Unkarin tentti meni hyvin! Ja nyt ne Äipän vanhat kenkulit on kuin uudet! Miten tämä nyt näin putkeen menee!? Huomenna olisi vielä tentti ja sitten alkaakin mennä ryyppyputkeen! 18 lähtien tulee kurssikaverit kekkeröimään. Saa nähdä mitä tulee. En pysty tarjoamaan määrättömästi viunaa, joka yleensä takaa ikimuistoiset kekkerit. Hyvässä ja pahassa. Erityisesti nyt ei tiedä yhtään mitä tuleman pitää, kun on tulossa niin erityyppisiä ihmisiä paikalle.
Ilmoittauduin emännäksi mielelläni, mutta ahistaahan tämä. Oma koti on kuitenkin niin yksityinen tila, että pelottaa kun siitä tuleekin yhtäkkiä julkinen. Ja mulla on joku kauhea tarve tietää, mitä muut musta ajattelee ja tietenkin vaikuttaa siihen. Esimerkiksi otan jo ennakkoon paisetta siitä, että ihmiset vetävät johtopäätöksiä siitä, että mulla on mäntyinen ruokapöytä. Siis kamalaa. Siis mähän haluaisin oikeasti koivuisen. Ja voi ei, kirjahylly. Mun pitää varmaan koko ilta seistä siinä vieressä selittämässä, miksi mulla on mikäkin kirja. Esimerkiksi venäläiset klassikot olen saanut lahjaksi, en ole vielä jaksanut lukea. Ilman selitystä ne saakelin dostojevskit vain törröttävät siinä humanistin statussymboleina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti