Mä unohin tänään elämäni ekaa kertaa avaimet kotiin (tai eihän mulla ole olllut kotiavaimia kuin itsekseni asuessani). Tajusin sen samalla, kun töytäisin ulko-oven kiinni. Shit. Kello oli 8 ja A. tulisi vara-avainten kanssa joskus neljän maissa ehkä. Hieno päivä siis. Pyörin kirjastossa ja yritin ottaa epämukavilla penkeillä torkkuja.
(Miten ei voi kirjastossa olla mukavia nojatuoleja?! Yrittääkö ne ajaa ihmisiä sieltä koteihinsa lukemaan?! Tässä ollaan juuri käyty keskustelua, jossa ollaan todettu, että minä ja tuttavani olisimme suhteellisen onnellisia, jos meidän työpaikkana olisi divari-kahvila. Olisi kirjoja ja suklaakeikkiä vitriinissä. Ja sit tuli heti semmonen sääntö, että ei saa tehdä töitä jos väsyttää liikaa. Eli lähinnä pidettäis öisin sitä kaffilakirjalaa auki. Ja joku tuttu voi sit tehä kirjanpidolliset jutut, kun me ollaan kumpikin tosi busyja polttelemassa tupakkia siellä liikkeen puolella. Mutta siellä olisi sitten upottavat soffat ja kiinnostavimmat kirjat.)
Mut luin loppuun Murakamin Sputnik-rakastettuni, oli aluksi ihan mieltsin hyvä, mutta musta loppu oli ihan pliisu. Ehkä mua väsytti niin, etten jaksanut tajuta sitä, miten se liittyi siihen aiempaan. Mut olisin kaivannut jotain tarinallisempaa loppua.
Kirjastosta siirryin Pelastusarmeijan kirppikselle kainalossa Sodoman 120 päivää ja Vaginamonologit. Näytin väsyneenä vihreissä housuissani ja ylikasvaneessa kampauksessani enemmän kuin pelastusta kaipaavalta.
Kööpenhamina on jo ylihuomenna! L. kattoi, että tulossa ihan tosi lämmintä! Toivottavasti ennusteet pitää, ihan parhautta!! Jei!!
Jk. Oho, Aarikan lakanamainoksessa on lespo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti