Tää maalais täällä!
Miten voikaan olla näin käsi värien kanssa.
Mutta ekaa kertaa elämässäni sain jotain väreillä tehtyä nk. valmiiksi. Aina ennen oon turhautunut jo alkuunsa. Taito ei piisaa.
Mutta eipä se valmiiksi tekeminen oo koskaan ollut se juttu tämmösissä harrasteissa. Mun harrastuksistani piirtäminen on ollut varmasti pisimpään kestänyt ohjattu iltapuhteeni. Siinä on unohtanut kaiken muun ja keskittynyt käsittämättömän intensiivisesti johonkin hyvin rajattuun. Työskentelyn konkreettinen tulema on ollut aina sivuseikka. Tosin enpä mä mikään Egon Schiele olekaan. Olennaisempaa on ollut tekeminen ja totaalinen uppoutuminen kynän jälkeen paperilla. Eikä mitään käsityötä ja askartelupaskartelua, mikä häiritsee olennaisinta. Grafiikankursseilla huomasin tuskastuvani tekniseen kikkailuun. Ei mua kiinnosta, kauanko vielä pitää syövyttää, jotta saadaan oikeanlainen viiva. Mä haluun vaan sen viivan.
Just se sama on väreissä. Mä haluun vaan sen oikeen vihreen, en mitään laboratoriokokeita sen löytämiseksi.
Pysynnen lyikkärissä.
Vaikkei se viiva siltikään ole se oikea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti