Yritystä keskustella tilanteista. Mä oon selkeestikin se, joka ei halua tai osaa keskustella. Tai sanoa ääneen. Kyynelehdin joka ripsauksesta, mutta en näe pointtia sanoa, miksi. Jos mä olen loukkaantunut, miksi lausua ääneen sellaista, joka saattaisi saada toiselle (minun näkökulmastani sille loukkaajalle) pahan mielen. Tavallaan haluisin saada toisen vastuuseen mun paskoista fiiliksistäni, mutta eihän se niin mee. Toki kanssakäymisen jatkumiseksi on oltava pöytä putsattuna. Mutta nyt ei ole vielä sen aika. Mä luotan ehkä vähä liikaa aikaan. Ehkä ajan kanssa ei ole niin paljoa putsattavaa. Joopa. Välttelen konflikteja, koska mulla ei oo hajuukaan, miten niissä tulisi tai edes voisi toimia.
Sain tietyt perusfaktat sanottua, koska toisella osapuolella on enemmän osaamista tällaisissa keskusteluasioissa. Musta puristettiin ulos se, millaiset tunnelmat mulla on ollut. Ja sitä tietoohan on tietenkin aina syytä yrittää pantata. Douh.
Ei mut tosi vaikea arvioida sitä, paljonko kannattaa sanoa. Siis paljonko kannattaa sanoa, jotta pysyisi rakentavana eikä loukkaisi turhaan, mutta jotta ei tekisi hallaa itselleen olemalla ihan umpio. Vittu mitä rulettia.
Mutta ei hätää, en kadota olennaisinta: päivän ruususaldo +1.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
no jåå, tuttuja vatvomisia. tein aiheesta oikein lupauksenkin uudelle vuodelle... mutta uutisena (kun nyt olen saanut testata tätä valitan-kun-siltä-tuntuu-hiukan-myöhässä-ja-tuskassani-pikkasen-liian-monta-päivää-kärvistellen-mutta-lopulta-kuitenkin -strategiaa): se toimii!!
retorisena kysmäjoukkona: kuinka usein on osunut jutsilleen oikeaan, kun on spekuloinut sitä, miksi toisella on paha? kuinka usein se paha olo on mennyt hiljaisuudella ohi?
ei kato antaa palaa vaan... rakentavuus sucks.
hm, toimii vai..
funtsin täs, että miten se näkyy et se toimii? et mitä sanomisilla tavoitellaan.. ai et se pahamieli menis pois.. hm, joo. mulle on ollut varmaan epäselvää, että mihin ääneen sanomisella pyritään. (jep, olen juurikin näin noviisi.)
mut ehkä toi on kokeilemisen arvoinen strategia. jos sovellan sitä vielä vähän pidemmällä aikataululla...
mutnojoo. rakentavuus sucks ja reality bites. (oih, ethan ja winona.)
niin, kait sillä pyritään justiinsa juu siihen, että se menis pois. se toimii, jos otetaan oletusarvoksi, että asioiden selventäminen puolin ja toisin helpottaa oloa.
mutta jos perusoletus on kämmitty, niin silloin tietysti koko hutero rakennelma kaatuu...
omalla kohdalla on tullut niin moneen otteeseen selväksi, että ne asiat, jotka ottaa päähän/loukkaa, ovat usein sellaisia, ettei toinen huomaa tai osaa edes ajatella loukkaaviksi. silloin ei auta muu kuin kertoa, koska sillä ne menee usein ohi ja ymmärrys kasvaa... siitä voi sitten luontevasti edetä maailmanrauhaan ja muuhun syleilyyn...
eli kohti parempaa mieltä ja maalimanrauhaa. no ei huono.
tota just jäin miettimään, että ensinnäkin toinen tuskin tajuaa, mistä mä loukkaannun ja toiseksi mun on tyhmä olla tuppisuuna sillä verukkeella, että varon loukkaamasta toista, sillä se, minkä mä voisin kokea jotenkin loukkaavaksi ei toiselle välttis sitä ole.
ihmisten pitäis tulla käyttöohjeitten kanssa. mun manuaali ainakin on hukassa.
Lähetä kommentti