Oon taas onnistunut saamaan vuorokausirytmini persiilleen. Vappuaatto, luonnollisestikin, meni yötä myöten, mutta en edes torstaina saanut itseäni peiton alle ennen viittä. Perjantai taas... Noh, jos jokunen kerta on onnistunut lähtemään neljän aikaan yksille ja havahtuvansa jälleen kello neljältä kun poke hyysää ulos niin perjantaina sama, mutta puoli kahdeksasta puoli kahdeksaan.
Johtuuko tästä sekavasta rytmistä vai mistä, mutta oon ollut tosi möh ja blaah. Ei jaksais mitään. Aamulla ("aamulla") ei saa itteensä ylös sängystä, sillä ei oikein ole mitään, miksi pitäisi nousta. Sit oon pakottautunut kauppareissuille, jotta olisin edes liikkeellä. Se saattaa usein innostuttaakin johonkin. Siis tyyliin lukemiseen tai syömiseen, ei sen ihmeellisempään. Mutta en oikein nyt saa otetta, että mitä pitäis tehdä ja miksi. Vähä varmaan semmonen pedagogiset-darra. Mieli ja kroppakin tottu siihen, että koko vuoden kerrottiin, mitä mun piti millekin päivälle tehdä. Nyt pitäisi ite saada ote sekä ihan arjen päämääriin (syö, nuku, siivoa, värkkäile) että johonkin semmoseen, että mitäs tässä nyt taas oltiinkaan tekemässä (valmistumassa? elelemässä?). Huomenna, maanantaina (aina huomenna ja/tai maanantaina) olen kuitenkin edes jollain mittarilla produktiivinen. Lupaan itselleni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti