lauantaina, marraskuuta 10, 2007

Push Barman to Open Old Wounds

Sain kaksi uutta kukkaa! Nyt viisi (5) ja kaikki vielä enimmäkseen vihreitä! Eikä ne ole kukkia, vaan viherkasveja. Paitsi saint paulia. Mutta siinä ei ole kukkia.

Oli kyllä muuten pirun (heh) hyvä se TTT:n Jokelan Fundamentalisti. Lisää teatteria tahtoo hän. Kun stressiltään ehtisi, niin lukisi näytelmiä hän. Hyvä laittaa saamattomuutensa ja stressinsä muiden piikkiin. Niin kuin se en olisi minä, joka stressaa.

Olen alkanut helliä ajatusta Helsinkiin muuttamisesta. Oisko hei kiva hei eiks oiski joo. Kun en nyt sit kummiskaan taida saada Tampereesta enempää irti. Tai ainakin onnistuakseen siinä pitää pitää taukoa ja tuoreistaa (anglismi!) lähtökohtia. Ulkomaille ei taida jaksaa ja Turku on sekä liian vieras että kotimainen. Oulun olen kyllä mystifioinut ja eksotisoinut, sitä haluan joskus kokeilla, mutta pohjoinen on kyllä nyt väärä suunta. Että Hki. Ehkä ensi syksynä.

Ihime ikävä. Nostalgia. Musiikki ja aiheet ja teemat ja minä ja muut. Hm. Mutta ei parane jäädä tähän, kun on niin paljon tekemistä. Tosin media player toistaa yhä samaa. Haikea hymiö.

Ei kommentteja: