Noh. Olen eläessäni kokeillut puolitoista kertaa akryylivärejä. Ekan kerran Parriisissa erään tumman taiteilijan harrastuspiiriohjauksessa (eikä mennä detaljeihin tässä). Ryssin ihan täysin, piti tehä maisema, en tajua maisemia ja en ollut koskaan ennen kokeillut jotain maaleja saati värejä. Kommentti oli "maalaat kuten piirrät". Ja mun piirustustyylini ei ole kovin maalauksellinen. Luovutin. Mutta roudasin lähes korkkaamattomat tuubit kuitenkin optimistisesti Suomeen.
Toisen kerran kokeilin viime keväänä. Väsäsin yöllä itekseni ihan vaan simppelin kuvan, väritin niil väreil, ei se mitään maalaamista ollut. Ja tämä todistaa tietämättömyyteni ja kokemattomuuteni: en arvannut, että olisi jotenkin voinut vedellä sitä maalia miksata. No jaaha. Ihmekään kun oli tuli näytti vähän kököltä.
Mutta nyt sain sen kuulla.
Sain kuulla myös joitain muita teknisiä ohjeita, mutta otan nyt yhden kerrallaan. Otin siis tutun mustan värin (en ole valmis siihen väriensekoittelurumbaan), sitä vettä ja pensselin. Ja voi että kun olikin kivaa! Olen niin ylypiä elämäni kolmannesta akryylityöstä, joka nyt siis menossa:
6 kommenttia:
Aiccu <3 akryylit, ne on niin parhaat! Ja palettiveitsellä tai ihan vaan sormin struktuuria ja sekaan Erikeeperiä ja paperisilppua niin a vot, terapiantarve taas täytetty hetkeksi! :)
ooo, mä tahon aicun acryylikouluun!
Ei hitto! Katoin tota kuvaa kaksi kertaa, ja tulin tulokseen, että ei se voi olla se maalaus korkkareista, josta se on puhunut! Sitten luin merkinnän loppuun, ja piti uskoa. Toi näyttää ihan valokuvalta, siis ainakin noin pienessä koossa! Loistava! Thaitheilija!!!
Korkkarit!! <3
Nimim. kaivoin itsekin taannoin kaapista isoveljeni synttärilahjaksi antamat öljyvärivermeet. Sangen rattoisaa, joskin hidasta touhua.
Hei siis ihan törkeen hieno kuva!
hulabajeejee!
ei toi isompana toi kuva enää toimi, siks se noin pienenä onkin, mut jehtakkar eniveis!
Lähetä kommentti