Aamu. Eikä tietoakaan mistään oksu- tahi kurataudista.
Täällä virvotaan tänään. Joku soitti mun ovikelloa, mutta en mennyt avaamaan, koska enhän mä tämmöseen ollut tajunnut varautua. Ystäväpariskunta aikoo antaa mahdollisille trulleille parsakaalia ja vanhoja vhs:iä. Parsa on siinä se herkkuosuus ja vanhoista videoista pitää muuten vain päästä eroon.
Mä oon laskenut nyt tosi tarkkaan mun kevään kouluni ja päätynyt siihen, että mä oon jo selvinnyt tästä. Kun ens viikon jaksan. Sit enää 3 harjoitustuntia, joista 2 oon pitänyt aiemmin, eli 1 oikeasti suunniteltava tunti. YKSI!
Tä on just tätä, että aattelen yli sen ens viikon, vaikka mun just nyt pitäis ajatella juurikin ensi viikkoa. Tyypillistä. Että ei voi keskittyä siihen mitä on, vaan aina kaikki mikä ei ole käsillä on kivempaa. Mut silti! YKSI tunti.
(Matikistit hiljaa, musta tä laskutoimitus on tosi hyvä. Siis 6,5-3,5-2 ON YHTÄ KUIN YKSI. Eli mulla on jäljellä yksi harjoitustunti.)
Niin joo, ja hianoo, R soitti, että heillä ois muuttokämpässä yksi ylimääräinen ruma kattolamppu. Että just sun näkönen.
Jee, on!
Just niin rumaa, että se on jo kaunista. Laitan eteiseen tai keittiöön.
Nyt yritän etsiä kumppania mun mielipiteitä jakavalle (minä pidän, muut eivät) jalkalampulleni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hyvin lähti sun emännöimä sunnuntai sit käyntiin. Eli kiitos Rauhikseen! Kahdeksas olut on nyt menossa ja munavoita kera piirakan kohta tulossa. Rai-ra-rai-raa, kyllä se elämä tästä erkanee vielä... (vittu, aamulla seminaari. live in denial.)
ketales!!
hyvin täälläkin lähti, mutta vajareikshan tä väkisin jäi. kirjottelin tossa realismista tietoiskua lapsille toinen silmä kiinni, jotta pystyin lukemaan mitä kirjoitin. oli vallan naturalistinen olo.
notta kiitos itelles ja seuraavat sunnuntait oon sit tein sohvalla vaatimassa rairaita!
Lähetä kommentti