Lasteni isä

Tää vaan varmistuu ja varmistuu.
Oon löytänyt isän mun mahdollisille lapsilleni.
Tä on siis se sama, josta puhuin jo syksyllä.

Mein yks lehtori.
Tai joku, en mä sen titteliä tiiä.
Mut ssssshhhharrrrmantti kuvataiteilija - tutkija - opettaja.
Yhdistelmä on ehkä vähä liikaa mulle.

Näin joitain sen maalauksia yhes galleria-myymäläs. Hyvä.
Nyt löysin sen väikkärin netistä. Ehkä luen sen ja todennen, että hyvä.
Oon nähny ja kuullu sitä. Hyvä.

No eikäkö erinomainennnn!

Se vois ehkä myös kasvattaa mun lapseni. Mä voisin sit vaan olla ylpee mun (vai meidän) lapsista.

Mä yritin äskeisellä tunnilla vihjata olemuksellani tästä meitä yhdistävästä tulevaisuudesta. Olin luonnollisestikin sminkannut ja harkinnut asuni tätä tilaisuutta varten. Olin juuri sopivan eksoottisesti äidillinen (whaaaat?!) ja puhuin ajatuksia huokuen kaikkea kriittisesti rakentavaa. Kyllä tä tästä lähtee. Voisinkohan soitella hälle vaikka ensi vuosikymmenen puolella ja sopia tarkemmin käytänteistä?
Tai voisin kyllä soitella jo vaikka tänä iltana.

Jumalauta. Siin se nyt on, ja mä vaan kirjotan blogia.