oikein voimalla hakata päätänsä seinään.

Krappis ja morkkis olivat torstaina pahat, ja niissä jälkimainingeissa taidan olla vieläkin. Olo on just semmonen, että pitäis päästä taas kersaksi kotia. Ei jaksa esittää mitään aikuista täällä ja ottaa mitään vastuuta, kaikkein vähiten itsestä. Ehkä kipasen huomenna Pohjanmaalle.

Oh, mutta sauna tänään kyllä teki taas hyvää. Ja iltaa istuin (tanssin!) tuossa J:n kanssa. Mukava. Tuntu vaan, että taas puhuin ihan jotain puolikeksittyjä juttuja. Sitä säikähtää, kun joku yhtäkkiä ihan oikeasti kuuntelee.

Voi Fjodor

Unkarin tentti meni hyvin! Ja nyt ne Äipän vanhat kenkulit on kuin uudet! Miten tämä nyt näin putkeen menee!? Huomenna olisi vielä tentti ja sitten alkaakin mennä ryyppyputkeen! 18 lähtien tulee kurssikaverit kekkeröimään. Saa nähdä mitä tulee. En pysty tarjoamaan määrättömästi viunaa, joka yleensä takaa ikimuistoiset kekkerit. Hyvässä ja pahassa. Erityisesti nyt ei tiedä yhtään mitä tuleman pitää, kun on tulossa niin erityyppisiä ihmisiä paikalle.

Ilmoittauduin emännäksi mielelläni, mutta ahistaahan tämä. Oma koti on kuitenkin niin yksityinen tila, että pelottaa kun siitä tuleekin yhtäkkiä julkinen. Ja mulla on joku kauhea tarve tietää, mitä muut musta ajattelee ja tietenkin vaikuttaa siihen. Esimerkiksi otan jo ennakkoon paisetta siitä, että ihmiset vetävät johtopäätöksiä siitä, että mulla on mäntyinen ruokapöytä. Siis kamalaa. Siis mähän haluaisin oikeasti koivuisen. Ja voi ei, kirjahylly. Mun pitää varmaan koko ilta seistä siinä vieressä selittämässä, miksi mulla on mikäkin kirja. Esimerkiksi venäläiset klassikot olen saanut lahjaksi, en ole vielä jaksanut lukea. Ilman selitystä ne saakelin dostojevskit vain törröttävät siinä humanistin statussymboleina.

Aktiivi-Anneli

Herätty 6.50, käyty luennolla, palautettu essee ja ilmoittauduttu tenttiin, viety kengät suutarille, käyty optikolla ja tehty ruokaostokset. Ja ostettu yksi budjettiin kuulumaton veska. Kaikki tämä ennen puoltapäivää. Ja maanantaina!

Korviketoimintaa

Mä oon siivonnut tänään kaiken. Tai olen jo aloittanut ennakoivasti alkuviikosta. Nyt on uunin taustat, ikkunat, seinät, lattialistat, kaakeleitten välit, kylppärin putket ja kattolamput puunattu. Matot on tampattu ja pyykkivuoro varattu.
Mulla on kaksi kiperää tenttiä ensi viikolla, huomaako?

ja se tulee joka kevät

Tein retken Lidliin. Ostin kehuttua sorbettia. Ja sit UFFin alesta ruman paidan. Just mun näkönen. Ens viikolla teen retken Hervantaan. Mä ajattelin ruveta harrastamaan lähiseuturetkeilyä.

Illalla Telakalle Jaa:n kanssa. Hienoo, ei olla sen kanssa oltukaan kahestaan varmaan koskaan missään, vaan aina isommalla porukalla. Pidän vähän peukkuja pystyssä, että * olisi siellä kanssa. Uu. Olispa. Ja voi ei ja iloista kyllä kanssa: nyt se filosofipoika taitaa olla ihastunut. Raukka piän. Kevät on kyllä raastavaa.

Lynch-yritys

Yritän katsoa Lynchin Lost Highwaytä. Kyllä nyt ei taida pystyä uskaltamaan. Ehkä sit päiväsaikaan. Mutta huom, pystyin lähes kaikki Twin Peaksit katsomaan ihan omin avuin! Parhautta.

Hienoo, käytiin serkkupoijjaan kanssa muutamilla. Ollaan taas samaa kaupunkia jo pitkään asutettu, mutta vasta nyt saatiin äntiin lähteä iltaa istumaan. Huomenna ehkä samoille nurkille kanssa.

Miksi mulla ei ole täällä nyt suklaata?!

Mut joo, tämä ilta menkööt James Liptonille ja Angelica Jolielle.