Palkitsin itseni noin ekstempore Isabella Rosselini -tuoksulla. Mun eleganssiudella, sensuelliudellani ja eteerisyydelläni ei nyt siis ole rajoja. Leijun ilmassa kukkaisen metsäisenä myskinä: Olen korianteri. Olen pioni. Olen hunaja. Olen santelipuu ja myrha.
Mun mielestä parfyymi oli kyllä lähinnä kirsikkainen. Noh, mitäikinä, kevään oon nyt kuitenkin uskalias. Ellen jopa aivan siekailematon...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti