Leilana

Hyvinhän se sit ihan meni. Kiteytin Australian kasvillisuusvyöhykkeet, koripallon tekniikan ja sekuntien laskemisen. Ei huono. Pääsin pitään runotuntiakin. Kyllä sen vaan huomaa, mikä on omaa alaa. Innostus ja ideat ja toteutus ja oma taito oli niinkö ehkä miljoonasti korkiammalla kuin, noh, vaikka sitten liikunnassa. Vaikka en ees oo mikään niin runoihminen. Norssi perkele on saanut muhun jonkun äidinkielenopettajuuden siemenen.

Päivän kohokohta oli kyllä se, kun huomasin huutavani kentän laidalla ohjeita koripallopeliin pallo kainalossa. Vähä semmonen ruumiistairtautumisfiilis.

Yöuni ei meinannut tulla ja sitten kun tuli, niin heräsin muutaman tunnin päästä, sopivasti tuntia ennen kuin kello soi, joten eihän siinä enää saanut nukahdettua. Joku ihme ahistus. Lauantai-illasta? Ja myös siitä, että mitä jos en pääsekään niihin suunniteltuihin luokkakokouspippaloihin. (Pakko, pakko päästä!) Lauantai oli siis oikein mukava, oltiin alkuiltaa opiskeluporukalla, ja sittemmin siihen liittyi muuta väkeä ja yllättäen ystäväni omine seurueineen ja loppuviimein olin puolituttujen ja tuttujen ja kaikkein kans ja oikein tanssahdeltiinkin. Taisin illalla sitten vielä ikävöidä ja murehtia vähän. Ja miks pitää olla morkkisdarra, kun ei oikeesti tarttis. Njoo. Ja uu, mua aiotaan sokkotreffittää :D Hahah, saas nähä. Ainakin treffityksen toisella osapuolella on kivoi kavereita.