Kuka pelkää Virginia Woolfia?

Sisko kysyi, mitä kirjoja voisin suositella.

En oikein keksinyt mitään.

Lopulta keksin muutaman parin vuoden takaista suosikkiani. (Liksom, Saisio, Mukka.)
Siis enks oo lukenut tai löytänyt viimeen kahden kolmen vuoden aikana mitään uutta ja innostavaa?! Jo on.

Loeta sit suosittelin. En ihan puhtaasti omasta innostuksestani. Mä en jotenki lämmennyt. Tai aluks ,mutten jaksanut loppuun saakka. Sisko suositteli takasi Gavaldan Kimpassa. Voisin kyä lukee, voisi olla mukava kevätromsku.

Kirppikseltä löysin alkuviikosta Turkan Tule takaisin pikku Sheban. Siitä pidin silloin, kun sen ekaa kertaa luin. Semmosta runoutta, jota mäkin pystyn iisisti tulkitsemaan, mutta joka antaa silti paljon. Nyt tossa on koko kevään ollut se Hellerin Catch-22. Oon vieläki alkupuolella. Tykkään kyllä. Mä luulen et siitä tulee yks mun pitkällisistä lemppareistani. Vähä niinku Mannin Taikavuoresta, jota luin ihan oikeesti vuoden, mutta josta nautin joka hetki. Kaikkee ei vain voi tai edes tarvitse lukea haipakkaan. No, ehkä mielellään vuoden sisään, mutta ei kertaistumalta. Niinku potterit. Se on kyllä harvinaista herkkua, että liimautuu kirjaan.

Sit sain Mukan elämäkerran. Mukat on kyllä semmosia, että aina kun luen, ylistän, mutta en jaksa niihin siltikään tarttua. Kummaa.

Ja Kalervo Palsan päiväkirjat on olleet kans siitä syksyisestä maanisen hyvästä ideasta lähtien olleet tuossa lukemistossa. Mulla selkeesti joku tämmönen kiihkeä kiero pohjola -juttu menossa.

Murakami on listalla. Samoin Stellagrrrlin vinkkaama Cortázar. Woolf. En tiedä miks en oo oikeetaan lukenu Virginiaa enemmän. Ja siitä tulikin mieleen, että niitä näytelmiä!