Takaraivo

Eilen syvällinen mesekeskustelu jatkuikin livenä aamuun asti. Ihana kun ihmiset asuvat niin lähellä, että voivat tulla puolen yön aikaan penkomaan ajatuksia.

Arvostan sitä kyllä suunnattomasti, että joku haluaa kuulla mitä ja miten ajattelen, kyselee lisää ja siten haastaa käsityksiäni asioista ja ihmisistä (itsestäni ja). On hienoa ja harvinaista tavoittaa sellainen tilanne, jossa molemmat osapuolet tuntevat tulevansa kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

Mut tänään on siis vain nukuttanut. Mutta piristykseksi sain ruusun!

Monet pienet kivat asiat saa hyvälle mielelle. Takaraivoon jää sit jyskyttämään mm. tulevat harjoitustunnit teatterihistoriasta, ensiviikkoinen seminaarityö ja lientyvä pms (sitäkö tä oli?).

Ja miksi on takaraivo? Siis mikä Raivo? (Tätä mietittiin Puolassakin) (Ja ei muuten ois huonompi nimi vaikka mandariinille) Onko se raivo siellä, takana? Ihan varppina on. Se aina sysästään sinne taemmaks. Takaraivo.

Hm, mut oon kyllä nyt tunnistanut itsestäni jotain eturaivoakin (julkiraivoa, ilmiraivoa, oisko se sitä?), mistä itseäni oikeastaan onnittelen. Tosin kuitenkin silleen mun tyyliin, että kukaan muu ei ees taida tajuta, että oon jotenki vihoissani.

N ei esim. ymmärtänyt vaikka oikein selitin, että miten olin ollut ilkeä. Mun käsitykseni ilkeästä ei taida jotenkin olla yleinen käsitys.
(Hm, ja koenks mä sit että mulle ollaan ilkeitä, vaikka ne ei oiskaan? No en kyl.)
(Perse, onks tä joku ovimatto-kilttityttösyndrooma, saatana.)
Ja se vesittyy viimeistään silloin, kun saan vain itselleni pahan mielen siitä, että olen (omasta mielestäni) ilkeä.
(no on, prkl!)
(no eipähä oo, haloo.)

(kepeä skitsofrenia ehkä)

Oon lukenut aivan tuntemattoman ihmisen blogin. Reilun kahden vuoden ajalta. (Elämä, jo vain, täältä se löytyy.)

Pian pitäisi varmaan olla perjantaisosiaalinen ja lähteä kylille. Lupailtiin jätskiä (ja mun leipomii brownieksii, jotka on tosi ältsyimelii ja hyvii!) ja sitten filkkareitten jälkeen olusta. Kiva toisaalta vähän laittautua ja nähdä ihmisiä. Ja toivottavasti baarimikkona olisi se partaveikko, jonka kanssa joku yö Doriksessa keskustelin suu vaahdosta asiasta, josta en tiennyt, mutta innostuin. Mä janoon keskustelua nyt.